Pettymyksiä

[Esikko]

Nyt on ihan pakko hakea hieman vertaistukea, toivottavasti muillakin on vauvan hoidossa jotain mikä ei mennyt ihan niin ku suunnitteli raskausaikana.

Mulla oli vakaa aikomus imettää ja luulen, että olisikin onnistuttu, ellei poika olis oppinut jo sairaalassa pullolle ja näin ollen paljon helpommalle ruualle. Kuukaus taisteltiin asian kanssa ja sitten itkun kanssa luovutin. Touhu ei vaan enää ollut sen huudon määrän arvoista.

Mies oli alusta lähtien kestovaippaintoilija, kuten minäkin ja niitä hankinkin. Se kokeilu loppui siihen kun mies ei tykännyt miten pissavaippa hautoo pojan pippelin ja itseltäni loppui siihen kun kakka ei vain suitsait huuhtoutunutkaan vaipasta pönttöön. Myöskin vauvan vessattamisesta oli puhetta ennen syntymää, mutta on ainakin mieheltä unohtunut ja minusta on jotenkin tympeää odottaa lavuaarin yllä josko se nyt poika pissaisi tilauksesta.

Soseet olin vakaasti päättänyt tehdä itse. Tämä ruljanssi alkoi tällä viikolla ja keittelin bataattia, jonka kanssa taisteltiin koko viikko eikä banaanikaan muussattuna mennyt ilman tappelua. Mies osti purkkiruokia ja kas kummaa heti meni kasvikset ja hedelmät. Eilen päätin, etten jaksa huudattaa poikaa, joten syököön sitten purkkiruokia, jos näin haluaa. Mutta kyllä äitiä korpee.

Jäljellä on enää vauvaviittomat (katsoo kyllä kiinnostuneena, kun viiton) ja ens syksylle suunnittelemani harrastukset. Mutta silti. Pettymys on aikamoinen, kun ei näytä mikään näistä suuret määrät jätettätuottavista asioista onnistuvan, missä ajattelin vähän luontoa säästää.

Enkä nyt tarvitse mitään napinaa siitä, että olen luovuttanut näissä asioissa liian helpolla. En vain halua itkettää sekä poikaa että itseäni noiden ruoka-asioiden kanssa ja jossain vaiheessa tajusin, että kestovaippajuttuja on aivan liian vähän, jotta se oikeasti olisi järkevää eikä lisäinvestoinnit ole tällä hetkellä mahdollisia.

Onko muilla mitään vastaavia asioita, mitä suunnitteli ja ei toteutunut? Miltä tuntui suunnitelmien rapautuminen?

 

[mamma]

Ota rennosti. Oletko ajatellut , että kestovaippojen pesemiseen menee rutkasti sähköä, joten siinä se ekologisuus. Purkkiruoat taas ovat tosi tutkittja ja puhtaita ja sisältävät juuri vauvallesi tarpeellisia vitamiineja ym. eivätkä edes ole kalliita. Kauan ei mene siihen että hän syö jo samaa ruokaa kuin tekin. Aiknaan potatus opetellaan ja hän oppii itse pyytämään potalle kun siitä ei tule pakkopullaa. nauti hänestä. Hän on niin vähän aikaa pieni.

 

[-----neito----]

Niin.... Ei sitä vauva-arkea pysty oikein etukäteen ennakoimaan. Niin vauvoja kuin meitä aikuisiakin on joka lähtöön. Vaikka vanhemmat olisivat samat niin lapset voivat olla ihan erilaisia.

Itselläkin tuo imetys meni ihan metsään, vaikka olin ajatellut, että tottakai imetän. Nyt meillä on terve ja menevä 2,5 vuotias poika, siitä "huolimatta", että imetys meni mönkään. Meillä poika ollut perhepäivähoitajalla hoidossa vuoden eikä ole sairastellut kovinkaan paljon, vaikka siis pullo ruokinta takana. Ei se siis siitä huolimatta maailmaa kaada, ainakaan meillä. Olen surrut hyvinkin paljon imetyksen epäonnistumista, mutta jälkeenpäin mietittynä olen tajunnut sen, että meillä poika oli ensimmäisen vuoden hyvin kehno syömään, niin tissistä, pullosta kuin kiinteitäkin. Kaikki meni huonosti. Vika ei siis ollut vain minun.

Mielestäni lapsen kanssa ei kannata suunnitella liika kaikkea ohjelmaa etukäteen, vaan katsoa itsensä ja lapsen mukaan, mikä kummankin luonteelle sopii parhaiten. Itse olen huomannut sen, että kun olen relannut lapsen kanssa, niin lapsikin on rentoutunut ja hänkin nauttii asioista enemmän. Lapsi vaistoaa vanhemman olotilan. Sitä pitää yrittää hakea se itsella ja lapsella paras tapa hoitaa asiat.

 

[jaapajaaz]

Nauti nyt herttileijaa lapsestasi äläkä kuluta energiaasi siihen mikä on mennyt huonosti.
Potattamiset ja viittomat, ei hyvää päivää, miksi nykyään pitää aloittaa jo vauvana kouluttaminen, antakaa nyt hyvät ihmiset lasten olla lapsia eikä jotain suorittajia.

Unohda nyt tuon ikäisen harrastukset, ei lapsi tarvitse mitään harrastuksia, ihan vaan tavallisessa elämässäkin on lapselle harrastusta ja virikettä liiankin kanssa. Vähemmästäkin lapsi stressaantuu, antakaan lapselle kasvurauha älkääkä kasvattako lapsestanne suorittajaa joka lukee vanhempien odotukset ja yrittää täyttää ne.

 

[Sudenmarja]

Kestovaippojahan voi käyttää osittain. Käytä niitä kestoja mitä sulla on ja vaihda tarpeeksi usein niin ei kyllä pitäisi hautua sen enempää kuin kertiksessä. Sitten kun kestot loppuu kesken niin otat kertiksen ja heität kestot seuraavaan pyykkiin. Kestovaippoja löytää välillä kirpparilta tosi halvalla, kannattaa bongailla. Jos raha on ongelma niin sillä nyt et ainakaan säästä penniäkään että jätät jo omistamasi kestot käyttämättä... Ja tiedät varmaan muutenkin että kertikset tulee pitkän päälle kalliimmiksi.

Myös pissatukseen voi suhtautua rennosti eikä sen todellakaan tarvitse olla pakkopullaa. Käytät pissalla silloin kun todennäköisimmin pissattaa, eli aina heräämisen ja syömisen jälkeen ja jos huomaat että kakka on tulossa. Jos tulee jotain niin hyvä ja jos ei niin ei se mitään. Vauva ei juuri osaa pidättää eikä pissaa tilauksesta.

 

[Sudenmarja]

Oletko ajatellut , että kestovaippojen pesemiseen menee rutkasti sähköä, joten siinä se ekologisuus.

Tällä logiikalla kertakäyttöastiat ovat ihan yhtä ekologisia kuin posliiniset... Eikö se nyt ole aika itsestäänselvää ettei mikään kertakäyttöinen voi olla erityisen ekologista?

 

[etiäpäin vaan]

Minä halusin imettää ja osittaisimetinkin 1 vuoden. Mutta pullo oli mukana ihan muutaman päivän ikäisestä asti. Paino tippui niin kauan kuin sai pelkkää rintaa, mutta yhdistelmä toimi.

Minua harmitti alussa. Oli kova paikka. Hyvää oli vapaampi tilanne itsellä ja isän ja lapsen mahdollisuus ruokailla ilman minua.

Kestoja ajattelin kokeilla, mutta jotenkin ne inhottivat etukäteen.

Niitä sitten kuitenkin käytettiinkin aika paljon! Saatiin kahdesta perheestä äitiyspakkauskestot ja omat lisäksi ja ostin jonkin verran. Täyskestoilijaa ei tullut mutta satoja kertavaippoja jäi kuitenkin käyttämättä.

Ruoka...

Tein itse ja lapsi söikin hyvin niitä. Mutta kesä ja reissut... Meille ainoa järkevä malli oli purkkiruoat ja tietysti hedelmät ja marjat toimivat ihan semmoisenaankin Tästä en ole ottanut stressiä.

Sen sijaan herkuista olen vähän stressannutkin. Suku ja tuttavat niin mielellään antavat lapselle herkkuja ja ihan ok onkin monet (lapsi nyt 2), mutta minä olisin mieluummin odottanut vielä.

Ei ollut kuin hädin tuskin kiinteitä aloitettu niin jo oli mustikkapiirakkapala suussa. Ja karkkia ja pillimehuja on annettu kysymättä... Ja mummo sitten haluaa antaa kaikkea mitä muutkin. Eli jos joku on meiltä kysymättä antanut vaikka lakua niin mummon mielestä hänen pitää sitten saada antaa aina.

Ja siitä päästään viimeiseen pettymykseeni:

Ajattelin, että osaisin ennakoida ja hoitaa hyvin ristiriitatailanteita, mutten osaa.

Ihmiset toimivat hirmu yllättävästi lapsen suhteen ja sitten joko ylireagoin tai en osaa sanoa mitään ja asia jää hampaankoloon. Esimerkkeinä humalainen nostaa lapsen syliin tai lapselle annetaan ruokaa joka ei ainakaan semmoisenaan sovi (lähinnä tukehtumisriskiä on se juttu).

 

[vieras]

Elämä on täynnä pettymyksiä, jos kaiken yrittää suunnitella etukäteen. Mikään ei koskaan mene niin kuin ajattelee, lakkaa siis murehtimasta.

Imetys on ihan liian ylimainostettua, meillä vaavi sai ensimmäisen kerran pullon suuhunsa jo synnärillä kätilön toimesta, maito kun ei noussut nii se ei noussut, ei lasta nälkäänkään voinut jättää.

Kestoja minäkin olin ajatellut käyttää, olla ekologinen, meni kyllä ihan häneksi. Vaippoja ois saanut olla rekkalastillinen, kun vaippa ralli pääs kunnolla käyntiin. Ja jos totta puhutaan niin ei se tavara huuhtomalla mihinkään siittä vaipasta lähtenyt ja ajatuksena kasa haisevia kakka vaippoja pesuhuoneessa ei innostanut. Olen siis luuseri ja käytän kertavaippoja.

Meillä on vielä edessä päin kiinteät ruuat, ainakin maistelua varten teen itse soseet, kun niitä menee kerralla niin vähän. Aika näyttää miten purkki ruuasta pysytään erossa, ei ainakaan yhtään innosta alkaa syöttämään niitä liha ruokia, kun ne haisee ihan järkyttävälle. Mut en ota paineita.

Tuota pissattamista ja viittomia mie en oikein ymmärrä, kun eihän se vauva kauaa vauva ole, kohta jo kävelee ja juttelee, harjoittelee potalla käyntiä. Mie yritän ainakin nauttia tästä ajasta, tuntuu et vastahan toinen oli synnärillä nenä rutussa ja nyt jo kääntyy mahalleen, hymyilee, nauraa ja jokeltelee. Aika menee liian nopeaa.

Harrastukset ymmärrän jos ne on koko perheen harrastuksia, esim. vauva uinti molemmat vanhemmat mukana. Harrastuksissakin kannattaa pitää järki päässä, kun vaavit on kaikki ihan erilaisia, eikä kaikki ole samoista asioista kiinnostu.

Mitä jätteiden määrään tulee, niin voit aina tehdä parhaasi kierrättämällä ja ostamalla tuotteita, jotka on pakattu kierrätettäviin pakkauksiin. Joskus ärsyttää kun tuotteet on tiukassa muovipaketissa ja vaatii vähintäänkin sakset, että paketin saa auki...

 

[daf]

No voi jösses! Tämähän on niin selvä provo kuin olla voi! =D

 

[Ap]

Tulihan se sieltä, pakkohan tän olla provo ainakin jonkun mielestä ja jos ei sentään provo niin vähintään koulutan ylisuorittajaa. Voi auta armias!

Kyllä nautin vauvastani ihan täysin rinnoin ja juuri sen takia olen noissa asioissa antanut harmituksesta huolimatta periksi, että voisin nauttia vauvasta enkä stressata turhasta ja varsinkin imetysasiassa aloin jo lopulta tuntea hieman negatiivisiakin tunteita lastani kohtaan, joten se oli todellakin aika lopettaa. Ja tiedän, että vauva-aika on lyhyt jne. Kuitenkin kiinnostaa kokeilla voisinko kommunikoida lapseni kanssa ennen sanoja tai mitä vauva tykkää esim. muskarista tai vauvaratsastuksesta. Tekeekö se, että haluan antaa lapselleni mahdollisuuden kokeilla kaikkea mahdollista, minusta tiikeriäidin? Eipä taida tehdä.

 

[tyji]

Nauti vaan siita vauvan kanssa olemisesta. Jos tuntuu hyvalta viittoa viito, jollei niin jata valiin. Vauvat kasvavat niin nopeasti, etta ota siita ennemmin kaikki irti ja jata stressaaminen muille. Meilla oli yksi harrastus vauvauinti, josta koko perhe piti. Muutoin elelimme paiva kerrallaan. Ihanaa aikaa oli. Soseita tein mita jaksoin.

 

[jotain oppinut]

Mä kyllä ymmärrän jos harmittaa. Vauvaan ja lapsiin yleensäki voi liittyä paljon idealismia, mut on siinä sekin että haluaa todella tehdä kaikkensa ja parhaansa. Ei se tarkota että vähemmän nauttis lapsestaan jos joku asia harmittaa. Sitä vaan epäilee ettei tehnytkään parastaan.

Mä käytin itsepäisesti kestoja kun vauva oli 2kk-4kk. Syntymästä ekat kaks kuukautta meni niin hormonihuuruissa ja opetellessa, selvitessä, et pääsin kestoihin kiinni vasta sitte. Kun vauvan ollessa 4kk sain synnytyksen jälkeisen masennuksen diagnoosin, jätin kestot pois oman tervehtymiseni vuoks. Joudun myöntämään etten jaksanu sitä. Mulla ei ollu tarpeeks kestoja joten pesin myöhään illalla aina koneellisen, jonka laitoin yöks kuivumaan. Ei mitään järkeä. Oon käyttäny kestoja kyllä satunnaisesti tai kausiluontoisesti myöhemminki ja siitä mulla olis sanottavaa kaikille jotka on pettyny tohon kakkavaipan huuhteluun. Asia nimittäin helpottuu huomattavasti kun lapsi aloittaa kiinteän ruoan, vauvan vetinen kakka ei tosiaan huuhtoudu käsisuihkulla vaan pitää jynssätä lavuaarissa vanhanaikasesti ja ronskisti (mä taisin pestä vaippoja välillä käsinki, marseille-saippuaa tai sappisaippuaa vaan ja aurinkoon/patterille kuivumaan). Muutenki vauvalla ja taaperolla tulee erilaisia kausia jollon välillä kertikset toimii paremmin, toisinaan kestot, ja molemmissa vielä eri merkit vaihtelee. Aika paljon välillä vaatii tutkimustyötä että mitä käyttää minkäki ikäsenä päivisin, öisin tai matkalla, koska mä ainaki huomasin et kun mittasuhteet vauvalla muuttuu tai se ruokavalio, voi asia kääntyä ihan toisinpäin. Kestot toimi musta hyvin ku vauva sai pulleet reidet, mut isommalla lapsella yksi pissa voi olla niin iso ettei mikään kestovaippa pidä sitä. Meiän tapaus on nyt siinä iässä et kotona ollaan useimmiten jo ilman vaippaa, mut kaupungille ja yöksi pitää ehdottomasti laittaa vaippa.

Ruoasta, mäkin oon käyttäny purkkiruokia, varmaan sen diagnoosinki vuoks itteäni säästääkseni ja ollakseni ruoskimatta liikaa. Mut vauvana annoin oikeestaan vaan itsetehtyjä, koska tein niin isoja ruokaeriä ja vauva söi suhteellisen vähän kiinteitä pitkään, joten pääsin tosi vähällä mielestäni. Lihoja tein annoskuutioiks, muuten tein valmiita kasvissoseita joita saatto ottaa pakastimesta ja lämmittää muutamassa minuutissa. Helppoa oli. Luumua ostin kaupasta joten siitä sain purkkeja. Imetinki yli puoltoistavuotiaaks joten kiinteet ei ollu niin suuressa osassa kuitenkaan. Kun vauva vasta 7kk oppi syömällä syömään kiinteitä niin matkalla oli varoiks mukana pikkukalastajaa, aika pitkään riitti se pikkupurkillinen.

Mun pahin pettymys on ollut se masentuminen. Tuntuu etten ollenkaan selvinny vauvavuodesta niinku piti, niinku halusin ja etukäteen unelmoin. Pelkään että siitä jää lapseen jotain peruuttamatonta, jotain jota se ei voi koskaan ymmärtää mutta josta kuitenki kärsii. Oon nyt saanu kuulla et mun oma äiti on myös ollu meiän lapsuudessa masentunut, ja vielä ilman hoitoa, joten mua harmittaa ja pelottaa että olenko ollut siirtämässä sitä vahinkoa eteenpäin. Toki mäkin tein parhaani mutta aika huonoksi jäi esitys. Siitä kyllä tunnen ylpeyttä että hain ja sain apua nopeasti, mutta mitäpä se auttaa jos vahinko jo tapahtui.

Mä opin kantapäänkautta olemaan stressaamatta liikaa. Oon ennen ollu perfektionisti joten tiiän kuinka pakottavia jotkut tavotteet voi olla. Onneks sain rennomman otteen ennen äidiksi tuloa, en oo ollenkaan syytelly itteeni noista epäonnistuneista kestoiluista tai purkkiruoista, tai siitä ettei me käyty missään vauvaharrastuksissa. Ymmärrän nyt pitää ittestäni huolta, enkä todellakaan yritä enemmän ku mitä oikeesti jaksan! Rento ja onnellinen äiti on lapsenki etu.

 

[yksjokuäiti]

Mulla ei ole kovin isoja pettymyksen aiheita, koska en ollut suunnitellut paljoa. Isovanhemmat lupasivat auttaa vauvan kanssa, mutta eivät auttaneetkaan, vaikka sairastin. Petyin heihin ihmisinä. Kova paikka.

Mutta sen minä halusin sanoa, että minua neuvottiin menemään muskareihin, perhekerhoon, viemään lasta hoitoon jonnekin heti kun voi, että olisi sosiaalista sekä äidille ja lapselle ja että jaksaisin paremmin. Neuvoivat siis ihan alan ammattilaiset ja muutkin, että harrastaa pitää ja liikkua ihmisten ilmoilla. Nyt jälkeenpäin olen siitä vain sitä mieltä, että ei sovi kaikille: turhia paineita! On paras kuunnella lasta ja itseään ja tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Vaikka joskus voisikin neuvoista olla apua, voi olla haittaakin. Itse olin alkuun todella väsynyt ja vauvani itki missä vain paitsi kotona sylissäni. Mentiin jonnekin väkisin, oli todella hankalaa: pakata kiljuva vauva tiettyyn aikaan valmiiksi ( aikataulut ei sopineet ikinä), matkustaa harrastuksiin karjuvan vauvan kanssa, koittaa saada lasta kiinnostumaan menoista. Kantopussissa kävelylenkillä lapsi oli aina tyytyväinen ja katseli kaikkea; luontoa, eläimiä, ihmisiä. Kavereita ei löytynyt muskarista, oli ikävää ja vaikeaa. Perhekahvilassa vasta ankeaa olikin. Matkalla sain haukkuja, että huudatan lastani. Lapsipa ei vain viihtynyt, halusi kotiin nukkumaan ja karjui siis matkan kotiin rattaissa ulkona kävellessä tai bussissa. Ei kiitos.

Harrastusten aika tuli myöhemmin, mutta on rääkkäystä moittiä väsynyttä äitiä, joka ei harrasta väkisin ja kiikuta muuten tyytyväistä vauvaansa liian pienenä moniin harrastuksiin kirkumaan, sosiaalistumaan! Tästä tuli paineita ja se harmittaa jälkeenpäin: turhaa stressausta ulkopuolisilta. Muutenkaan kaikille ei sovi sama, mutta sitä ei neuvolantädit ymv. aina tajua millään. Samaa lääkettä tuputetaan vaikka mihin vaivoihin. Minusta ne sopivat vain niille, joita ei vaivaa mikään eivätkä hekään niitä tarvitse. Harrastuksista ei seuraa saanut, mikä oli vähän pettymys varsinkin, kun ei ollut juuri muutakaan seuraa vauva-aikana, esim. isovanhempia lapsella. Ongelma ratkesi ajan myötä: leikkipuistoissa on kavereita, harrastukset alkoivat sujua ja sopia päiväuniaikatauluihin ym. ja lapsen hoito helpottuu koko ajan. Alussa oli vaikeaa (vaativa lapsi, herkkä äiti) eikä apua saanut mistään. Ei siis hoitoapua, ystävät kiireisiä ja huonoja neuvoja ammattilaisilta. Siinä pettymys. Onneksi lapsi on ihana.

 

[Ihanaa...]

...että olin äiti jo parikymmentä vuotta sitten! Ei todellakaan tarvinnut stressata näitä nykyajan hömpötyksiä! Vauva tuli taloon ja that's it. Nautittiin läheisyydestä, tuhinasta, maidon tuoksuisesta (oli se sitten pullo- tai äidinmaitoa) vauvasta. Käveltiin pitkiä lenkkejä vaunujen kanssa, leikittiin helistimellä, piiloon ja kurkistus-leikkejä ja oli niin helppoa. Uusia vauvoja tuli taloon myöhemmin ja sama homma niiden kanssa, vanhemmat lapset touhuissa mukana siinä minkä kykenivät.

Muskariin, äiti-lapsikerhoon jne. sen mukaan kuinka sattui huvittamaan. Jos aamusella nukutti, niin sitten nukkui äitikin eikä repinyt lapsia ylös viedäkseen vauvajujmppaan-uimakouluun-muskariin. Puistoissa oli aina muita lapsia ja äitejä. Ja uskokaa tai älkää, näistä vauvoista on kasvanut hienoja aikuisia ihmisiä, vaikka heille ei viittoiltu, käytttiin pamperseja ja opeteltiin potalle kun lapsi siiihen oli itse valmis ja halukas.

Alan pikkuhiljaa ymmärtämään, miksi äitiys on nykyään melkein ylivoimaista nuorille naisille.