N
naikkonen.
Vieras
pakko kirjoittaa ja purkaa omaa pääkoppaansa ja auttaa saa...
tilanteeni on tälläinen olen avoliitossa ja lapsikin on siunaantunut ja perhe elämämme on mielestäni kunnossa ja seksiäkin löytyy ehkä pikkuisen vähemmän mitä suhteemme alussa. yhdessä olemme kulkeneet kohta seitsemän vuotta, silti tuntuu että se ei riitä minulle. olen mennyt ihastumaan työpaikallani olevaan mieheen ja välillämme on selvästikkin jotain. olemme jopa puhuneet yhteisestä yöstä ja leikitelleet ajatuksella millaista seksi olisi meidän välillämme.
seksiä ei kuitenkaan vielä ole ollut mutta kiihkeitä suudelmia kyllä.
nyt en kuitenkaan saa tätä miestä mielestäni ja olen jopa harkinnut että viettäisin yhden ainoan yön hänen kanssaan ja jatkaisin sen jälkeen omaa elämääni perheeni kanssa normaalisti ja tämä mies omaansa, sillä hänelläkin on perhe. olen jopa miettinyt itselleni eri syitä minkä takia voisin tehdä tämän syrjähypyn. esim. olen 25v. ja haluaisin viettää yhden yön villinä sinkkuna ja harrastaa äärettömän kiihkeää ja villiä seksiä "tuntemattoman" miehen kanssa ja jättää se kertaan ja palata äidin rooliin ja suhteeseemme oman mieheni kanssa joka on aivan kultainen ja ihana,enkä koskaan usko että hän tekisi minulle näin mitä itse suunnittelen. kertokaahan oletteko oleet samanlaisessa tilanteessa ja miten siitä selvisitte?? annoitteko tunteiden viedä vai kuuntelitteko järjen ääntä päänne sisällä??
tilanteeni on tälläinen olen avoliitossa ja lapsikin on siunaantunut ja perhe elämämme on mielestäni kunnossa ja seksiäkin löytyy ehkä pikkuisen vähemmän mitä suhteemme alussa. yhdessä olemme kulkeneet kohta seitsemän vuotta, silti tuntuu että se ei riitä minulle. olen mennyt ihastumaan työpaikallani olevaan mieheen ja välillämme on selvästikkin jotain. olemme jopa puhuneet yhteisestä yöstä ja leikitelleet ajatuksella millaista seksi olisi meidän välillämme.
seksiä ei kuitenkaan vielä ole ollut mutta kiihkeitä suudelmia kyllä.
nyt en kuitenkaan saa tätä miestä mielestäni ja olen jopa harkinnut että viettäisin yhden ainoan yön hänen kanssaan ja jatkaisin sen jälkeen omaa elämääni perheeni kanssa normaalisti ja tämä mies omaansa, sillä hänelläkin on perhe. olen jopa miettinyt itselleni eri syitä minkä takia voisin tehdä tämän syrjähypyn. esim. olen 25v. ja haluaisin viettää yhden yön villinä sinkkuna ja harrastaa äärettömän kiihkeää ja villiä seksiä "tuntemattoman" miehen kanssa ja jättää se kertaan ja palata äidin rooliin ja suhteeseemme oman mieheni kanssa joka on aivan kultainen ja ihana,enkä koskaan usko että hän tekisi minulle näin mitä itse suunnittelen. kertokaahan oletteko oleet samanlaisessa tilanteessa ja miten siitä selvisitte?? annoitteko tunteiden viedä vai kuuntelitteko järjen ääntä päänne sisällä??