Pettämisestä..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Idiootti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Idiootti

Vieras
Eli jos sinä olisit pettänyt puolisoasi ja kerrot siitä heti niin.. Miten pystyisittekö jatkamaan yhdessä vai olisiko heti ero?

Itsellä siis tilanne että tuli tehtyä typeriä ja käytyä väärässä sängyssä.. Pahalta tuntuu. :(
Lysähdin lattialle itkemään heti kun tajusin mitä tuli tehtyä.. Miehelle en pystynyt valehtelemaan vaan kerroin samantien itkien.. Ei ole kyllä ikinä ennen riipassu niin pahasti omasta sydämestä. :/ Meillä 2 lasta ja naimisiin oli tarkoitus mennä tänä vuonna.. Taitaa jäädä ny..

Mutta nyt pohditaan halutaanko jatkaa yhdessä vai ei.. Mies on valmis yrittämään niinkuin minäkin, mutta silti on koko ajan päässä se ajatus että ei tästä mitään tule.. Muuta kun riitaa jne. Luottamusta ei ole.. Tunteet on vielä ja halu olla yhdessä. Itse olen kuitenkin hyvin epävarma haluanko jatkaa, se tuntuu jotenkin niin väärältä tekoni jälkeen. :/

Olisi mukava kuulla asiallisia mielipiteitä.. Tietenkin haukkujakin olen ansainnut..
 
Kaikki tekee virheitä, mutta pettäminen on sellaisista yleensä niin paha, että jättää arpia sydämeen.
Itse en pystyisi jatkamaan jos mies pettäisi, mutta tuo siitä(kin) syystä, että olemme tämän asian kanssa yhteisymmärryksessä. Pettäessä toinen on siis tietoinen seurauksista, ja silloin on kysymys enää omien hetkellisten? mielihalujen laittamista toisen kunnioittamisen edelle. Siksi minusta ei olisi suhdetta enää jatkamaan.

Tilanteita on kuitenkin niin monta erilaista, että ei kai kukaan yleensä voi suorilta toisen tilannetta arvostella. Toivottavasti pääsette asiasta yli, ja saatte sovittua tuon kaikille parhaalla ratkaisulla.
Ja sanoisin tämän saman vaikka pettäjä olisi ollut mies.

Olin muuten ennen todella mustavalkoinen tämänkin asian suhteen kaikissa tilanteissa, mutta siperia on opettanut (lue: palsta) näkemään muitakin värejä niissäkin asioissa joissa mulla on ollut vaikeuksia niitä nähdä.
 
No minä sanoisin että jos molemmat olette sitä mieltä, että on haluja yrittää vielä, niin antakaa ajan vähän kulua. Alkusokissa ei ehkä kannata tehdä päätöksiä, kun on perhettäkin.

Suhteen onnistunut jatkaminen on mahdollista mutta vaatii paljon molemmilta. Pettäminen on sellainen asia jota kummankin pitää työstää pitkään, ennen kuin sen yli voi päästä. Kannattaisiko hakeutua jonkun ammattiauttajan puheille?
 
  • Tykkää
Reactions: Algoma
Kuinka paljon olet valmis näkemään vaivaa suhteenne eteen? Luottamuksen palautus voi viedä vuosia, ja todennäköisesti viekin.
Sanot, ettet ole varma jatkosta koska se tuntuu väärältä. Se on itsesi huijausta. Todellisuudessa kyse on halusta.
 
Teit todella typerästi kun kerroit tyhmän tekosi. Tahdoit vain puhdistaa omaatuntoasi kun sinun olisi tullut kestää katumus itse. Monikin haksahtaa joskus, mutta ei laita muita kärsimään tekonsa takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja röppö;24021248:
Miksi sä menit toisen kanssa sänkyyn?

En oikeastaan osaa sanoa. :/
Mies oli jotenkin semmonen mun unelmamiehen näköinen ja oloinen ja osas sanoa oikeat sanat..
Kotona ei tosiaan mitään kaunista yleensä kuule niin en tiedä..
Jotenkin lumouduin täysin.. Mikä kuulostaa ja tuntuu jälkeenpäin todella tyhmältä..
 
[QUOTE="vieras";24021265]No minä sanoisin että jos molemmat olette sitä mieltä, että on haluja yrittää vielä, niin antakaa ajan vähän kulua. Alkusokissa ei ehkä kannata tehdä päätöksiä, kun on perhettäkin.

Suhteen onnistunut jatkaminen on mahdollista mutta vaatii paljon molemmilta. Pettäminen on sellainen asia jota kummankin pitää työstää pitkään, ennen kuin sen yli voi päästä. Kannattaisiko hakeutua jonkun ammattiauttajan puheille?[/QUOTE]

Hyvä ehdotus. Jos miehellä on suoraan paljastuksesi jälkeen haluja vielä yrittää, voi hänelle olla jopa helpompi antaa sulle anteeksi kuin sinulla itselläsi. Siinä asia jota pitää työstää, anteeksianto. Suhde ei voi jatkua niin että mies on katkera ja vihainen ja sä yrität hyvitellä tekoa jota ei voi hyvittää. Molempien pitää pystyä antamaan (jossain vaiheessa) anteeksi ja jatkamaan eteenpäin ilman että se jää riippakiveksi väliinne.

Mutta hätäisiä päätöksiä ei tosiaan kannata tehdä, ei teillä ole kiire mihinkään. Jos homma ei toimi niin ainakin olette yrittäneet, jos taas pääsette eteenpäin niin hienoa. Ulkopuolinen keskusteluapu olisi jossain välissä ehkä ihan hyvä idea.
 
Eipä tuohon muut voi puuttua. Tehkää niin kuin sopivaksi näette. Vain itse pystytte arvioimaan tahtotilanne ja kykynne.

Olettaisin että jos minulle tulisi vastaan tuollainen tilanne, saattaisin suostua jatkamaan parisuhdetta mutta varmasti samalla lakkaisin ummistamasta silmäni houkutteleville tilaisuuksille. Avoin suhde kait on joskus jollain toiminutkin, mutta luulisin että meillä homma kaatuisi ennen pitkään.
 
Sovittiin parisuhteen alussa, että kumpikaan ei hyväksy pettämistä ja se on kertalaakista poikki, jos toinen pettää. En pystyisi jatkamaan parisihdetta, jos toinen tai itse olen pettänyt, odottelisin milloin tulee seuraava kerta.
 
Sun täytyy olla ehdottoman varma että haluat olla miehesi kanssa, muuten ei kannata edes yrittää. Loukkasit miestäsi niin järkyttävän pahasti, että sun elämäsi tulee olemaan jonkun aikaa ansaitustikin helvetin vaikeaa. Sä mokasit ja sun täytyy nyt vaan kantaa vastuusi siitä ja kuunnella miehen syytöksiä,epäluottamuksesta johtuvia epäilyjä,kuunnella miten paljon sitä vituttaa ja käyttäytyä kaikissa tilanteissa avoimesti jotta miehesi oppisi taas luottamaan sinuun. Marttyyriksi sulla ei ole varaa heittäytyä hetkeksikään. Onnea yritykseen,jos siihen päädytte.
 
Mä toivoin aina itse,etten olisi koskaan saanut tietää pettämisestä..
Toinen vain puhdisti omaatuntoaan ja mä sain kärsiä...
Mä kestin ne kaikki itsesyytökset..ja mietin yöt ja päivät mikä helvetin vika mussa oli,kun piti vieraaseen sänkyyn hypätä.

Kyllä se luotto palasi..pikkuhiljaa..aikaa se vei.
Anteeksi pystyy antamaan,muttei koskaan täysin unohtamaan.

En ymmärrä miksi ei voi ajatella ennen,kuin toimii...
Ei arki aina herkkua ole,muttei vieraissa hyppääminen sitä paranna..
 
Ollaan miehen kanssa puhuttu että käydään jossain puhumassa asiasta.. Saa sitten nähdä auttaako..
Ja tosiaan se tuntuu minusta väärältä että mies haluaa jatkaa. Tai enemmänkin se että hän haluaa mua halailla ja pussailla jne.. Itselleni tulee niin pahamieli miehen puolesta ja ahdistaa olla koko ajan pelossa että mitä sitten kun tämä asia ihan oikeasti valkenee kunnolla miehen pääkopassa, että sanooko sitten hyvästit vai mitä käy..
 
Eli olisi pitänyt jättää kertomatta, yrittää elää asian kanssa ja jos joskus olisi paljastunut niin sehän se olisikin loukannut vielä enemmän toista.

Aivan. Huono omatunto pitäisi jaksaa kantaa itse, eikä sysätä sitä toisen niskoille ja särkeä siten ehkä koko perhettä. Asia muuttuu tietenkin avan toiseksi silloin jos on rakastunut toiseen ja haluaa lopettaa, tai jos pettää jatkuvasti. Silloin asiaa ei pidä salata.
 
Teit todella typerästi kun kerroit tyhmän tekosi. Tahdoit vain puhdistaa omaatuntoasi kun sinun olisi tullut kestää katumus itse. Monikin haksahtaa joskus, mutta ei laita muita kärsimään tekonsa takia.

Kyllä joillekin rehellisyys merkitsee enemmän kuin asioiden salailu. What's done is done, jotkut haluavat jatkaa kuin ei mitään, toiset haluavat puhdistaa omatuntonsa, kolmas taas haluaa vain olla rehellinen eikä uskotella toiselle että kaikki on ok. Vielä isompi petos se miehelle olisi jos hän saisi tietää siitä vaikka 5v päästä.

Petos missä tahana muodossa on kriisi josta parisuhde voi kasvaa tai johon se voi kaatua. Kyllä ainakin minun silmissäni ihmisestä kertoo enemmän se pystyykö ottamaan teoistaan vastuun vai piilotteleeko vain valheiden takana. Tyhmähän sitä on kun menee alunperinkään mokaamaan, mutta ei todellakaan ole mikään yleismaallinen totuus ettei kukaan halua tietää jos kumppani pettää. Mä en voisi koskaan antaa pitkäaikaista valehtelua anteeksi, pettämisetä ja sen nopeasta tunnustamisesta voitaisiin vielä yrittää selvitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja röppö;24021334:
Mä toivoin aina itse,etten olisi koskaan saanut tietää pettämisestä..
Toinen vain puhdisti omaatuntoaan ja mä sain kärsiä...
Mä kestin ne kaikki itsesyytökset..ja mietin yöt ja päivät mikä helvetin vika mussa oli,kun piti vieraaseen sänkyyn hypätä.

Kyllä se luotto palasi..pikkuhiljaa..aikaa se vei.
Anteeksi pystyy antamaan,muttei koskaan täysin unohtamaan.

En ymmärrä miksi ei voi ajatella ennen,kuin toimii...
Ei arki aina herkkua ole,muttei vieraissa hyppääminen sitä paranna..

Itseänikin on joskus petetty.. En kuullut asiasta mieheltä itseltään vaan selvisi muita kautta ja se kyllä loukkasi todella paljon.. Mieluummin olisin kuullut mieheltä itseltään ja halunnut nähdä jonkin sortin katumusta.

Enkä ymmärrä itsekään miksi näin tein.. Ei tunnu hyvältä..
 
Itseänikin on joskus petetty.. En kuullut asiasta mieheltä itseltään vaan selvisi muita kautta ja se kyllä loukkasi todella paljon.. Mieluummin olisin kuullut mieheltä itseltään ja halunnut nähdä jonkin sortin katumusta.

Enkä ymmärrä itsekään miksi näin tein.. Ei tunnu hyvältä..


Mua ei ole helpottanut se että mies on kertonut ja osoittanut katumuksen merkkejä...
Ällösin miestä kauan...en voinut antaa hänen koskea itseäni..mietin joka kerta miten mies on koskenut toista naista ja mitä hän on naiselle puhunut...onko sitten mulle samat asiat puhunut jne...

Halusin myös kiduttaa itseäni kyselemällä yksityiskohtaisesti kaikkea tapahtuneesta..en tiedä helpottiko vai pahensiko se oloani.Halusin vain yrittää ymmärtää miksi niin oli tapahtunut.

Enää en pettämistä hyväksy..se on terve moro samantien...
Jos en kelpaa ni sitten en kelpaa..ei siinä katumukset auta..
 
[QUOTE="vieras";24021330]Sun täytyy olla ehdottoman varma että haluat olla miehesi kanssa, muuten ei kannata edes yrittää. Loukkasit miestäsi niin järkyttävän pahasti, että sun elämäsi tulee olemaan jonkun aikaa ansaitustikin helvetin vaikeaa. Sä mokasit ja sun täytyy nyt vaan kantaa vastuusi siitä ja kuunnella miehen syytöksiä,epäluottamuksesta johtuvia epäilyjä,kuunnella miten paljon sitä vituttaa ja käyttäytyä kaikissa tilanteissa avoimesti jotta miehesi oppisi taas luottamaan sinuun. Marttyyriksi sulla ei ole varaa heittäytyä hetkeksikään. Onnea yritykseen,jos siihen päädytte.[/QUOTE]

Hyvin sanottu kyllä.
Halua on jatkaa mutta en tiedä jaksanko.. Meillä ollu ongelmia koko ajan ja luottamuspulaa muutenkin.. Itsellä masennusta jne. En tiedä jaksaisinko henkisesti vaikka haluaisinkin jaksaa..
 
[QUOTE="eeva";24021387]miksi olet menossa naimisiin miehen kanssa jota et rakasta?[/QUOTE]

Miestäni kyllä rakastan syvästi. Vaikka eivät tekoni sitä vakuutakaan..
Ja edelleenkään ei olla enää menossa..
 
Ei olisi kannattanut kertoa. Omaa omaatuntoa keventääksesi sysäsit taakan miehesi harteille. Hän ei sitä tule koskaan unohtamaan. Tuskin tulee liittonne jatkumaan kovin kauaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja röppö;24021397:
Mua ei ole helpottanut se että mies on kertonut ja osoittanut katumuksen merkkejä...
Ällösin miestä kauan...en voinut antaa hänen koskea itseäni..mietin joka kerta miten mies on koskenut toista naista ja mitä hän on naiselle puhunut...onko sitten mulle samat asiat puhunut jne...

Halusin myös kiduttaa itseäni kyselemällä yksityiskohtaisesti kaikkea tapahtuneesta..en tiedä helpottiko vai pahensiko se oloani.Halusin vain yrittää ymmärtää miksi niin oli tapahtunut.

Enää en pettämistä hyväksy..se on terve moro samantien...
Jos en kelpaa ni sitten en kelpaa..ei siinä katumukset auta..

Edelleenkin tiedän tunteen.. :/
Ja minä ainakin sanoin hyvästit miehelle heti kun selvisi pettäminen..
 

Yhteistyössä