Petin häntä, jolle olin ikuista rakkautta vannonut

[Metsäpeikko]

Tuolla edellä on kannustettu kertomaan totuus ja olemaan rehellinen. Mutta ette tiedä miten vaikeaa se on. En halua murhetta kotiimme, joten olen edelleen sitä mieltä, että en kerro.

Mieheni on kyllä huolissaan minusta ja muuttuneesta käytöksestäni. Olemme olleet tavallista läheisempiä. Hän on hellinyt ja lohduttanut, mutta ei tiedä miksi olen allapäin. Rakastelemme, mutta päässäni pyörii sinäkin aikana vain se tekoni. Enkä ole päässyt huippuun, vaan olen joutunut kiitollisuuttani muulla tavoin tuomaan esiin.

Olen sitä mieltä että älä kerro. Varsinkin jos rakastat miestäsi ja perhettäsi. Pettämisen saattaminen petetyn tietoon on todella iso asia. Usko pois, minä tiedän. Tosin minä tongin itse tarvittavat tiedot.

Tuolla kertomisella ei saavuteta mitään. Yhtä paska olo on senkin jälkeen. Mutta silloin myös toisella osapuolella on paska olo. Ei siitä välttämättä mitään eroa synny. Itsekin annoin anteeksi. Paska olo siitä vain jäi.

Tuosta on nyt jo puolisen vuotta aikaa kun sain tietää. Pettämiset olivat tapahtuneet joitakin vuosia aiemmin. Kyllä tää tunne ohi menee, se on varma. Paljon jo lieventynytkin. Vielä kun saisi tuon vaimon puhumaan asiasta mutta päinvastoin kuin yleensä, minä miehenä puhuisin asiasta mutta vaimo ei.

Ja mitä tulee ystäviesi uskollisuuteen sua kohtaan, olisin melko huoletta. Tosi ystävät pitävät salaisuutesi.

Tästähän käytiin muutama viikko sitten vilkasta keskustelua; "ystäväni mies petti ystävääni, pitäisikö kertoa?"

Suurin osa palstan juoruämmistä oli sitä mieltä että pitäähän ystäväni saada tietää petollisesta miehestään. Tää homma toimii molempiin suuntiin.

Itse en olisi halunnut tietää vaimoni seksisuhteista. Jos lasketaan pois kaikki jotain ihmeen pilvilinnaelämää viettävät "täydelliset naiset" niin uskoisin että suurin osa ei halua tietää.

Kysytään näiltä "täydellisiltä naisilta/miehiltä" sen jälkeen kun ovat saaneet tietää pettämisestä että oliko se tieto sen arvoista? Kuinka moni sanoisi että olen iloinen että sain tietää? Ehkä ne jotka kriisin jälkeen sitten eroavat. Ne jotka jatkavat (muuten hyvää) suhdetta ja yrittävät uudelleen valitsisivat varmasti sen ei-tietämisen...

"Kaiken se kestää..."

 

["vieras"]

Ite haluaisin tietää. Jos pettäminen tulisi tietooni paljon myöhemmin, olisi se omalla kohdallani suurempi katastrofi. Tuoreessa tapauksessa voisi miettiä yhdessä asoita ja katsoa jatkoa.

 

["vieras"]

Minä ainakin kertoisin miehelle, minun mielestä hänellä olisi oikeus päättää haluaako jatkaa minun kanssa enää. Näköjään iso osa ei tekisi näin. Käy kyllä väkisinkin mielessä näitä lukiessa, että kertoisiko mieheni ikinä minulle jos pettäisi, jos hänkin vain mieltäisi asian niin ettei halua minun kärsivän. Fakta kun olisi, että haluaisin erota jos mies minua pettäisi. Mikä suhde se sellainen on jossa haluaa pettää, ei sitten minkäänlainen.

Olisikin helppoa jos kaikki olisivat kokoajan rehellisiä toisilleen, niin samanhenkiset voisivat elää yhdessä. Mutta ei, aina joku oikeuttaa jonkin valheen.

Tulee kyllä oikeasti mieleen, ettei olisi ikinä kannatutkaan parisuhteeseen ryhtyä, säästyisi tällaisilta ajatuksilta. Ihan onnellinen olisin sinkkunakin ollut, minun onni kun ei ulkopuolelta tule. Suosittelen kaikkia pyrkimään muuten samaan mentaliteettiin onnen suhteen. Ei siinä tule edes ajatuksia pettää, kun ymmärtää että onnen voi vain itse itselleen suoda.

 

[Millenia]

Arvostan rehellisyyttä suhteessa.

Ihan järjetöntä se on kääntää tuohon tyyliin, että kertoisin asiasta siksi koska haluan tieten tahtoen rikkoa toisen. Se rikkominen on tapahtunut jo siinä hairahduksessa. Ja hyvän suhteen ylläpitämisenä se hairahdus varjostaa aina.

Kai tuohon teoriaan uskoo sitten ne pettäneet, kun tahtovat jotain hyvää pettämisreissustaan keksiä..

Mutta jos tilanne todella olisi sellainen, että miehesi on selkeästi kertonut sinulle, ettei halua tietää... Silloinhan sinä laitat oman rehellisyyden arvostamisen puolison kunnioittamisen edelle.

Minä en ymmärrä miksi koko ajan intät vastaan niinkuin joku yrittäisi selittää pettämistä hyväksyttäväksi tai jopa hyväksi asiaksi, kun kukaan ei niin tee. Ihmisillä on vaan eri tapoja suhtautua asioihin kun paskat on jo nilkoissa. Eikä siihen ole mitään absoluuttisen oikeaa ratkaisua, joka pätee aina.

Muutenkin on aika lapsellista leimata heti kaikki vähän eri tavalla ajattelevat pettäjiksi. Voi niitä olla muitakin syitä sille, ettei ensimmäisenä juokse kaikkea paskaa tunnustamaan.

Ja itse edelleenkään en aio pettää ja hairahduksen tullen olisin mitä todennäköisimmin asiasta rehellinen. Meillä ollaan miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että joku yksi satunnainen hairahdus voi olla anteeksiannettavissa, eikä perhettä sellaisen takia kannata rikkoa. Joillekin tuollainenkin miete on sitten "lupa pettää". En voi kun ihmetellä joidenkin mustavalkoisia näkökulmia.

 

[MarieHos]

Mutta jos tilanne todella olisi sellainen, että miehesi on selkeästi kertonut sinulle, ettei halua tietää... Silloinhan sinä laitat oman rehellisyyden arvostamisen puolison kunnioittamisen edelle.

Minä en ymmärrä miksi koko ajan intät vastaan niinkuin joku yrittäisi selittää pettämistä hyväksyttäväksi tai jopa hyväksi asiaksi, kun kukaan ei niin tee. Ihmisillä on vaan eri tapoja suhtautua asioihin kun paskat on jo nilkoissa. Eikä siihen ole mitään absoluuttisen oikeaa ratkaisua, joka pätee aina.

Muutenkin on aika lapsellista leimata heti kaikki vähän eri tavalla ajattelevat pettäjiksi. Voi niitä olla muitakin syitä sille, ettei ensimmäisenä juokse kaikkea paskaa tunnustamaan.

Ja itse edelleenkään en aio pettää ja hairahduksen tullen olisin mitä todennäköisimmin asiasta rehellinen. Meillä ollaan miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että joku yksi satunnainen hairahdus voi olla anteeksiannettavissa, eikä perhettä sellaisen takia kannata rikkoa. Joillekin tuollainenkin miete on sitten "lupa pettää". En voi kun ihmetellä joidenkin mustavalkoisia näkökulmia.

Niin, hankalia päätöksiä, mutta meidän suhteessa tosiaan tuo rehellisyys on kaiken perusta yhdessä muun yhteisen tärkeän asian kanssa.
Ja kun minulta kysytään, voin vain vastata miten minä tekisin. Ja minä tekisin niin, että kertoisin asiasta miehelle. Toisissa suhteissa nähtävästi toimitaan toisin ja se nyt ei ole minun suhteeseeni mitenkään vaikuttava tekijä. Ihmettelen vain, että onko se oikeasti totta, että salaillaan pettämisiä. On näköjään..

Jokainen tehköön kuitenkin kuten parhaaksi näkee. Niin kauan vain kun minulta intetään vastausta kysymyksiin, niin vastailen niihin omalta näkökannaltani enkä kantaani muuta sen vuoksi, että muut asiasta inttävät vastaan.

Enkä leimannut kaikkia toisin ajattelijoita pettäjiksi, kunhan mietiskelin vain ääneen.

Ja kummasti oma kantani nostaa toisilla niskakarvoja pystyyn, koska olisin kertomassa miehelle hairahduksesta. Minkä takia minun kantaani koitetaan väenvängällä muuttaa toiseksi? Ja huudellaan, että oma ajattelutapani ei ole se ainoa oikea. No ei olekkaan, eikä ole toisin ajattelijoidenkaan ajattelutapa se ainoa oikea.

 

["vieras"]

Niin, hankalia päätöksiä, mutta meidän suhteessa tosiaan tuo rehellisyys on kaiken perusta yhdessä muun yhteisen tärkeän asian kanssa.
Ja kun minulta kysytään, voin vain vastata miten minä tekisin. Ja minä tekisin niin, että kertoisin asiasta miehelle. Toisissa suhteissa nähtävästi toimitaan toisin ja se nyt ei ole minun suhteeseeni mitenkään vaikuttava tekijä. Ihmettelen vain, että onko se oikeasti totta, että salaillaan pettämisiä. On näköjään..

Jokainen tehköön kuitenkin kuten parhaaksi näkee. Niin kauan vain kun minulta intetään vastausta kysymyksiin, niin vastailen niihin omalta näkökannaltani enkä kantaani muuta sen vuoksi, että muut asiasta inttävät vastaan.

Enkä leimannut kaikkia toisin ajattelijoita pettäjiksi, kunhan mietiskelin vain ääneen.

Ja kummasti oma kantani nostaa toisilla niskakarvoja pystyyn, koska olisin kertomassa miehelle hairahduksesta. Minkä takia minun kantaani koitetaan väenvängällä muuttaa toiseksi? Ja huudellaan, että oma ajattelutapani ei ole se ainoa oikea. No ei olekkaan, eikä ole toisin ajattelijoidenkaan ajattelutapa se ainoa oikea.

Tässä ihmetellään vain ja ainoastaan sitä, että sinusta on hyväksyttävää ehdoin tahdoin satuttaa toista tiedolla, jonka hän on nimenomaan kieltänyt sinua kertomasta, etkä näe siinä mitään pahaa tai itsekästä.

 

["vieras"]

Mutta jos tilanne todella olisi sellainen, että miehesi on selkeästi kertonut sinulle, ettei halua tietää... Silloinhan sinä laitat oman rehellisyyden arvostamisen puolison kunnioittamisen edelle.

Minä en ymmärrä miksi koko ajan intät vastaan niinkuin joku yrittäisi selittää pettämistä hyväksyttäväksi tai jopa hyväksi asiaksi, kun kukaan ei niin tee. Ihmisillä on vaan eri tapoja suhtautua asioihin kun paskat on jo nilkoissa. Eikä siihen ole mitään absoluuttisen oikeaa ratkaisua, joka pätee aina.

Muutenkin on aika lapsellista leimata heti kaikki vähän eri tavalla ajattelevat pettäjiksi. Voi niitä olla muitakin syitä sille, ettei ensimmäisenä juokse kaikkea paskaa tunnustamaan.

Ja itse edelleenkään en aio pettää ja hairahduksen tullen olisin mitä todennäköisimmin asiasta rehellinen. Meillä ollaan miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että joku yksi satunnainen hairahdus voi olla anteeksiannettavissa, eikä perhettä sellaisen takia kannata rikkoa. Joillekin tuollainenkin miete on sitten "lupa pettää". En voi kun ihmetellä joidenkin mustavalkoisia näkökulmia.

No jos te olette yhdessä nuo asiat miehesi kanssa puhuneet niin hommahan on ok. Parisuhteita on niin erilaisia kuin moniakin. Me taas ollaan molemmat miehen kanssa sitä mieltä yksikään hairahdus ei ole kokeilemisen arvoinen, eikä sen kokemuksen vuoksi kannata perhettä rikkoa. Se joka rikkoo, rikkoo siis siinä vaiheessa kun pettää, ei siinä vaiheessa kun kertoo. Mutta kukin tyylillään! Se mikä sopii toisille, ei välttämättä sovi muille.

Ap, mitä luulet miehesi haluavan? Sinähän hänet parhaitn tunnet. Uskon että sen sisimmissäsi tiedät, jos hän haluaisi että sinä kerrot/et kerro.

 

[Millenia]

[QUOTE="vieras";25918104]No jos te olette yhdessä nuo asiat miehesi kanssa puhuneet niin hommahan on ok. Parisuhteita on niin erilaisia kuin moniakin. Me taas ollaan molemmat miehen kanssa sitä mieltä yksikään hairahdus ei ole kokeilemisen arvoinen, eikä sen kokemuksen vuoksi kannata perhettä rikkoa. Se joka rikkoo, rikkoo siis siinä vaiheessa kun pettää, ei siinä vaiheessa kun kertoo. Mutta kukin tyylillään! Se mikä sopii toisille, ei välttämättä sovi muille.[/QUOTE]
Tätä juuri tarkoitan. Me olemme kiihkottomasti miettineet sellaistakin tilannetta, että jos kuitenkin joskus näin sattuisi... Niin tässä sen sitten näkee, meidän mielestä hairahdus sitten on heti "kokeilemisen arvoinen" ja aiotaan niin tehdä, kun ei olla sitä mieltä että se suhde on sitten kerrasta poikki. Mikä tekee ihmisestä näin mustavalkoisen?

 

[MarieHos]

[QUOTE="vieras";25918063]Tässä ihmetellään vain ja ainoastaan sitä, että sinusta on hyväksyttävää ehdoin tahdoin satuttaa toista tiedolla, jonka hän on nimenomaan kieltänyt sinua kertomasta, etkä näe siinä mitään pahaa tai itsekästä.[/QUOTE]

Tämäkin niin suhdekohtainen asia.
Kyllä sitä ehdoin tahdoin jo satutetaan siinä vaiheessa kun sinne vieraaseen petiin mennään. Paha ja itsekäs teko sekin jo on.

Mutta tosiaan turhaa lähteä vänkäämään tälläisestä asiasta, jossa jokainen suhteessaan tekee ne omat säännöt ja en voisi kuvitella meidän suhteessa olevan tuollaista sääntöä, ettei haluaisi kuulla toisen pettämisestä.

Lähtökohtana se, että pettäminen on paha ja itsekäs teko joka satuttaa toista osapuolta, joten vastuunkantonta rehellisyys ja luottamuksen uudelleen rakentaminen. Mikäli mahdollista.

 

[MarieHos]

Tätä juuri tarkoitan. Me olemme kiihkottomasti miettineet sellaistakin tilannetta, että jos kuitenkin joskus näin sattuisi... Niin tässä sen sitten näkee, meidän mielestä hairahdus sitten on heti "kokeilemisen arvoinen" ja aiotaan niin tehdä, kun ei olla sitä mieltä että se suhde on sitten kerrasta poikki. Mikä tekee ihmisestä näin mustavalkoisen?

No ei kukaan ole niin sanonut.

Aiemmin sanoin vaan hieman miettien, että onkohan ne niitä pettäjiä jotka ajattelevat asian kertomisen jättämisen huonoja puolia. Mutta eiköhän niitä pettäjiä ja ei-pettäjiä löydy ihan kummastakin luokasta. Missään vaiheessa sanottu, että kaikki jotka kannattavat kertomatta jättämistä on varmasti syöksemässä suin päin suhteisiin.

 

[Millenia]

Tämäkin niin suhdekohtainen asia.
Kyllä sitä ehdoin tahdoin jo satutetaan siinä vaiheessa kun sinne vieraaseen petiin mennään. Paha ja itsekäs teko sekin jo on.

Mutta tosiaan turhaa lähteä vänkäämään tälläisestä asiasta, jossa jokainen suhteessaan tekee ne omat säännöt ja en voisi kuvitella meidän suhteessa olevan tuollaista sääntöä, ettei haluaisi kuulla toisen pettämisestä.

Lähtökohtana se, että pettäminen on paha ja itsekäs teko joka satuttaa toista osapuolta, joten vastuunkantonta rehellisyys ja luottamuksen uudelleen rakentaminen. Mikäli mahdollista.

Jos et oikeasti osaa kuvitella tuollaista tilannetta, olisit heti sanonut niin, sen sijaan että kerrot meille kertovasi kuitenkin.

En mitenkään tahdo hyökätä sinun kimppuusi, mutta sinulta on kuitenkin lähtenyt tässä aika paljon sellaisia leimaavia vihjauksia toisia kohtaan, että on ihan ymmärrettävää kuinka jotkut yrittävät inttää tuollaisella ajatusleikillä. Vähän samanlaista käydään noissa aborttikeskusteluissa (sorry for the can of worms) joissa yritetään kysyä, että onko se sitten ihan oikeasti joka tapauksessa sen naisen oma vika ja onko kyseessä murha vaikka molemmat kuolee jne? Ja niissäkin keskusteluissa ain löytyy ihmisiä, jotka on sitä mieltä, että sitä vahinkoraskautta ei alunperinkään vaan saa tulla. Niin, mutta kun joillekin kuitenkin tulee. Reaalimaailmassa se vahinko ei enää mihinkään katoa, vaan sen suhteen pitää tehdä joku päätös. Eikä "mitäs läksit" ole mikään neuvo.

Enkä nyt tarkoita verrata sinua mihinkään kiihkomieliseen abortinvastustajaan, mutta tässä ketjussa näkee todella paljon noita samanlaisia "argumentointivirheitä". Mennyttä ei voi muuttaa mutta tulevaan voi vaikuttaa. Eikä jokainen pettämistapaus ole samanlainen, niinkuin ei jokainen raskauskaan.

 

[Murheellinen -tar -ap-]

Monet täällä puhuvat, että pitää olla rehellinen. Minä olen rehellinen. Ymmärrän rehellisyyden olevan sitä, että kerrotaan totuus, ja vain totuus silloin kun sitä kysytään. Esim. oikeudessa todistettaessa, vastatessa johonkin kysymykseen. Ei se ole mielestäni rehellisyyttä, että jos minä esimerkiksi kertoisin miehelleni tekoseni, ilman että hänellä on siitä edes aavistustakaan. Miksi kertoisin?

Mutta se on rehellisyyttä, jos mieheni on kuullut asiasta ja kysyy sitä minulta, ja minä vastaan totuuden mukaisesti kysymykseen, enkä valehtele ja kaunistele asiaa. Se on rehellisyyttä.

Voitte olla varmoja siitä, että jos tekoni paljastuu ja mieheni kyselee, niin vastaan totuudella.

Luoja vain suokoon, etten joudu kertomaan.

 

[Millenia]

No ei kukaan ole niin sanonut.

Aiemmin sanoin vaan hieman miettien, että onkohan ne niitä pettäjiä jotka ajattelevat asian kertomisen jättämisen huonoja puolia. Mutta eiköhän niitä pettäjiä ja ei-pettäjiä löydy ihan kummastakin luokasta. Missään vaiheessa sanottu, että kaikki jotka kannattavat kertomatta jättämistä on varmasti syöksemässä suin päin suhteisiin.

No juurihan siinä lainaamassani kohdassa joku sen sanoi .

 

["vieras"]

Tämäkin niin suhdekohtainen asia.
Kyllä sitä ehdoin tahdoin jo satutetaan siinä vaiheessa kun sinne vieraaseen petiin mennään. Paha ja itsekäs teko sekin jo on.

Mutta tosiaan turhaa lähteä vänkäämään tälläisestä asiasta, jossa jokainen suhteessaan tekee ne omat säännöt ja en voisi kuvitella meidän suhteessa olevan tuollaista sääntöä, ettei haluaisi kuulla toisen pettämisestä.

Lähtökohtana se, että pettäminen on paha ja itsekäs teko joka satuttaa toista osapuolta, joten vastuunkantonta rehellisyys ja luottamuksen uudelleen rakentaminen. Mikäli mahdollista.

Ja sitä pahuutta ja itsekkyyttä pitää jatkaa kertomalla vastoin toisen pyyntöä.

Tarkoitat varmaan, että sinä teet ne säännöt, jos et pysty kunnioittamaan toisen toivetta.

Pettäminen on paha ja itsekäs teko, jonka seuraukset täytyy kyetä sitten kantamaan yksin, jos toinen on selkeästi ilmaissut, että jos petät, älä kerro minulle, en halua tietää.

 

["vieras"]

Monet täällä puhuvat, että pitää olla rehellinen. Minä olen rehellinen. Ymmärrän rehellisyyden olevan sitä, että kerrotaan totuus, ja vain totuus silloin kun sitä kysytään. Esim. oikeudessa todistettaessa, vastatessa johonkin kysymykseen. Ei se ole mielestäni rehellisyyttä, että jos minä esimerkiksi kertoisin miehelleni tekoseni, ilman että hänellä on siitä edes aavistustakaan. Miksi kertoisin?

Mutta se on rehellisyyttä, jos mieheni on kuullut asiasta ja kysyy sitä minulta, ja minä vastaan totuuden mukaisesti kysymykseen, enkä valehtele ja kaunistele asiaa. Se on rehellisyyttä.

Voitte olla varmoja siitä, että jos tekoni paljastuu ja mieheni kyselee, niin vastaan totuudella.

Luoja vain suokoon, etten joudu kertomaan.

Rehellisyys tarkoittaa yleiskielessä ensiksi totuudessa pysymistä ja totuuden mukaisuutta ja vilpittömyyttä ja toiseksi vilpin tai vääryyden harjoittamattomuutta, lakien ja sääntöjen noudattamista, luotettavuutta, kunniallisuutta, rehtiyttä.

 

[MarieHos]

[QUOTE="vieras";25918335]Ja sitä pahuutta ja itsekkyyttä pitää jatkaa kertomalla vastoin toisen pyyntöä.

Tarkoitat varmaan, että sinä teet ne säännöt, jos et pysty kunnioittamaan toisen toivetta.

Pettäminen on paha ja itsekäs teko, jonka seuraukset täytyy kyetä sitten kantamaan yksin, jos toinen on selkeästi ilmaissut, että jos petät, älä kerro minulle, en halua tietää.[/QUOTE]

Jo pelkästään sekin kuulostaa aika absurdilta, että ennen mitään tekoja pari sopii keskenään, että jos petät älä kerro minulle. Kuulostaa siltä, kun tiedettäisiin jo mitä tulevan pitää.
No jokainen tosiaan tyylillään.

 

["vieras"]

Monet täällä puhuvat, että pitää olla rehellinen. Minä olen rehellinen. Ymmärrän rehellisyyden olevan sitä, että kerrotaan totuus, ja vain totuus silloin kun sitä kysytään. Esim. oikeudessa todistettaessa, vastatessa johonkin kysymykseen. Ei se ole mielestäni rehellisyyttä, että jos minä esimerkiksi kertoisin miehelleni tekoseni, ilman että hänellä on siitä edes aavistustakaan. Miksi kertoisin?

Mutta se on rehellisyyttä, jos mieheni on kuullut asiasta ja kysyy sitä minulta, ja minä vastaan totuuden mukaisesti kysymykseen, enkä valehtele ja kaunistele asiaa. Se on rehellisyyttä.

Voitte olla varmoja siitä, että jos tekoni paljastuu ja mieheni kyselee, niin vastaan totuudella.

Luoja vain suokoon, etten joudu kertomaan.

Onko se rehellistä, että pyydät ystäviäsi olemaan hiljaa syrjähypystäsi?

 

["vieras"]

Jo pelkästään sekin kuulostaa aika absurdilta, että ennen mitään tekoja pari sopii keskenään, että jos petät älä kerro minulle. Kuulostaa siltä, kun tiedettäisiin jo mitä tulevan pitää.
No jokainen tosiaan tyylillään.

Eli kun keskustelet aiheesta esim nyt täällä, aavistelet, että omassa suhteessasi voi tapahtua pettämistä?

 

[MarieHos]

[QUOTE="vieras";25918695]Eli kun keskustelet aiheesta esim nyt täällä, aavistelet, että omassa suhteessasi voi tapahtua pettämistä?[/QUOTE]

No en.

 

[Millenia]

[QUOTE="vieras";25918695]Eli kun keskustelet aiheesta esim nyt täällä, aavistelet, että omassa suhteessasi voi tapahtua pettämistä?[/QUOTE]
Joo, tämä minua aina vähän ihmetyttää. Joillekin tällaiset pohtimiset on sitten ihan oikeasti jotain "sopimuksia".

Me emme ole tässä parisuhteessa oikeasti tehneet yhtään mitään sopimusta. Emme uskollisuudesta tai lihomisesta tai seksin "antamisesta" tai mistään muusta. Me olemme puolisot, ystävät, asuinkumppanit ja vanhemmat, jotka keskustelevat toistensa kanssa kaikenlaisista asioista taivaan ja maan väliltä (ja välillä niiden ylikin). Emme ole sopineet, että "kerran saat pettää niin sen saa anteeksi", vaan olemme puhuneet siitä kuinka tällaiset pettämisasiat ovat monisyisiä, minkälaisissa tapauksissa voisi ehkä antaa anteeksi, milloin ehkä ei edes haluaisi tietää. Ihan yhtälailla kuin pohdimme paljon muitakin asioita. Meille on itsestäänselvää, että kunnioitamme toisiamme niin paljon, ettemme lähde panemaan jotain vastaantulijaa tällä "vapaalipulla".

 

["hah"]

Heh, Metsäpeikko vois lopettaa sen jeesustelemisensa, kun itse pettää vaimoaan tälläkin hetkellä. Hänestä kostamisen kierre on avain pettämisasioissa; vaimo petti ensin, nyt sitten hän jatkaa samalla tiellä systemaattisesti, kyse ei siis ole mistään kertahairahduksesta. Ja Metsäpeikon mukaan kaikessa vain se hänen oma tapansa on ainoa oikea, ne, jotka toimivat toisin, ovat katkeria juoruämmiä ja oikeasti kukaan ei voi haluta tietää, jos kumppani pettää. Paitsi jos on pilvilinnoissa elävä täydellinen nainen. Noh, eipä kai sitä muunlaista näkemystä pettäjältä voi odottaakaan. Jollainhan se oma pettäminen ja sen salaaminen on oikeutettava, edes omassa päässään. Newsflash: ihmiset ovat erilaisia! Toiset haluavat tietää, jos kumppani pettää, toiset eivät. Toiset ihmiset pettävät, toiset eivät, eivät edes silloin, jos ovat itse tulleet petetyiksi.

Mä oon sitä mieltä, että tietyntyyppiset ihmiset pettää. Henkisesti heikot, itsestään epävarmat, tuuliviirit, munattomat miehet ja naiset. Pankaa te vaikka kaikkia vastaantulijoita ristiin, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki muutkin tekevät niin. Salailkaa, minkä kerkeätte, mutta kaikki eivät halua noissa asioissa salailtavan. Joidenkin mielestä se valehtelu ja salailu on jopa pahempaa kuin se kertahairahdus.

 

[Murheellinen -tar -ap-]

[QUOTE="vieras";25918666]Onko se rehellistä, että pyydät ystäviäsi olemaan hiljaa syrjähypystäsi?[/QUOTE]

Jos olisit lukenut viestejäni tuolla aiemmin, niin tietäisit, etten ole pyytänyt ketään, en ystäviä ja muita olemaan kertomatta. He itse olivat sitä mieltä, ettei asiasta puhuta. Piste.

 

["vieras"]

vittu mitä paskaa.

 

[Murheellinen -tar -ap-]

Kuka teistä heittää ensimmäisen kiven?

 

["vieras"]

Ap, olet säälittävä.