Petin miestäni ja kadun sitä niin syvästi...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Itseensä pettynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Itseensä pettynyt

Vieras
Mua sattuu, repii, raastaa... itkusta ei tuu loppua.
Mä petin miestäni ja en voi uskoa että tein niin. Rakastan häntä niin mielettömästi, enkä pysty elämään itseni kanssa sen jälkeen mitä tein.
En voi kertoa hänelle, en voi satuttaa häntä niin suuresti...
Miten voin ikinä antaa itselleni anteeksi?! Tai edes jatkaa eteenpäin? Mua sattuu niin paljon ja antaisin mitä vaan että voisin mennä ajassa taaksepäin...

APUA!!!!
 
Mä toivon myös että ikuisesti muistan tämän olon... en enää ikinä halua tehdä tätä rakkaimmalleni!!!! Voi kun pääsisin edes tämän illan yli. Kiitos pikkuakka..
 
Mä kärsinkin, uskokaa pois. Mä olen henkisesti niin rikki, ja kipu tuntuu ihan fyysisenä, oksettaa ja pyörryttää. Älkää ikinä tehkö näin tyhmästi. Helvetti inhoan itseäni.
 
sen jälkeen ainakin tietää tunteensa ja tietää tehneensä. toivottavasti jaksat. tuskinpa enää tulee typeröityä kun näin kova tuska on. toivotan onnea uuden rakentamiselle
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä kärsinkin, uskokaa pois. Mä olen henkisesti niin rikki, ja kipu tuntuu ihan fyysisenä, oksettaa ja pyörryttää. Älkää ikinä tehkö näin tyhmästi. Helvetti inhoan itseäni.

Väännän varmaan veistä haavassa mut se jota on petetty tuntee tuhatkertasesti sen mitä sä tunnet.
 
Jos et pysty edes nyt olemaan rehellinen miehellesi, niin pystytkö elämään valheessa? Haluatko et miehesi kertos sulle samassa tilanteessa vai onko suhteessanne muutenki tapana valehdella?
 
Mä en pysty sanoin kuvaamaan miten paljon mulle merkkaa että saan teiltä vastauksia. Haukkuja tai tukea, ihan mitä vaan. Mun on selvittävä huomiselle.
Mä haluan päästä tän yli. En ikinä tee näin enää, en ikinä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Borkku:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä kärsinkin, uskokaa pois. Mä olen henkisesti niin rikki, ja kipu tuntuu ihan fyysisenä, oksettaa ja pyörryttää. Älkää ikinä tehkö näin tyhmästi. Helvetti inhoan itseäni.

Väännän varmaan veistä haavassa mut se jota on petetty tuntee tuhatkertasesti sen mitä sä tunnet.


Saatkin vääntää. Sen olen ansainnut.
Mä en aio kertoa mun miehelleni, mä en voi satuttaa sitä tällä tiedolla. Mä en voi tehdä sitä hänelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos et pysty edes nyt olemaan rehellinen miehellesi, niin pystytkö elämään valheessa? Haluatko et miehesi kertos sulle samassa tilanteessa vai onko suhteessanne muutenki tapana valehdella?

Miksi sitä miestä pitäisi satuttaa?
Joskus saattaa olla parasta ihan vaan yksinään kärsiä omista virheistään, ja rankasti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä en pysty sanoin kuvaamaan miten paljon mulle merkkaa että saan teiltä vastauksia. Haukkuja tai tukea, ihan mitä vaan. Mun on selvittävä huomiselle.
Mä haluan päästä tän yli. En ikinä tee näin enää, en ikinä.



Mut menit kuitenki tekemään niin.

Miks teit sit niin, jos olet niin varma että et koskaan ikinä milloinkaan enää tee niin?

Ei multa ei säälejä heru eikä ymmärtämystä se on totta.
 
Mutta kumpi loukkaa enemmän, se että kerrot vai se että jätät kertomatta eli pettämisen lisäksi valehtelet. Kyllä minä haluaisin kuulla puolisoltani totuuden. On kuitenkin ihan paha olo puolestasi. Toivottavasti kaikki vielä asettuu raiteilleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Borkku:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä en pysty sanoin kuvaamaan miten paljon mulle merkkaa että saan teiltä vastauksia. Haukkuja tai tukea, ihan mitä vaan. Mun on selvittävä huomiselle.
Mä haluan päästä tän yli. En ikinä tee näin enää, en ikinä.



Mut menit kuitenki tekemään niin.

Miks teit sit niin, jos olet niin varma että et koskaan ikinä milloinkaan enää tee niin?

Ei multa ei säälejä heru eikä ymmärtämystä se on totta.

En todellakaan kaipaa sääliä enkä ymmärrystä, sitä en ansaitse!! Mä itken ja rukoilen että saisin jostain voimaa selvitä huomiselle, mutta sääliä mä en kaipaa.
Miks tein niin... en tiedä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Borkku:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä kärsinkin, uskokaa pois. Mä olen henkisesti niin rikki, ja kipu tuntuu ihan fyysisenä, oksettaa ja pyörryttää. Älkää ikinä tehkö näin tyhmästi. Helvetti inhoan itseäni.

Väännän varmaan veistä haavassa mut se jota on petetty tuntee tuhatkertasesti sen mitä sä tunnet.


Saatkin vääntää. Sen olen ansainnut.
Mä en aio kertoa mun miehelleni, mä en voi satuttaa sitä tällä tiedolla. Mä en voi tehdä sitä hänelle.


Se käry voi käydä muutakin kautta ku sun kertomana ota huomioon myös se asia ja silloinhan olet pettänyt ja ollut jälkeenkin päin epärehellinen.

Se ei kuulu mulle eikä muillekaan kerrotko vai oletko kertomatta mut toi on totuus mikä voi tulla eteen sullakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Saatkin vääntää. Sen olen ansainnut.
Mä en aio kertoa mun miehelleni, mä en voi satuttaa sitä tällä tiedolla. Mä en voi tehdä sitä hänelle.

Sun kannattaa sitten miettiä myös hyvin tarkkaan se, että kuinka hyvin sä itse pystyt elämään salaisuuden kanssa ja antamaan itsellesi anteeksi. Että et tee niin, että päätät olla kertomatta ja sitten joskus vuoden parin valehtelun jälkeen tunnontuskissasi kerrotkin :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Saatkin vääntää. Sen olen ansainnut.
Mä en aio kertoa mun miehelleni, mä en voi satuttaa sitä tällä tiedolla. Mä en voi tehdä sitä hänelle.

Sun kannattaa sitten miettiä myös hyvin tarkkaan se, että kuinka hyvin sä itse pystyt elämään salaisuuden kanssa ja antamaan itsellesi anteeksi. Että et tee niin, että päätät olla kertomatta ja sitten joskus vuoden parin valehtelun jälkeen tunnontuskissasi kerrotkin :/

Oot oikeassa. Mä en kestä sitä ajatusta että satuttaisin miestäni.
Mä mietin että meen jollekkin ammatti-ihmiselle juttelemaan, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin. Mun tekis mieli satuttaa itseäni. Mun on pakko rauhoittua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Saatkin vääntää. Sen olen ansainnut.
Mä en aio kertoa mun miehelleni, mä en voi satuttaa sitä tällä tiedolla. Mä en voi tehdä sitä hänelle.

Sun kannattaa sitten miettiä myös hyvin tarkkaan se, että kuinka hyvin sä itse pystyt elämään salaisuuden kanssa ja antamaan itsellesi anteeksi. Että et tee niin, että päätät olla kertomatta ja sitten joskus vuoden parin valehtelun jälkeen tunnontuskissasi kerrotkin :/

Oot oikeassa. Mä en kestä sitä ajatusta että satuttaisin miestäni.
Mä mietin että meen jollekkin ammatti-ihmiselle juttelemaan, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin. Mun tekis mieli satuttaa itseäni. Mun on pakko rauhoittua.

Etkö sä jo pettäessäs miestäs satuttanu?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Borkku:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Saatkin vääntää. Sen olen ansainnut.
Mä en aio kertoa mun miehelleni, mä en voi satuttaa sitä tällä tiedolla. Mä en voi tehdä sitä hänelle.

Sun kannattaa sitten miettiä myös hyvin tarkkaan se, että kuinka hyvin sä itse pystyt elämään salaisuuden kanssa ja antamaan itsellesi anteeksi. Että et tee niin, että päätät olla kertomatta ja sitten joskus vuoden parin valehtelun jälkeen tunnontuskissasi kerrotkin :/

Oot oikeassa. Mä en kestä sitä ajatusta että satuttaisin miestäni.
Mä mietin että meen jollekkin ammatti-ihmiselle juttelemaan, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin. Mun tekis mieli satuttaa itseäni. Mun on pakko rauhoittua.

Etkö sä jo pettäessäs miestäs satuttanu?


Kyllä.
 

Yhteistyössä