N
Niclas-
Vieras
Hei,
ajatusten pyöriessä päässä tunsin, että nyt on pakko päästä purkamaan tuntojaan ja kuulemaan ihmisten mielipiteitä
Olen seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa vajaan vuoden päivät, välillä hieman onnellisemmin, välillä taas hieman onnettomammin. Suhteemme arki on se, joka tuntuu toimivan kaikkein parhaiten, mutta puutteita löytyy sitten fyysisestä läheisyydestä. Itselläni ei ole sen puolen kanssa ongelmia, ei antavana, eikä ottavana osapuolena, mutta tyttöystvälläni sen sijaan toisinaan senkin edestä. Suurin ongema hänelle tuntuu olevan etten ole missään tilanteessa suhteemme aikana vienyt häneltä jalkoja alta ja tuonut niitä perhosia vatsanpohjaan... mutta tyttöystäväni kertoman mukaan hänen exänsä siihen taas pystyi, vaikka epäonnistuikin sitten lähes kaikessa muussa. Eli meillä toimii kaikki paitsi seksi/fyysisyys, exän kanssa toimi vain seksi/fyysisyys. Tämä taas tuntuu tuovan hänelle jatkuvaa epävarmuutta suhteen tulevaisuudesta.
Koko seurustelumme ajan hän on ollut yhteydessä entiseen mieheensä, jonka kanssa suhde loppui melkein kaksi vuotta sitten miehen pettämiseen. Tämä on ollut tyttöystävälleni ilmeisen kova paikka ja sen osaan ymmärtää, koska itsekin olen sellaisen elämänvaiheen läpi käynyt, jossa tunsin olevani kovasti rakastunut ja kaikki päättyi kun kuulin, että minua on petetty. Minulle tuossa tilanteessa oli kuitenkin päivän selvää, että vaikka se kuinka pahalta tuntuikin niin minun tuli pysyä erossa entisestäni, koska se olisi ottanut liian koville. Tyttöystäväni on töissä palvelualalla ja mies viarilee hänen luonaan noin kerran kuukaudessa ja he pitävät muutenkin yhteyttä kerran pari kuukaudessa ja vaihtavat kuulumisia. Ei siis kai mitään vaarallista tai pahaa siinä.
Mutta miksi tyttöystäväni näkee syyn pitää yhteyttä mieheen, joka häntä on pettänyt... eikö päällimmäisen tunteen pitäisi olla viha? Hän vihaa miehiä, jotka roikkuvat, mutta tekee vielä pari vuotta eron jälkeen itse aivan samalla tavalla. Voin arvata, että tässä vaiheessa lukija miettii, että minähän se tässä vain asiasta ongelman teen ja exän kanssa voi tietenkin olla kavereita... tottakai voi jos asian kanssa on sinut, mutta tiedän ettei tyttöystäväni sitä ole. Hän sanoo ettei halua exäänsä takaisin, mutta haluaisi miehen tajuamaan millaisen virheen hän on tehnyt ja menee koko ajan eteenpäin exänsä poistamisesta elämästään. Mutta hän ei siis vielä kahden vuoden jälkeenkään ole täysin yli tuosta miehestä, vaikka siihen ei pitäisi olla mitään syytä. Minun mielestäni hänen pitäisi tietoisesti lopettaa yhteydenpito exäänsä täysin ja joskus myöhemmin, jos ja kun hän on asiasta yli päässyt, aloittaa yhteydenpito jos siltä tuntuu. En vaan voi ymmärtää miksi hänen pitää raahata exäänsä mukanaan!
Loppuun voinen vain sanoa, että tiedän kyllä, että helpoin ratkaisu olisi lopettaa meidän suhde, koska tähän ilmiselvästi kuuluu vielä jollakin tasolla kolmaskin pyörä. Tätä en kuitenkaan haluaisi tehdä vain sen takia, että tyttöystävälläni on menneisyys, josta ei syystä tai toisesta ole voinut laskea irti. Kyse on lähinnä vain periaatteesta, haluan olla hänelle se tärkeämpi ihminen. Haluaisin vain tietää syyn miksi hän niin tiukkaan pitää menneisyydestään edelleen kiinni, vaikka tuo menneisyys satuttaa minua ja ei ilmiselvästi tee hänellekään mitään hyvää.
ajatusten pyöriessä päässä tunsin, että nyt on pakko päästä purkamaan tuntojaan ja kuulemaan ihmisten mielipiteitä
Olen seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa vajaan vuoden päivät, välillä hieman onnellisemmin, välillä taas hieman onnettomammin. Suhteemme arki on se, joka tuntuu toimivan kaikkein parhaiten, mutta puutteita löytyy sitten fyysisestä läheisyydestä. Itselläni ei ole sen puolen kanssa ongelmia, ei antavana, eikä ottavana osapuolena, mutta tyttöystvälläni sen sijaan toisinaan senkin edestä. Suurin ongema hänelle tuntuu olevan etten ole missään tilanteessa suhteemme aikana vienyt häneltä jalkoja alta ja tuonut niitä perhosia vatsanpohjaan... mutta tyttöystäväni kertoman mukaan hänen exänsä siihen taas pystyi, vaikka epäonnistuikin sitten lähes kaikessa muussa. Eli meillä toimii kaikki paitsi seksi/fyysisyys, exän kanssa toimi vain seksi/fyysisyys. Tämä taas tuntuu tuovan hänelle jatkuvaa epävarmuutta suhteen tulevaisuudesta.
Koko seurustelumme ajan hän on ollut yhteydessä entiseen mieheensä, jonka kanssa suhde loppui melkein kaksi vuotta sitten miehen pettämiseen. Tämä on ollut tyttöystävälleni ilmeisen kova paikka ja sen osaan ymmärtää, koska itsekin olen sellaisen elämänvaiheen läpi käynyt, jossa tunsin olevani kovasti rakastunut ja kaikki päättyi kun kuulin, että minua on petetty. Minulle tuossa tilanteessa oli kuitenkin päivän selvää, että vaikka se kuinka pahalta tuntuikin niin minun tuli pysyä erossa entisestäni, koska se olisi ottanut liian koville. Tyttöystäväni on töissä palvelualalla ja mies viarilee hänen luonaan noin kerran kuukaudessa ja he pitävät muutenkin yhteyttä kerran pari kuukaudessa ja vaihtavat kuulumisia. Ei siis kai mitään vaarallista tai pahaa siinä.
Mutta miksi tyttöystäväni näkee syyn pitää yhteyttä mieheen, joka häntä on pettänyt... eikö päällimmäisen tunteen pitäisi olla viha? Hän vihaa miehiä, jotka roikkuvat, mutta tekee vielä pari vuotta eron jälkeen itse aivan samalla tavalla. Voin arvata, että tässä vaiheessa lukija miettii, että minähän se tässä vain asiasta ongelman teen ja exän kanssa voi tietenkin olla kavereita... tottakai voi jos asian kanssa on sinut, mutta tiedän ettei tyttöystäväni sitä ole. Hän sanoo ettei halua exäänsä takaisin, mutta haluaisi miehen tajuamaan millaisen virheen hän on tehnyt ja menee koko ajan eteenpäin exänsä poistamisesta elämästään. Mutta hän ei siis vielä kahden vuoden jälkeenkään ole täysin yli tuosta miehestä, vaikka siihen ei pitäisi olla mitään syytä. Minun mielestäni hänen pitäisi tietoisesti lopettaa yhteydenpito exäänsä täysin ja joskus myöhemmin, jos ja kun hän on asiasta yli päässyt, aloittaa yhteydenpito jos siltä tuntuu. En vaan voi ymmärtää miksi hänen pitää raahata exäänsä mukanaan!
Loppuun voinen vain sanoa, että tiedän kyllä, että helpoin ratkaisu olisi lopettaa meidän suhde, koska tähän ilmiselvästi kuuluu vielä jollakin tasolla kolmaskin pyörä. Tätä en kuitenkaan haluaisi tehdä vain sen takia, että tyttöystävälläni on menneisyys, josta ei syystä tai toisesta ole voinut laskea irti. Kyse on lähinnä vain periaatteesta, haluan olla hänelle se tärkeämpi ihminen. Haluaisin vain tietää syyn miksi hän niin tiukkaan pitää menneisyydestään edelleen kiinni, vaikka tuo menneisyys satuttaa minua ja ei ilmiselvästi tee hänellekään mitään hyvää.