Pettäjien puolustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ninnu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Ninnu

Vieras
Mies menettää usein malttinsa, jos tulee keskusteluun joku pettäjä niin, että häntä hiukan tuomitaan.

Hän sanoo, että vaimo on varmasti tosi hankala ja parisuhde kuralla. Hänen mielestään silloin on täysi oikeus, suorastaan pakko lähteä pettämään.

Itse olen tuonut esille mielipiteeni, että ensin selvitellään oma parisuhde, ja puhtailla papereilla sitten lähdetään etsimään uusia kumppaneita. Mies vain itsepintaisesti on kiinni kannassaan, että kumppanin vika, ihan ok.

Nyt kysynkin teiltä, mitä mieltä itse olisitte, jos oma mies olisi tuota mieltä??
 
Tuosta ei voi päätellä mitään muuta, kuin sen, että miehesi yrittää pitää sinua henkisesti otteessaan, uhkailee, että jos nainen on ""väärän lainen"" niinmiehellä on oikeus tehdä mitä huvittaa. Luulee, että rupeat sitten olemaan helpommin käsiteltävissä.

Mun ex puhui joskus tuollaisia, ja käski minun oiken kysyä keneltä tahansa muulta mieheltä, niin varmasti saisin kuulla saman jutun heiltäkin!
Niin kysyin, ja kaikki mut paitsi exäni kaverit olivat päin vastaista mieltä.

Anna kenkää sille pässille, tuohan on silkkaa vittuilua.

Ei se munkaan exäni sitten kestänyt omaa leikkiään, kun oli käynyt vieraissa, niin kävin itsekin, ja sai jätkä polleista puheistaan huolimatta paskahalvauksen.

Kuvioonhan nimittäin kuuluu, että jätkä saa pettää, jos muija on vääränlainen, mutta toisin päin se on aivan eri asia, tai ainakin perustelut pitäisi hyväksyttää miehisellä henkilöllä, sen sijaan, että antaa naiskaverien yllyttää itseään itsenäistymään.

MIes taas voi kuulemma mennä lampaana kaveriporukan mukana, ilman, että on siitä hyvästä surkea laumaeläin, jolla ei ole omaa mieltä missään asiassa!
 
Useimmilla meistä, joilla on ns. puhtaat paperit liitossamme, on taipumus tuomita jyrkästi pettäjät. Vasta omien kokemustemme kautta voimme ehkä löysätä pipoamme ja nähdä, ettei asia ole lainkaan niin mustavalkoinen, kuin olimme kuvitelleet. On tilanteita, jolloin vastaasi tulee henkilö, joka vie jalat altasi, olkoonkin, että kotona odottaa se puoliso, jolle olet luvannut olla ikuisesti uskollinen.

Taistelet mahdollisesti pitkäänkin, mutta voi olla, että et kykene tunteillesi juuri mitään. Hän on vienyt sydämesi ja vallannut mielesi jokaisen sopukan. Ahtaaksi on käynyt puolisosi oltavat. Tämäkin on jo jonkin asteista pettämistä. Olet miettinyt pitkään toista ja antautunut hänelle jo useaan kertaan, vaikkakin ehkä vain kuvitelmissasi.

Suhtautumisesi pettämiseen murenee...

Ehkäpä etsit jo epätoivoisesti syitä ja selityksiä, miksi antauduit toiselle, vieraalle ihmiselle...

Näin asiat joskus menevät, vaikka et sitä ehkä toivoisikaan, etkä varsinkaan omasta puolisostasi haluaisi vastaavaa uskoa.

Avoimuus ei aina onnistu. Tulee tilanteita, jolloin valheeseen takertuminen tuntuu ainoalta selviytymiskeinolta. Tällä välin oma puoliso aistii käytöksesi ja asenteesi muutokset.





 
Jos sinä haluat yhdyssanoista keskustella, niin ole hyvä, ja mene jonnekin äikänopettajien palstalle nipottamaan.

Olipa kerran kaunis kukkaniitty.

Ihminen sanoi toiselle : ""Katso kuinka kaunis kukkaniitty""
Nipottaja sanoi ihmiselle: "" Tuolla keskellä on yksi kukka vinossa""

Ihminen eli elämänsä onnellisena loppuun asti.

Nipottaja sai peräpukamat, suonikohjuja, ja hän kuoli viikon päästä kukkaniityn nähtyään siihen, että hänellä poksahti suoni otsassa, kun keskustelupalstalla joku unohti käyttää pilkkua lauseiden ja sivulauseiden välillä.

Hyvvää kessää, ja koita relata.
 
Minäkin olen co-starin ja Veran kanssa samoilla jäljillä.
Kun rakastuu oikeaan ihmiseen ja väärään aikaan, niin syitä ja seurauksia on monia eikä useimmiten voi kun antaa tunteiden viedä. vanha sanonta kuuluu, että kun tunteet tulee ovesta sisään, niin järki lentää ikkunasta ulos.
Ja elämän myötä se oma kumppani muuttuu ja kasvaa ja jos se muuttuu eri suuntaan kuin itse, niin sitten se ei enää ole se oikea, vaikka joskus olisi ollutkin.
Myös on huomioitava se, että jos esim. kotona ei saa seksiä, toinen vain haukkuu ja natkuttaa (et siis kelpaa puolisollesi), niin luonto usein tekee tehtävänsä ja menet sinne minne kelpaat, kenties sen uuden sen oikean luokse, jonka kanssa tunnet olevasi ihminen, jolla on oikeus mielipiteisiinsä ja toiveisiinsa, haaveisiinsa sekä arvostuksen ja kunnioituksen saamiseen.
Ja pitää muistaa, että pettäjiä, petettyjä ja salarakkaita löytyy ihan molemmista sukupuolista, kaikista yhteiskuntaluokista, kaikista maista yms. Niin kauan on tarjontaa kuin on kysyntääkin.
On totta, ettei nämä asiat ole niin mustavalkoisia, että tuomitaan heti kaikki salarakkaat ja pettäjät ja annetaan kaikki sääli ja ymmärrys petetyille. Herää kysymys, että miksi on ollut aihetta pettää, sillä suhteessahan on jo jotain valmiiksi vialla, jos tulee tarve ja halu pettää.
 
Te pettäjät sitten jaksatte etsiä jokaisen pienenkin raon puolusteluillenne!

Tässä keskustelussahan oli kysymys siitä, että kuinka todennäköistä on se, että ap : n mies pettää, ja mitä olisi muut mieltä sellaisista puheista.

No, teidänkin avulla se kyllä vähän selkenee varmaan ap:llekin.
Eli: se, joka puolustaa pettämistä, pettää.

Se on vain fakta, ottamatta kantaa itse pettämistapahtumaan, tai sen syihin.
 
Ja se joka jyrkästi tuomitsee pettämisen puheissaan, ei edes elä. Suvaitsevaisuus ja ymmärrys sekä ihmimillisyys kuuluvat elämään. Vaikka petetyksi tuleminen sattuu, sekin on tunne, merkki siitä että jotain suhteessa on vialla. Sen voi ehkä vielä paikata, tai sitten ei.
 
Tunnistaa siitä, että hän muuttaa mieltään jatkuvasti, mutta ei osaa muuttaa puheenaihetta :)

Paitsi täällä palstalla, vaikka puhuisi säästä tai kenkäostoksista, niin pettäjä osaa kyllä kääntää keskustelun pettämisen puolusteluksi.
 
En pitäisi, jos mieheni olisi tuota mieltä.

Koita saada miehesi ajattelemaan asiaa tarkemmin...

Kysy häneltä, että minkälainen käytös naiselta antaa miehesi mielestä luvan pettää !

Näin saat selville, missä miehesi raja menee. Se ""todella hankala"" käytös voi olla vaikka vuosien pihtailua ja vieraissa käyntiä, joten silloin sinulla ei olisi syytä pelätä, että miehesi menisi pienen riidan jälkeen pettämään :)

Toisaalta, voit kysyä mieheltäsi myös niin, että mikä olisi häneltä niin kauheaa käytöstä, että sinulla olisi hänen logiikan mukaan lupa pettää !


PS. Epäilen, että tämän jälkeen ilmoittautuu ainakin kymmenen elliä, jotka ilmoittavat, etteivät kestä kirjoitteluani ja ainaista asioiden vääntelyä.

Mutta jos kommenteistani on pienikin ilo ap:lle, niin siitä oli taas hyötyä ! :)

Siitä vaan, tuomitsija-ellit, taas lataamaan täysillä ;)
 
Lainaus:

>>ettei nämä asiat ole niin mustavalkoisia, että tuomitaan heti kaikki salarakkaat ja pettäjät ja annetaan kaikki sääli ja ymmärrys petetyille. Herää kysymys, että miksi on ollut aihetta pettää, sillä suhteessahan on jo jotain valmiiksi vialla, jos tulee tarve ja halu pettää.>>

Olen pahoillani, jos olen väärässä. Mutta kirjoituksesihan puolusteli pettämistä.

Jos olet kerran sitä mieltä, että joissain tilanteissa pettäminen ok johtuen viallisesta suhteesta, niin miksi et muka pettäisi itsekin ,jos sellainen tilanne tulee? Eli siis petät, on vain ajan kysymys milloin.
Se oli se minun johtopäätökseni.

>>niin eli vähemmän omia johtopäätöksiä kiitos>>


Yleensä hyödynnän kirjoituksissani lähinnä omia, itsetekemiäni johtopäätöksiä. Kenen johtopäätöksiin sinä turvaudut kirjoituksissasi?


 
Hyvin kirjoitettu, co-star. Jos itse tuomitsisin pettäjät, olisin saanut luopua monesta ystävästä. En minä voi tietää kaikkia syitä jotka tilanteeseen ovat johtaneet. Maailma ei tosiaankaan ole mustavalkoinen, harmaan sävyjä löytyy ihan kaikesta.

En itsekään ole enkeli, miten voisin vaatia sitä muilta? Olen antanut anteeksi rakkaille monenlaisia tekoja, jos he ovat niitä oikeasti katuneet. Olen myös itse saanut anteeksi ja olen siitä valtavan kiitollinen.

Alkuperäiselle sanoisin, että ymmärrän hyvin loukkaantumisesi. Se, että miehesi ei tuomitse pettäjiä, ei kuitenkaan tarkoita sitä että hän itse pettäisi. Ehkä hänellä on ystävä, joka joskus on pettänyt puolisoaan ja miehesi on siksi ymmärtäväinen näitä ""pahantekijöitä"" kohtaan?
 
Ihmeen läskipäistä sakkia täällä.
Muun muassa tää hohhoh kirjoitti siitä, että pettämistä puolustellaan jne.
Silti, munkin paras naisystäväni (itse olen nainen sukupuoleltani)on kokeillut läpi kaikki pettämisen variaatiot.

Itse olen kaikin tavoin samaa mieltä kuin ""hohhoh""
Silti, en ole koskaan ystävälleni sanonut muuta , kuin että älä kerro kaikkea, ja olen silti omaa mieltäni.
Olen hyvin voimakkaasti pettämistä vastaan, enkä edes eläytyessäni toisten tarinoihin epäile hetkeäkään sitä, että se, joka pettää, puolustelee AINA pettämistä milloin milläkin verukkeella.

Minun ei ole tarvinnut koskaan hyväksyä pettämistä, vain siksi, etta saisin pitää ystäväni.

Minulla suorastaan säälittää se ystäväni, joka painiskelee jonkun kahden miehen välillä kamppailun kanssa, ja selittelee, kuinka hänen kumppaninsa jollakin sanomisella tai tekemisellä, tai tekemättä jättämisellä aiheuttaa sen, että nyt on pakko päästä vieraisiin!!

Silti, hän on todella ystäväni, ja tietää minun kantani pilkulleen, ja ei siitä syystä tule ainakkan minulta hakemaan hyväksyntää. En silti ole kertaakaan puuttunut hänen asioihinsa- Ystäviä voi olla niinkin, että ei lainaa toistensa aivoja, tai ihan vain yksimielisyyden vuoksi omaksu toisen asenteita ja käsityksiä tällaisista asioista.

Ja, tältä ystävältäni, ja muiltakin ystäviltäni, olen myös oppinut sen, että todellakin, se, joka pettämistä puolustelee, pettää itsekin, joko juuri parhaillaan, tai sitten jossain myöhemmässä vaiheessa elämäänsä.
 
Eli taas joukkoon on eksynyt eräs, joka haluaa vääntää asiat itselleen sopivampaan muottiin.
En ole pettänyt, en petä, mutta kukaan (EI TODELLAKAAN KUKAAN) voi vannoa, etteikö koskaan tulisi pettämään.
Ja edelleen johtopäätöksistä:älä tee omia johtopäätöksiä, äläkä esittele niitä tosiasioina, sillä fiksumpaa on pitäytyä saamassaan faktatiedossa ja jos siinä on puutteita niin täytä ne kysymällä lisää faktatieoja, älä omalla mielikuvituksellasi, okei?
 
Hei yks, nyt kirjoitukseis oli fiksulla ja asiallisella linjalla ja ihan oikean asian puitteissakin. Voisiko olla mahdollista, että meidän monien ""tuomitsija-ellien"" kauan jatkunut opatuksesi voisi lopultakin olla mennyt ainakin jossain määrin aivosopukoihisi perille asti? Näin toivon, joten ethän jatkossakaan petä minua...
 
Lainaus:

>>kukaan (EI TODELLAKAAN KUKAAN) voi vannoa, etteikö koskaan tulisi pettämään.>>


Eli siis, et voi koskaan vannoa ,..hmm.
Enpä haluaisi olla sinun miehesi, tai poikaystäväsi.
Eivätkö useimmat parisuhteet perustu suurelta osin siihen, että luvataan toiselle, että ei nussita muita?

Sinähän, (puheidesi mukaan) et kykene näin suurta sitoumusta tekemään. Eli siinä asiassa joudut tarjoamaan vain pelkkää ei-joota.

Toivottavasti olet rehellinen, etkä silti lupaa liikoja kumppanillesi, koska sinulla sellainen taipumus pettämiseen on.

Lainaus:
>>Ja edelleen johtopäätöksistä:älä tee omia johtopäätöksiä>>

Ja edelleen: minä teen kyllä omia johtopäätöksiä.
Se, että sinä et tee OMIA johtopäätöksiä, ei ole minulle mikään ongelma. Se on sinun ihan oma ongelmasi.

Pienenä vinkkinä voisin lisätä, että se (tuon pettämisen ja sitoutumaan kykenemättömyyden ohella) on todellakin aika merkittävä ONGELMA sinulle itsellesi.

Nimittäin ihminen, joka ei kykene tekemään omia johtopäätöksiä, ja lainailee sensijaan kavereidensa aivoja, (jotka eivät aina ole sen kummoisempia) on melkoisessa pulassa sekä oman itsensä, että muiden ihmisten kanssa ennen pitkää.

Tulet huomaamaan sen kyllä itsekin, ennemin tai myöhemmin. :)
Toivottavasti ei käy sen pahemmin, ja opit kuitenkin vielä edes perusasiat. (tarvitsematta siihen avuksi toisten tekemiä johtopäätöksiä)

Kysymys: Annatko sinä omien mielipiteittesi vaikuttaa omiin päätöksiisi?
 
Siis ymmärrätkö, että jos jotain VANNOO, niin siitä ei lipsuta. Tarkoitin samaa kuin ikivanha ja paljon käytetty sanonta eli ""Älä koskaan sano ei koskaan"".
Sinä varmaan voit vannoa asioita, joita et edes vannoessasi voi itsellesi vakuuttaa että et ikinä elämässäsi tee niin. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma!
Minulla ei ole tarvetta pettää, mutta tulevaisuudesta ei tiedä kukaan, ei edes sitä että hengitänkö minä tai sinä vielä huomenna, joten miten ihmeessä kukaan voi vannoa olevansa ikuisesti uskollinen. Eihän sitä kolmiodraamaa kohdalleen toivo, mutta elämä tekee paljon muitakin asioita, joita ei toivo.
mieheni on ihana ja meillä on hyvä parisuhde, mutta kuka tietää jos esim. 20 vuoden päästä minä olen muuttunut karmeaksi noita-akaksi ja mieheni tielle osuu nainen, jonka kanssa hän kokee sielujen sympatiaa. tai päinvastoin. Koskaan ei voi tietää 100% varmaksi tulevia asioita, en minä, et sinä, eikä kukaan muukaan! Sä voit jäkättää ihan mitä haluat, mutta näin se vaan on vai onko sulla taikakristallipallo ja siksi voit tietää koko elämäsi tulevaisuuden? jos on, niin lainaisitko sitä minullekin, sitten voisimme yhdessä vannoa kaikenlaisia juttuja.
 
Parempi siis on , kun et vanno mitään.
Minä taas uskon, että jos ei edes pyri mihinkään, niin ei pysty mitään myöskään saavuttamaan.

Uskollisuuden kanssa on sama juttu: jos ei siihen pyri, niin ei sitä myöskään saavuta.

Vahinko voi kyllä sattua, eli se, että sattumalta et vain koskaan tapaa sitä miestä, joka vetää mielestäsi vertoja kumppanillesi.
Mutta se on vain sattumaa. Se on silloin vain tahdotonta uskollisuutta, joka ei johdu mitenkään omasta päätöksestä, eikä siinä ole myöskään kumppanillesi mitään juhlistamisen aihetta. Et ole hänen , koska haluat olla, vaan koska sattuma ei vain ole heittänyt tiellesi parempaa ja houkuttelevampaa miestä.

Sen sijaan , jos kykenisit muodostamaan itse omia mielipiteitäsi, tekemään päätöksiä pysyen niissä, ja olemaan uskollinen tahdonalaisesti, olisi sinun uskollisuudellasi myös jotain käytännön arvoa sekä sinulle, että kumppanillesi.

Niin kauan, kuin näin ei ole, olet pelkkä meduusa tai kasvi meressä, joka menee sinne, minne merivirta sattuu sen velton olemuksen löllyttämään.

Uskollinen voi myös olla siten, että jos tilanne menee siihen pisteeseen, että on pakko oman itsensä takia lopettaa suhde, ja aloittaa tilalle toinen, niin ilmoittaa tilanteesta toiselle, purkaa sopimuksen,eikä jauha paskaa ja roikota omaa entistä ystäväänsä liitossa, joka on jo menettänyt käytännön merkityksensä, toisen puolison asiasta tietämättä.
 
Kyllä minä olen Oonan kanssa samaa mieltä. Ihminen kun nyt vaan ei voi tietää etukäteen miten elämässä käy. Se kaikkein suurinkin moralisti voi kompastua. Ja yhtä hyvin voi olla se kaikkein suvaitsevaisin ei kompastu milloinkaan.
 
Näin minäkinsen asian järkeilen. Jännä vain että noin yksinkertainen asia ei uppoa umpiluuhun kaikkein ahdasmielisimmille, suvaitsemattomimmille ja itseylevyyttä harrastaville ihmisille. Mutta elämä opettaa...toisia enemmin ja toisia vähän myöhemmin. Onnettomimmille elämä ei opeta mitään ja niinpä elämä jää elämättä.
 

Yhteistyössä