Pettäjien puolustelu

[Niina]

Jos mieheni olisi tuota mieltä niin kokisin viettäväni elämääni sellaisen ihmisen kanssa jonka arvomaailma on täysin erilainen kuin omani. Ensinnäkin mies ei selvästikään ole valmis kantamaan vastuuta omista teoistaan kun niin hanakasti työntää vastuun vaimolle. Tai siis työntäisi jos tilanne omalle kohdalle tulisi. Toiseksi kokisin mieheni täysin selkärangattomaksi jos ei kykenisi ensin päättämään yhtä suhdetta ennen kuin pakenee pettämään. Ja kolmanneksi, en ikinä voisi luottaa mieheeni jos hän noin sanoisi. Pienikin vastoinkäyminen ajaisi hänet vieraaseen sänkyyn. Yksinkertaisesti en vain voisi kunnioittaa miestäni jos hän todella tuota mieltä olisi. Luultavasti en myöskään jäisi odottamaan että mies pettää ja vierittää syyn minun niskaani vaan lähtisin suhteesta hyvin nopeasti.

Oletko kysynyt mieheltäsi miten hän kuvittelee pettämisen huonoa suhdetta auttavan? Tai että onko sinullakin oikeus pettää häntä vastoinkäymisten takia? Ja ottaako hän vastuun siitä? Vai päteekö tämä sääntö ainoastaan miehiin?

 

[Kumma]

""Ja se joka jyrkästi tuomitsee pettämisen puheissaan, ei edes elä.""
Sekö on elämää että vieraissa hyppii? Tuomitsen pettämisen aivan täysin vaikka sen olen itse erehtynyt entisessä suhteessani tekemäänkin. On turha väittää ettei ihminen voi tunteilleen mitään. Tunteille ei ehkä mutta teoilleen kyllä. Ihastuksen kanssa ei ole mikään pakko hypätä sänkyyn, jokaisella on mahdollisuus kieltäytyä tai vaihtoehtoisesti lopettaa vanha suhde ensin.

""Vaikka petetyksi tuleminen sattuu, sekin on tunne, merkki siitä että jotain suhteessa on vialla.""
Jos ei ennen pettämistään ole huomannut että suhteessa on jokin vialla niin johan on kumma. Eiköhän aikuinen ihminen sen tiedä ilman että pitää vieraaseen sänkyyn hypätä asia varmistamaan. No sen jälkeen ainakin on suhteessa ongelmia jos ei aiemmin ollut.

 

[Oonalle]

""Myös on huomioitava se, että jos esim. kotona ei saa seksiä, toinen vain haukkuu ja natkuttaa (et siis kelpaa puolisollesi), niin luonto usein tekee tehtävänsä ja menet sinne minne kelpaat""

Tulisiko mieleen lähteä kokonaan suhteesta jos tilanne kotona on tuo? Miten pettäminen tilannetta parantaa?

""On totta, ettei nämä asiat ole niin mustavalkoisia, että tuomitaan heti kaikki salarakkaat ja pettäjät ja annetaan kaikki sääli ja ymmärrys petetyille. Herää kysymys, että miksi on ollut aihetta pettää, sillä suhteessahan on jo jotain valmiiksi vialla, jos tulee tarve ja halu pettää.""

Edelleen miksi jäädä suhteeseen jos se on niin huono ja viallinen? Miksei voi lähteä kokonaan. Vaihtoehdot eivät ole huono suhde ja pettäminen. On sellainenkin vaihtoehto kuin ero.
Eikä todellakaan ole mitään syytä osoittaa pettäjälle myötätuntoa tai tuomita petettyä huonosta käytöksestä. Pettäjä olisi voinut lähteä. Aikuinen ihminen todella voi valita kohtalonsa. Ja petetyn niskaan on ihan turha kaataa mitään. Huono kumppani hän on voinut olla, mutta ei vastuussa toisen virheistä. Varmastikaan petetty ei ole pakottanut kumppaniaan jäämään huonoon suhteeseen.

 

[Niina]

Onko Oona jotenkin kyvytön hallitsemaan omaa elämäänsä? Täysin tahdottomanako täällä ajalehdit? Kolmiodraamaa ei kohdallesi osu jos et niin salli. Jos johonkin päättömästi rakastut niin eroa nykyisestä miehestäsi ensin. Jos miehesi muuttuu hirviöksi niin jälleen sama. Etkö itsekin toivo että jos miehesi rakastuu toiseen niin mieluummin jättää sinut kuin alkaa selkäsi takana vehdata? Kyse on nyt vain siitä, että halutaan pitää se tuttu ja turvallinen siinä sivussa kuitenkin jos uusi juttu ei onnistukaan. Ei sitten vahingossakaan käy niin että yksin jäisi.

Vaikka turha tätä on jauhaa kun Oonan älykkyys ei riitä sen faktan tajuamiseen ettei huonossa suhteessa tarvitse olla ja ettei se suhde ainakaan pettämällä parane.

 

[Oon alle]

Kukaan ei ole väittänyt että elämässä ei voisi käydä miten tahansa. Tietysti voi. Voit kuolla huomenna, miehesi voi kuolla huomenna, voitte joutua muuttamaan toiselle paikkakunnalle tai mitä vaan. Tuo pettämisasia on kuitenkin niin täysin omassa hallinnassa että sitä ei ""vain tapahdu"". Etkö nyt todellakaan tajua että voit ihan itse päättää petätkö vai etkö. Virta ei sinua vahingossa alasti kenenkään sänkyyn vie tai jos vie niin sitten olisi jo syytä miettiä omaa tahdon voimaasi. Minkälainen ihminen olet jos sinulla ei minkäänlaista tahdonvoimaa ole? Olet varmasti myös päättänyt ettet kiduta eläimiä. Onko nyt niin että elämä saattaa kuitenkin viedä sinut tilanteeseen jossa sittenkin niitä kidutat?
Ja jos elämä sinut todella vie tilanteeseen jossa rakastut toiseen mieheen niin silloinkin voit olla pettämättä ja erota vanhasta ensin.

Ihminen ei ole mikään tahdoton viettien ohjaama typerys. (Vaikkakin annat itsestäsi vahvasti sellaista kuvaa). Ihminen todellakin voi päättää asioita ja pysyä päätöksissään.

 

[Oonalle taas yksi]

Ei voi tulevaa ennustaa ei. Mutta omat valinnat ja omat päätökset on ihan sun omassa hallinnassa (jos siis olet aikuinen ihminen), myös silloin jos tulevaisuudessa jotakin tuollaista tapahtuu. Etkö sitä vieläkään ymmärrä?

 

[Korppu]

""Kolmiodraamaa ei kohdallesi osu jos et niin salli..."" Ei kai se aina itsestä ole kiinni, että osuuko se kohdalle vai ei, voi katsos olla omasta kumppanistakin kiinni, jos se pettää, niin ei tosiaankaan ole itsestä kiinni.
Ei kai tässä kyse olekaan siitä, etteikö tiettyjä päätöksiä VOI tehdä itse elämässään, mutta kiihkomoralistillekin voi käydä niin, ettei HALUA toimia entisen moralisointinsa mukaisesti kun/jos sellainen tilanne tulee eteen. Ihan verrattavissa siihen, että kiihkoabortin vastustajakin saattaa teettää abortin, jos lapsi ei yksinkertaisesti sovi kuvioon ja kun tilanne osuu omalle kohdalle, niin mieli saattaa muuttua.
Eli ihan turhaan täällä mollataan toisia ja toisten ajatuksia. jospa teistä kiihkoilijoista kaikki tulisi eläkepäivillään tänne kertomaan,e ttä miten siinä elämässä sitten loppupelissä kävikään? Pitikö KAIKKI pyhät periaatteet (muutkin kuin pettämisen tuomitseminen suoralta kädeltä)koko elämän ajan...aika harva pystyisi vastaamaan että piti. Kun tämä elämä kaikkine kokemuksineen ja niistä aiheutuneine lieveilmiöineen ja varitioineen ei aina mene ihan niin kuin sen kaikessa suvaitsemattomuudessaan päättää nuorempana.

 

[petturiko?]

Kyllä sitä vikaa on parisuhteessakin, jos toisella on tarvetta pettää. Parisuhteessa taas on kaksi osatekijää, jompi kumpi tai molemmat aiheuttavat tilanteen jossa pettämisen voi katsoa jopa hyväksytyksi.

Kyllä minä ymmärrän pettämisen joissain tilanteissa. Aina ei parisuhde ole sellainen jossa uskollisuus olisi kaiken a ja o vaikka muuten yhdessä pysyttäisiinkin.

Suvaitevaisuutta ja antaa ihmisten hoitaa itse parisuhteensa.

Sinä voisit keskustella miehesi kanssa teidän kahden parisuhteesta, toiveista ja odotuksista. Se, mitä muut tekevät ja ymmärtääkö miehesi sen, se ei liity siihen mitä hän odottaa teidän kahden suhteelta. Keskustelkaa omasta suhteestaanne avoimesti puolin ja toisin. Saatat yllättyä tai pettyä. Mutta kyse on teistä ja se kannattaa.

 

[yks]

""Tuttusi""

Taidat saada jotain tyydytystä siitä, kun luulet sinua minun opettajakseni ja jonkinlaiseksi tiennäyttäjäksi? Hyvä sinulle

Onneksi kirjoitukseni oli nyt niin lyhyt, että sinultakaan eivät päreet palaneet (tällä kertaa).

Ehkä nyt kuitenkin ymmärrät, että asioiden vääntely voi AVARTAA aihetta Toivottavasti sinä et ole enää asiasta tuomitsemassa täällä ja voit opastaa aiheesta myös kanssasisariasikin.

Usein kirjoitan ihan aiheesta, mutta miten sinun kirjoituksesi, muiden OHJAAJA-elli, liittyi aiheeseen? Taitaa olla nyt opastajalla ne puurot ja vellit housussa

Et ole sitä tajunnut, että usein pitkät vastaukset ovat tarkoitettu jollekin suoraan, joten voit hyvin ohittaa ne, jos et pysty pitämään ajatuksiasi kasassa tai niinkuin jotkut: pelkäät tulevasi manipuloiduksi

Onko tuomitsija-ellien toiminta mielestäsi hyväksyttävää? Se, että jollekin aletaan aukomaan päätä ja häätämään sitä pois palstalta. Viekö se ap:n asiaa jotenkin eteenpäin?

Oona näyttää tässä ketjussa saavan kimppuunsa useammankin. (Kuulutko sinä taas heihin?)

On se kumma, että kaksi ihmistä ei voi ketjuissa väitellä asioista, vaan sitten joku kaltaisesi tuomitsija-elli heittää väliin erittäin fiksuja kommentteja: häivy pois täältä, hanki elämä, sinä olet epäempaattinen, älä ole mustavalkoinen, ei noita jaksa lukea. Ihan kuin tuomitsija-elleillä ei olisi mitään kykyä suodattaa lukemaansa ilman noita äärettömän fiksuja välikommentteja. Tai että te ette pysty olemaan lukematta teitä kiehuttavia toisille osoitettuja tekstejä. Pitäisikö tähän ongelmaan harkita ammattiapua?

Ja niinkuin sinullakin, ap:n esiin tuoma aihe on useimmiten täysin toissijainen kirjoituksissanne, eli useinkaan siihen ei kommentoida mitenkään. Teistä ei siis ole ap:lle mitään iloa, mutta onneksi ehkä niille kanssasisarillenne.

Hups, taisin pettää sut jo
- ehkä olen toivoton tapaus


""Oonalle""
sympatiat sinulle tässä keskustelussa !

Olen samaa mieltä kanssasi, että ei koskaan pidä sanoa ei koskaan.

Se on tapa ajatella, eikä tarkoita sitä, että Oonakaan tilaisuuden tullen pettäisi. Hänellä voi olla yhtä hyvä tai parempi moraali kuin näillä, jotka eivät voi hyväksyä tuota sanontaa.

Kuten huomasitte,

Oona myös käänsi asian niin, että voihan hänestäkin tulla sellainen, että poikakaveri pettää, eikä vain hän. Tällä hän vain tuo esille sen, ettemme todellakaan voi tietää asioita 10 vuotta eteenpäin, vaikka kuinka päätämme mitä !

...mutta pohtia voi miten päin vaan ja eri vaihtoehtoja, osoittaakseen, että todellakin voi tapahtua jotain muuta kuin olettaisi / toivoisi / jne. Ei kai se tee kenestäkään pettäjää?


Ja kaikille, että ihan hyvä vääntö tästäkin syntyi, vaikka aiheen vierestä meneekin, mutta sama kai tuo, vaikka jotkut ei kestä sitäkään

 

[Oona]

Kiitos kannustuksesta ja ymmärtämyksestäsi ""yks"".

Mutta...

Minä olen eräässä muussa keskustelussa aikoinaan ""tapellut"" sinun kanssasi melko kovastikin ja kuulun edelleen siihen joukkoon, joka ei jaksa sun tapaa kirjoittaa, mutta mielenkiintoista huomata, että joissain asioissa todellakin olemme samaa mieltä, useimmiten emme.

Näin se maailma heittelee...muutama viikko sitten en olisi ikinä uskonut, että minä ja yks voimme puhaltaa yhteen hiileen missään asiassa, mutta toisin kävi. Eli tässä taas tyyppiesimerkki siitä, että kukaan ei toisaankaan voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Monikohan entinen pettämisen ankarasti tuomitseva pettää parhaillaankin? Näin se maailma muuttaa meitä, ajatuksiamme, tekojamme ja periaatteitamme.

 

[Kumma juttu]

Yhtä asiaa ihmettelen näitä keskusteluja jonkin aikaa seuranneena; mikä siinä pettämisessä on se kaikkein järkyttävin asia, joka saa tällaisen - välillä jopa raastavan tunnemyrskyn aikaan? Ovatko kaikki ""Ellit"" kokeneet petetyksi tulemisen tai olleet pettäjänä, että tietävät mitä se on - vai mielikuvituksellako sitä mielipiteitä esitetään?

Selvyyden vuoksi totean, kun täällä muutkin ilmoittavat henk.koht. tilanteensa, että olen nainen, elän pitkässä parisuhteessa ja on lapsia. En ole pettänyt enkä kannata sitä. Miehestä en tiedä; ei ole kertonut eikä aihetta epäillä ei ole ollut.

Näppituntumalla nyt kuitenkin sanon, että väkisin ei toista uskollisena pidetä. Pettäminen ei koskaan ole vahinko, vaan siihen pitää aina olla oma tahto, pyrkyä, alttiutta ja tilanteisiin hakeutumista. Samoin vastuu pettämisestä on yksin pettäjällä, olkoon siihen johtaneet syyt mitkä tahansa - aina on mahdollista hoitaa asiat toisella tavalla. Tästä seuraa se, että on vähintäänkin kohtuullista pettäjältä kantaa myös konkreettinen vastuu ja ottaa harteilleen vakisuhteensa ja perheensä tulevaisuus. Meiltä ei mies petettyään lähtisi pakattu matkalaukku kädessään ja aloittaisi puhtaalta pöydältä. Vastuunotto toteutuisi niin, että pettäjä jäisi ainakin aluksi pyörittämään huushollia yh:na ja toimittaisi kaikki eroon liittyvät käytännön asiat. Petetyllä pitää olla myös oikeus uuteen onneen ja sen etsintään ilman yh:n arjen velvollisuuksia ja rajoitteita. Viikonloppuäitiyskin on mahdollista.

 

[kumma jutulle]

Sinäpä kirjoitit hauskan kirjoituksen. Kunpa osaisikin asennoitua asioihin noin järkevästi ja rauhallisesti.

Jos lasten isä ei olisi moniongelmainen, niin asiat ehkä olisikin järjestetty tuolla tavalla.

Huijatuilla on yleensä oikeus vahingonkorvauksiin.
Kun asia ei liippaa enää elämääni, niin eipä tule enää muuta mieleen. En jaksanut lukea tätä viestiketjua. Väsyttää jo mahdottomasti, on hiki ja ulkona on mahdoton koiranilma.
Nyt suljen koneen ja toivotan kaikille onnellisille ja onnettomille oikein mukavaa tiistain jatkoa. Hymyillään kun taas tavataan Ellien palstoilla.

 

[Kumma jutulle myös]

""Vastuunotto toteutuisi niin, pettäjä jäisi ainakin aluksi pyörittämään huushollia yh:na ja toimittaisi kaikki eroon liittyvät käytännön asiat. ""

Jos tämä on sinun toive, todellisuus lyö kovaa vasten kasvojasi, kun mies lähtee uuden nuorikkonsa kanssa Bahamasaarille.

 

[kartsa]

Mä en edes olisi kuralla olevassa tai muutoin vähemmän tyydyttävässä parisuhteessa. Jos ollaan suhteessa siinä pysytään ja asioista neuvotellaan. Sitten kun käydään vieraissa ei olla enää parisuhteessa. Ninnu ole ihan oikeassa, ensi piste, sitten otetaan seuraava. Johan tuolaisessa menee mieli sekaisin kun ei tiedä kenen kanssa on kulloinkin. Kun on vaan hyvän kanssa, ei tartte muita. Mitä siinä on miehellä ruikuttamista, jos on kumppanissa vikaa, vaihtoon vaan, ihan kuin hevonen tai auto. Samoite, turha on akkojen miettiä tai ruikuttaa, hankkikaa sopiva kumppani.

 

[Harry]

Minä en myöskään hyväksy pettämistä, ensin erotaan
ja vasta sitten etsitään uusi. En ymmärrä miksi esim.
vapaat naiset lähtevät kaljuuntuvien, läskimahaisten
ukkomiesten mukaan. Kai he ovat humalassa tai täysin
tolloja.

 

[heh]

Ei abortin tekevä ihminen ole abortinvastustaja.
Eikä pettämistä vastustava petä.
Jos pettää, niin ei enää vastusta pettämistä.

Asiat ovat hyvin yksinkertaisia. Eurot eivät koostu markoista.

 

[Ihme sakkia]

Ei voi kuin ihmetellä.

Pettämiselle on ""tarve"", on ""halu pettää"" ja ""on melkein pakko pettää"" ja kaikki tuo soopa.

Jos joku on eri mieltä, se ärsyttää. Eikö siinä ole vähän syytäkin ärsyttää, jos joku tuntematon tulee ja sanoo, että sinä olet täysi paska jos petät. Ja tiedätkös mitä? Jos petät, niin olet surkea paska.

Kuulostaa ihan joltain narkkarin puheilta, kun ""homma on hanskassa"" ja ""ei se nyt yhdestä kerrasta..."" jne. Samaan sarjaan kuuluvat viinahörhöt, lääkehörhöt ja muut nuljaskat.
Ei vain ole sitä kanttia.

Toisia taas näyttää vituttavan se tuomitseminen ja jotenkin sillä venkoilulla yritetään näköjään pitää itselle sitä takaovea auki sen varalta, että jonain päivänä, ""tulee kertakaikkiaan TARVE PETTÄÄ.""

Kyllä olette pettäjät sellasia saatanan mätiä vätyksiä ettei viitsisi ihmisten sekaan laskea. Ymmärrän, jos vituttaa, mutta tässä kohdin on hyvä muistaa, ja tuomita, että SINÄ OLET SE PASKA JA MINÄ EN. Ja siltä alustalta on helppo sanoa.

Ne, joilla puolestaan ärsyttää yksistään se jyrkkyys ja se, että pitää antaa suvaitsevaisuuden leijua sen takia, että pettäjä olisi se toinen osapuoli eikä itse... mitä siihen sanoisi.

Suvaitaan ihmeessä, mutta mitä helvettiä se liittyy jonkun omiin periaatteisiin? Jos sinä haluat olla suvaiytsevainen ja antaa puolisosi juoksennella yöjalassa, kaikin mokomin.

Ei voi olla liian vaikeaa lopettaa suhde ennen kuin aloittaa uuden. Eiköhän se siitä aika usein ole kiinni. Mutta kun paskaa ei saa paskasta muuksi vaikka minkä teet. Paska on paskaa. Surkimus on surkimus, se ei siitä sankariksi muutu, ja mitä enemmän näitä suvaitaan, sitä enemmän ne ratsastelevat vielä sillä yhdellä sallitulla lipsahduksella, jonka tekeminen käytännössä kestää puolesta tunnista vuosiin, niin että jos se on LIPSAHDUS, niin pahoja pätköksiä on huomioinnissa. Ajokortit pois, saatana, sellaisethan eivät ole edes hereillä valtaosaa päivästä.

Olkaa eri mieltä, tai olkaa olematta. Mutta ette te tätä tästä muuta suitsukkeinenne ja vaihtoehtohoitoinenne yhtään mihinkään. Se on niin!

 

[niin..]

Olen samaa mieltä kanssasi, kaikki petturit ja salarakkaat
siperiaan!

 

[Kumma juttu]

Pysyvästi vai lomalle? Jos lomalle, niin kyllä se sieltä sitten parin viikon päästä kotiin tulee ja silloin arki odottaa, eikö niin?

 

[Tietenkin]

Mies muuttaa loman jälkeen nuorikkonsa luokse isäpuoleksi pienille lapsille. Mies ei ehdi pyörittämään arkea kahdessa paikassa. Välillä voi ottaa omat lapset kylään. Ei niin usein kuin toivoisit. Uusi pariskunta viettää tietenkin kahdenkeskistä aikaa, kun uuden naisen lapset ovat isällään. Sinun uhkailusi lasten menettämisestä kokonaan ei estä heidän onneaan ja aikaansa yhdessä.

 

[Katri]

Samaa mieltä