Pettämisen anteeksi antaneet..

[piipis]

en tajua teitä.
Onko omanarvontuntonne niin huono vai miksi siedätte moista?

Lehden jutussa eräs kertoo:"Enää tähtitaivas muistuttaa
"Kumppani lähti saattamaan tuttavaamme kotiin illalla ja viipyi siellä kuusi tuntia. Kun hän saapui takaisin, hän kertoi rehellisesti, että olivat jääneet tuttavan kanssa rakastelemaan leikkipuistoon. Kysyin, miksi. Jos rakastat minua, miksi?
Kumppani katsoi minua ja sanoi: 'Ei sillä ole väliä. Ei tuntunut miltään verrattuna sinun kanssasi olemiseen. Rakastan sinua.' Sen yön nukuin sohvalla.
Muutaman päivän mietittyäni olin iloinen rehellisyydestä ja aidoista sanoista. En voinut kuvitellakaan, että suhde loppuisi yhden virheen takia.
Nykyään olemme onnellisesti yhdessä. Sinä yönä kumppani ja hän olivat katsoneet tähtitaivasta yhdessä. Aina, kun katson tähtitaivaalle, pettäminen tulee mieleen. Helpottaa, kun muistelen, mitä olemme yhdessä kokeneet, ja kuinka olemme selvinneet tästä draamasta."

siis en ymmärrä. Tuosta vaan suoraan kävi rakastelemassa toista, kävelee pokkana kotiin ja saa anteeksi. Tekee varmaan uudestaan kun noin helppoa oli.

Itse en näe pettämisen anteeksi antaneita jaloina ihmisinä vaan säälittävinä reppanoina jotka eivät uskalla heivata petollista kumppania ja saada parempaa.

 

["Niina"]

Se on niin hirveän helppo huudella sivusta, kun ei ole omakohtaista kokemusta. Sitten kun sinä olet aidosti rakastunut, sinulla on pari lasta, yhteiset ystävät ja sukulaiset ja yhteinen oma talo, niin tule sitten huutamaan että 10min kännipanon takia olet samantien valmis luopumaan kaikesta. En siis todellakaan väitä etteikö tuo pettäminen ole pysäyttävää, mutta siltikin... kaikesta huolimatta.

Tästä voi oikeastaan puhua vasta sitten, kun on ollut kuvailemassani tilanteessa.

 

[piipis]

Niin mutta kun tuo ei edes ollut kännipano vaan aika kylmän viileältä kuulostava teko. Ja hei kukaan ei tee kännissä mitään mitä ei haluaisi tehdä. Eli haluaa pettää, kynnys vain on matalempi ja helppo sano "olin vain kännissä"


Mä haluan että kumppani rakastaa minua ja en usko että kukaan pettävä rakastaa toista, koska muuten sellaiselle ei olisi tarvetta. Näin se vaan on.

 

[chorizo]

Kyllähän sitä itsensä tyhmäksi tunsi jälkeen päin kun oli kerran antanut anteeksi. Kun myöhemmin selvisi että olikin pettänyt jatkuvasti, ei "vain" kerran.
Syitä mun kohdalla oli varmaan heikko itsetunto, yksinhuoltajaksi jäämisen pelko, pelko tuntemattomasta, nuori ikä ja sinisilmäisyys.

Nyt tietysti ajattelen etten ikinä antais pettämistä anteeksi, mut todellisuus on se että senpä näkis sitten jos sellanen tilanne vielä tulis. Toivottavasti ei tule.

 

["hansu"]

Mua ei ole koskaan petetty, mutta läheistäni on. Ja todellakin se on helppoa sanoa ulkpuolisena mitä pitäisi tehdä. Mutta kun itse ajattelen että minun mieheni nyt tulisi kertomaan että on pettänyt, todennäköisesti antaisin anteeksi (tosin saisi kyllä madella sitä anteeksiantoa!) mutta olemme olleet niin kauan yhdessä, meillä on lapsia, koko elämä yhteistä, niin ei eroaminen helppoa olisi. Todellakin toivon etten siihen tilanteeseen koskaan tule joutumaan.

 

[astrolabe]

En näe eroamista vaihtoehtona siinä tilanteessa.

 

[chef]

Kun ei se ole niin mustavalkoista. Ei sitten niin pätkääkään.

 

[piipis]

[QUOTE="hansu";26902102]Mua ei ole koskaan petetty, mutta läheistäni on. Ja todellakin se on helppoa sanoa ulkpuolisena mitä pitäisi tehdä. Mutta kun itse ajattelen että minun mieheni nyt tulisi kertomaan että on pettänyt, todennäköisesti antaisin anteeksi (tosin saisi kyllä madella sitä anteeksiantoa!) mutta olemme olleet niin kauan yhdessä, meillä on lapsia, koko elämä yhteistä, niin ei eroaminen helppoa olisi. Todellakin toivon etten siihen tilanteeseen koskaan tule joutumaan.[/QUOTE]

Kyllä myönnän että itselleni tuommoinen olisi täysi shokki ja en tiedä miten siitä selviytyisin. Jos mies olisi täysin murtunut ja itkisi anteeksi antoa, saattaisin sitä harkita. En tiedä onnistuisiko suhde enää siltikään, kosk aluottamus olisi mennyt.

Tätä tilannetta ei tietenkään toivo kenellekään. Mutta yleensä vaan pettäjät jatkaa. Varsinkin tuollaisissa tapauksissa kuin esimerkki jossa sai tuosta vaan anteeksi.
Ei edes kunnolla kadu tekoaan..

Näkihän sen iholla sarjassa kun nordin reino petti. Ei edes kunnolla pyytänyt anteeksi vaan syytti vaimoa siitä kun lapset saa liikaa huomiota ja hän ei. Ei kai kun koko ajan on täys kusipää.
Ja tuonkin jälkeen herra nodrin on iskenyt kaveriani baarista.. eli taitaa oikeesti olla usempi hairahdus silläkin ukolla..

 

[Eronnut]

Minä yritin antaa pettämisen anteeksi mutta huomasin pian että se oli minulle mahdotonta. Ja meillä on kaksi pientä lasta, monta yhteistä vuotta ja yhteinen talo. Lähtö päätöksen tekeminen oli vaikeaa, mitta muuton jälkeen en ole katunut ollenkaan. Olemme edelleen eksän kanssa hyvissä väleissä. Pystyn siihen jos en ajattele mitä hän on tehnyt, parisuhteeseen en pysty koska ne menneet asiat pyörisivät koko ajan mielessä.

 

["emäntä"]

Miten joku voi antaa anteeksi sen, että mies panee toista? Jos mies välittää ja kunnioittaa, ei petä. Hyvin yksinkertaista. Pitää olla surkea itsetunto jos antaa anteeksi pettämisen.. En sano etteikö ero olisi vaikea asia tuossa tilanteessa, mutta en missään nimessä edes harkitsisi suhteeseen jäämistä jos saisin tietää miehen pettäneen.

 

["vieras"]

Asiat todellakaan eivät ole niin mustavalkoisia. Kyllä se uskottomuus kertoo vakavista ongelmista parisuhteessa. Niitä pitää ryhtyä tosissaan käymään läpi, keskittyä pikemminkin niihin parisuhteen ongelmiin eikä syyttelemään siitä hairahduksesta, johon nämä parisuhteen ongelmat toisen ajoivat.

Itse olen ollut uskoton edellisessä liitossani, ja vaikka toinen olisi ollut valmis antamaan anteeksi, en itse voinut antaa itselleni anteeksi. Pienikin syyttävä sananpuolikas toisen puolelta johti valtaviin itsesyytöksiin, joiden kanssa en voinut elää. Oli pakko erota lopulta.

 

["emäntä"]

Jos suhteessa on ongelmia, ne pitäisi selvittää sen sijaan että hypitään vieraissa se ei ole mikään ratkaisu.

 

[Mummeliisa]

en tajua teitä.
Onko omanarvontuntonne niin huono vai miksi siedätte moista?

En ole ollut tuossa tilanteessa, mutta ajattelisin että nimenomana sellainen ihminen jonka omanarvontunto on HYVÄ, pystyy antamaan anteeksi ja hoitamaan asiat kumppanin virheenkin jälkeen kuntoon.
Itsestään ja parisuhteensa arvosta epävarma sen sijaan ei pysty.

 

["vieras"]

[QUOTE="emäntä";26902200]Jos suhteessa on ongelmia, ne pitäisi selvittää sen sijaan että hypitään vieraissa se ei ole mikään ratkaisu.[/QUOTE]

Joskus se menee niin, että vaikeuksien kautta voittoon. Ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa mallia reaalimaailmassa, joka on moninverroin moniulotteisempi kuin hömppäelokuvien maailma.

 

["vieras"]

En ole ollut tuossa tilanteessa, mutta ajattelisin että nimenomana sellainen ihminen jonka omanarvontunto on HYVÄ, pystyy antamaan anteeksi ja hoitamaan asiat kumppanin virheenkin jälkeen kuntoon.
Itsestään ja parisuhteensa arvosta epävarma sen sijaan ei pysty.

Näin minäkin sen näen. Että tasapainoisen rauhallisen ihmisen on helpompi käsitellä asioita kuin vain äkkipikaisesti suutuksissaan tehdä hätäiset ratkaisut, kostaa.

 

[piipis]

En ole ollut tuossa tilanteessa, mutta ajattelisin että nimenomana sellainen ihminen jonka omanarvontunto on HYVÄ, pystyy antamaan anteeksi ja hoitamaan asiat kumppanin virheenkin jälkeen kuntoon.
Itsestään ja parisuhteensa arvosta epävarma sen sijaan ei pysty.

omanarvontunto= ansaitsen parempaa

jos mielestään ansaitsee pettämisen.. en kyllä tiedä ketään joka näin ajattelisi.

Kuten emäntä sanoi. Ongelmat pitää selvittää eikä käydä vieraissa.

asiat ei ole mustavalkoisia joo, Mutta mies sanoo RAKASTELLEENSA toisen kanssa. Kuulostaa siltä että suhde on jo ohi..

 

[Mummeliisa]

omanarvontunto= ansaitsen parempaa

Minä taas näen omanarvontunnon luottamuksena siihen että on arvokas ihminen riippumata siitä tuleeko aina hyvin tai oikein kohdelluksi.
Ihminen jolla on huono omanarvontunto romahtaa, jos tule eloukatuksi, koska omanarvontunteen puuttuessa hänen arvonsa on omissa silmissään kiinni siitä miten MUUT häntä kohtelevat?

 

["vieras"]

Minä taas näen omanarvontunnon luottamuksena siihen että on arvokas ihminen riippumata siitä tuleeko aina hyvin tai oikein kohdelluksi.
Ihminen jolla on huono omanarvontunto romahtaa, jos tule eloukatuksi, koska omanarvontunteen puuttuessa hänen arvonsa on omissa silmissään kiinni siitä miten MUUT häntä kohtelevat?

Anteeksi antaminen on vaikea laji, joka todella osoittaa että ihminen on balanssissa itsensä kanssa ja kykenee kuuntelemaan ja ymmärtämään toista. Tämän virheistä huolimatta. Äkkipikainen tuomitseminen on paljon helpompaa...

 

[piipis]

anteeksi antaminen on oma taitolajinsa.

Luottamus on se toinen. tulisiko suhteesta kuitenkaan mitään jos se olisi mennyt. Aina saisi pelätä tämän toistumista ja ahdistaisi. Toista osapuolta ahdistaa kun ei luoteta.

Ja sitten on vielä se ongelma että muisto tästä palaisi kummittelemaan. Aina tasaisin väliajoin. Miksi kukaan haluaisi kiduttaa itseään noin.
Nopea laastarinveto on se helpoin. Suru, pettymys ja viha käsitellä kaikki kerralla. Unohtaa ja jatkaa elämää jonkun toisen luotettavamman kanssa. Kuulostaa niin paljon paremmalta.

Vai onko joku petetty oikeasti niin sinut asian kanssa että ei KOSKAAN ajattele asiaa tai epäile kumppaniaan..?

 

["Muisku"]

Meillä petin ensiksi minä. Ajauduin pettämään, koska en saanut mielestäni tarpeeksi huomiota mieheltäni. Seksiä oli todella harvoin, vähimmillään kerran kuussa.
Uutinen oli melkoinen pommi miehelleni.

Mieheni purkautui pettymystään naispuoleiselle kollegalleen ja niinpä hekin sitten ajautuivat lopulta harrastamaan seksiä.

Suhteemme oli siinä vaiheessa, että ero oli lähellä. Päätimme kuitenkin vielä yrittää yhdessä jakävimme parisuhdeterapeutin juttusilla.
Nyt meidän suhteemme on yhtä hyvä kuin seurustelumme alussa. Olemme menneet jopa naimisiin ja perheenlisäystä on odotettavissa maaliskuussa.

Meillä tämä pettäminen aukaisi molempien silmät. Parisuhde repsahtaa jos ei sitä vaali.
Opimme asian kantapään kautta.

 

[Isämies]

Ohoh, tässä ketjussahan oli yllättävän kypsää pohdintaa! Ei vielä yhtään sekopääviestiä, vaikka keskustelu on jatkunut jo tunnin.

Itsekin olen sitä mieltä, että ei omaa suhtautumistaan pettämiseen voi etukäteen lyödä lukkoon. Ei ole olemassa ikäänkuin universaalia pettämistilannetta, johon voisi sitten reagoida etukäteen tarkasti hahmotellun kaavan mukaan. Hiukan epäilen, että ainakin noilla kaikkein ehdottomimpien käsitysten esittäjillä voi olla plakkarissaan vielä ehkä vähän niukanlaisesti kokemusta sieltä elämän tuulisemmalta laidalta. Siperia opettaa.

 

["emäntä"]

Minä näen asian niin, että suhteessa ei ole kaikki kunnossa jos toinen pettää. Uskollisuus, toisen kunnioitus, rehellisyys ja luottamus ovat suhteen tärkeimpiä asioita. Ilman näitä en haluaisi suhteessa olla.. Myös ongelmat pitöö kohdata ja selvittää, vieraissa hyppiminen ei sitä ole.

Toiset kestävät miehensä pettämisen, minä en hyväksy pettämistä missään tilanteessa. Paitsi jos siitä on yhteisesti sovittu, että niin saa tehdä, ja molemmat varmasti haluavat sitä.

 

[Isämies]

[QUOTE="emäntä";26902325]
Toiset kestävät miehensä pettämisen, minä en hyväksy pettämistä missään tilanteessa. Paitsi jos siitä on yhteisesti sovittu, että niin saa tehdä, ja molemmat varmasti haluavat sitä.[/QUOTE]

Ei siinä anteeksi antamisessa minun mielestäni ole kyse hyväksymisestä. Annanhan minä lapsellenikin anteeksi tekoja, joita en hyväksy. Pikemminkin kyse lienee siitä, että koko yhteinen elämä materiaalisine ja immateriaalisine ulottuvuuksineen on "liian paljon" heitettäväksi hukkaan jonkun satunnaisen erehdyksen vuoksi. Kaikkihan me teemme virheitä elämässämme; joka muuta väittää, ei tunne edes itseään.

 

["emäntä"]

Lapset on eriasia kuin parisuhde.. Aikusen tekoja ei voi mielestäni verrata lasten tekoihin...

 

["emäntä"]

Ihmiset tekevät virheitä, mutta pettäminen on täysin harkittu teko, ei virhe eikä vahinko. Olen joutunut petetyksi kahdenkin miehen taholta, joten suhtautumiseni on aika ehdotonta. Nykyinen mieheni tietää mitä ajattelen, ja arvostaa ajatusmaailmaani.