Pettymyksen kohtaaminen

[vieras]

Mitenköhän sitä valmistautuisi kohtaamaan pettymyksen. Puolitoista vuotta oon ollut kotona äitiysvapailla, ja nyt pitäisi mennä töihin keskustelemaan tulevista työtehtävistä. Siellä on koko organisaatio mennyt uusiksi sillä välin, ja toivoisin tietty hyviä tehtäviä, mutta samalla pelottaa, että jos ne on lyntänneet mut jonnekin toissijaisiin hommiin kun olen ollut kauan poissa. Oon niin innoissani, mutta tosi peloissani. Että millä sitä pystyy pitämään naaman kohtuullisen peruslukemilla, jos saa kuulla jotain epämiellyttävää.

 

[juuei]

mä olin kotona 4,5 vuotta ja sit kun´menin töihin mut siirrettiin multa mitään kysymättä toiselle osastolle. No en todellakaan pitänyt naamaa peruslukemilla vaan hypin tasajalkaa päällikön pöydällä kunnes se lupasi että pääsen takaisin omalle osastolle...
No joo, tiesin, että mulla oli varaa tähän.

 

[vieras]

Mä olen jotenkin ajatellut, että nielen kyyneleet vasta ulkopuolella jos niin käy, ja vaihdan paikkaa tai jatkan hoitovapaata. Mutta parastahan se olisi osata sanoa heti eikä jäädä pillittämään. Pelkään vaan, että jos ylireagoin siinä tilanteessa.

 

[toinen vieras]

Nyt olet kyllä menossa hieman väärällä asenteella... Hiukan itsevarmuutta mukaan ja pidät nainen puolesi! Sä mitään kauaa vielä edes poissa ole ollut. Tietynlaisella jännityksellä odottelen itsekin työhönpaluuta 3 vuotta kotona olleena, mutta en kyllä itseäni anna ryntätä toisenluokan työntekijäksi.