R
Raskaus ja Ahdistus
Vieras
Omalla kohdallani kun tämä tilanne on se, että en enään rakasta miestäni kuten ennen ja raskaudesta on tullut hidaste vaan meidän erossa.
Seksiä meillä ei oo tarpeeksi (mulle), joku 1-2 krt kuukaudessa nykyään, hyvässä lykyssä. Keskimäärin kolmen viikon välein. Silloinkin se on sitä pintapuolista nylkyttämistä ja miehen halujen tyydyttämistä. Onhan se kivaa edes se, mutta jotenkin alentavaa..Ja ei se riitä. Erektio-ongelmia ei kuulema ole, miestä kun "ei vaan huvita panna". Intiimiä hellyyttä en saa, vaikka konkreettisiin tekoihin ryhtyisin tai vaikka vaan vähän vihjailisin. Ei mikään auta, ei suihinotto tai kädellä hyväily, minut se työntää aina vaan pois..
Kyllä mä ton miehen kanssa voisin asua, jos seksiä saisin jostakin. Mutta toimisinko silloin kovin väärin, jos kävisin naimassa jotan toista miestä ja jatkaisin seurustelua avokkini kanssa raskauden yli? Hän kun ei seksiä halua antaa, piste. Olen joskus suutuspäissäni sanonut (ja joskus jopa tosissanikin), että haluan muita miehiä (tai seksiö ylipäätään) ja olisin valmis koittamaan avointasuhdetta. Mies on antanut suostumuksensa, ja tiedän ettei häntä näytä kiinnostavan vaikka nussisin kuinka montaa miestä tahansa. Muakaan ei kyllä enään nykyään kiinnosta, vaikka tuo mies kävisikin jossain vieraissa. Mä oon vaan lakannu välittämästä.Tuntuu vaan niin tyhmältä, kun mulla on ollut erään miehen kanssa pientö ''sutinaa'' ja mä en nyt saa tätä ihmistä pois mun mielestä.
Mä vaan aamusta iltaan mietin miten se mies hyväilee mua ja kuinka se on koskettanut mua ja muistelen miltä se tuntuu.. Kuvittelen hänet mieheni tilalle ja toivon että tuleva lapsikin olisi hänen. Käyn päässä kaikki mahdolliset seksiasennot mitä koittaisin hänen kanssaan, niin ja mietin minä ihan tylsää arkeakin hänen kanssaan yhdessä välillä.. Tiedän että hän tulisi tänne hoitelemaan mut millon hyvänsä, jos me vaan saataisiin jossakin kahden keskeistä aikaa ja sänky. Mä toivon niin, että pääsisin miehestäni eroon ja saisin seurustella tuon ihanan ja toisen miehen kanssa. Tämä raskaus vaan vaikeuttaa kuviota..
Mies ei kerro, että mikä mussa on vialla. Ei voi johtua täysin raskaudestakaan, sillä tätä oli jo ennen raskautta. Ehkä se haluaa että mä kärsin? Olen sairastanut anoreksiaa lähemmäs 10 vuotta ja olen meinannut päästä niistä ajatuksista pois, mutta nyt ne on alkanut tulemaan taas takaisin. En syytä miestäni mutta ei se ainakaan ole edesauttanut mun "parantumistani". Se toinen mies tuntu ymmärtävän miten vaikeeta mulla on ollu ja tukevan paremmin kuin avokki.
Olenko mä siis maailman paskin ihminen ja täys lortto, jos siis "puuhailen" toisen miehen kanssa, vai mitä mun pitäs tehdä? Pelkään miehen reaktiota erosta tämän raskauden aikana. Mä myönnän että seksi on mulle iso ja tärkeä osa elämää, mutta niin myös muunlainen hyväily kuin itse akti. Kaipaan sitäki.. : ( Kaipaan sitä, että joku koskettaisi mua ja tuntisin itseni seksikkääksi, kauniiksi ja halutuksi.
Seksiä meillä ei oo tarpeeksi (mulle), joku 1-2 krt kuukaudessa nykyään, hyvässä lykyssä. Keskimäärin kolmen viikon välein. Silloinkin se on sitä pintapuolista nylkyttämistä ja miehen halujen tyydyttämistä. Onhan se kivaa edes se, mutta jotenkin alentavaa..Ja ei se riitä. Erektio-ongelmia ei kuulema ole, miestä kun "ei vaan huvita panna". Intiimiä hellyyttä en saa, vaikka konkreettisiin tekoihin ryhtyisin tai vaikka vaan vähän vihjailisin. Ei mikään auta, ei suihinotto tai kädellä hyväily, minut se työntää aina vaan pois..
Kyllä mä ton miehen kanssa voisin asua, jos seksiä saisin jostakin. Mutta toimisinko silloin kovin väärin, jos kävisin naimassa jotan toista miestä ja jatkaisin seurustelua avokkini kanssa raskauden yli? Hän kun ei seksiä halua antaa, piste. Olen joskus suutuspäissäni sanonut (ja joskus jopa tosissanikin), että haluan muita miehiä (tai seksiö ylipäätään) ja olisin valmis koittamaan avointasuhdetta. Mies on antanut suostumuksensa, ja tiedän ettei häntä näytä kiinnostavan vaikka nussisin kuinka montaa miestä tahansa. Muakaan ei kyllä enään nykyään kiinnosta, vaikka tuo mies kävisikin jossain vieraissa. Mä oon vaan lakannu välittämästä.Tuntuu vaan niin tyhmältä, kun mulla on ollut erään miehen kanssa pientö ''sutinaa'' ja mä en nyt saa tätä ihmistä pois mun mielestä.
Mä vaan aamusta iltaan mietin miten se mies hyväilee mua ja kuinka se on koskettanut mua ja muistelen miltä se tuntuu.. Kuvittelen hänet mieheni tilalle ja toivon että tuleva lapsikin olisi hänen. Käyn päässä kaikki mahdolliset seksiasennot mitä koittaisin hänen kanssaan, niin ja mietin minä ihan tylsää arkeakin hänen kanssaan yhdessä välillä.. Tiedän että hän tulisi tänne hoitelemaan mut millon hyvänsä, jos me vaan saataisiin jossakin kahden keskeistä aikaa ja sänky. Mä toivon niin, että pääsisin miehestäni eroon ja saisin seurustella tuon ihanan ja toisen miehen kanssa. Tämä raskaus vaan vaikeuttaa kuviota..
Mies ei kerro, että mikä mussa on vialla. Ei voi johtua täysin raskaudestakaan, sillä tätä oli jo ennen raskautta. Ehkä se haluaa että mä kärsin? Olen sairastanut anoreksiaa lähemmäs 10 vuotta ja olen meinannut päästä niistä ajatuksista pois, mutta nyt ne on alkanut tulemaan taas takaisin. En syytä miestäni mutta ei se ainakaan ole edesauttanut mun "parantumistani". Se toinen mies tuntu ymmärtävän miten vaikeeta mulla on ollu ja tukevan paremmin kuin avokki.
Olenko mä siis maailman paskin ihminen ja täys lortto, jos siis "puuhailen" toisen miehen kanssa, vai mitä mun pitäs tehdä? Pelkään miehen reaktiota erosta tämän raskauden aikana. Mä myönnän että seksi on mulle iso ja tärkeä osa elämää, mutta niin myös muunlainen hyväily kuin itse akti. Kaipaan sitäki.. : ( Kaipaan sitä, että joku koskettaisi mua ja tuntisin itseni seksikkääksi, kauniiksi ja halutuksi.
Lapsen etua ajateltuna olis hyvä että isä tietysti olisi lapsen elämässä mukana jollain tapaa.