K
kannattaako
Vieras
mieheni petti minua työkaverinsa kanssa ja jäi siitä kiinni.Se oli minulle shokki vaikka olin vaistonnut että kaikki ei ole hyvin.Kysyin monta kertaa että onko ihastunut työkaveriin kun alkoi laittaa itseään aina töihin.Selvä merkki se oli.Mies kielsi koko ajan ja minä tunsin itseni vainoharhaisaeksi.
Juttelin miehen veljen vaimon kanssa ja sekään ei tiennyt mutta veli tiesi eikä kertonut minulle.Minusta minulla olisi ollut oikeus tietää.
Nyt kun asiasta on kulunut jo jonkin aikaa niin meillä menee välillä paremmin ja välillä on huonoja päiviä.Nytkin katkeruus puskee pintaan kun miehellä oli aikaa laittaa sille naiselle viestejä pitkin päivää soitella sille ja järjesti työ assiat niin että pystyivät tapaamaan toisiaan.
Minulle ei ole aikaa laittaa edes yhtä viestiä kun on kuulema kiirettä töissä.Jotenkin tuntuu että mies ei koe tarpeelliseksi nähdä vaivaa minun eteen.
Silloin kun sillä oli asunto ja minä halusin että se muuttaa pois niin kyllä silloin löytyi aikaa ja tahtoa ottaa toinen huomioon.Tulos oli se että miehen ei tarvinnut muuttaa.Jotenkin tuntuu että minua pidetään niin itsestään selvyytenä että minä olen aina hänen kanssa tapahtui mitä tahansa.
Nyt kaduttaa kun on taas huono aika että en laittanut miestä pois kotoa.On taas riidelty enemmä ja minulla on paha olla toisen kanssa kun koko ajan kun nään mieheni niin tulee mieleen se pettäminen.
Helpottaakohan tämä koskaan vai onko tämä aina tällaista?Meillä on avioero vetämässä sen laitoin minä vireille ja mies pyysi että perun sen mutta tuntuu että en halua tehdä sitä koska se on minulle sellainen "varatie" jos asiat ei parannu tästä.
Minkä takia elämän on oltava niin vaikeaa ja onko jollain kokemusta samanlaisesta tilanteesta.
Juttelin miehen veljen vaimon kanssa ja sekään ei tiennyt mutta veli tiesi eikä kertonut minulle.Minusta minulla olisi ollut oikeus tietää.
Nyt kun asiasta on kulunut jo jonkin aikaa niin meillä menee välillä paremmin ja välillä on huonoja päiviä.Nytkin katkeruus puskee pintaan kun miehellä oli aikaa laittaa sille naiselle viestejä pitkin päivää soitella sille ja järjesti työ assiat niin että pystyivät tapaamaan toisiaan.
Minulle ei ole aikaa laittaa edes yhtä viestiä kun on kuulema kiirettä töissä.Jotenkin tuntuu että mies ei koe tarpeelliseksi nähdä vaivaa minun eteen.
Silloin kun sillä oli asunto ja minä halusin että se muuttaa pois niin kyllä silloin löytyi aikaa ja tahtoa ottaa toinen huomioon.Tulos oli se että miehen ei tarvinnut muuttaa.Jotenkin tuntuu että minua pidetään niin itsestään selvyytenä että minä olen aina hänen kanssa tapahtui mitä tahansa.
Nyt kaduttaa kun on taas huono aika että en laittanut miestä pois kotoa.On taas riidelty enemmä ja minulla on paha olla toisen kanssa kun koko ajan kun nään mieheni niin tulee mieleen se pettäminen.
Helpottaakohan tämä koskaan vai onko tämä aina tällaista?Meillä on avioero vetämässä sen laitoin minä vireille ja mies pyysi että perun sen mutta tuntuu että en halua tehdä sitä koska se on minulle sellainen "varatie" jos asiat ei parannu tästä.
Minkä takia elämän on oltava niin vaikeaa ja onko jollain kokemusta samanlaisesta tilanteesta.