Minulla tilanne siis, että mies petti, jäi kiinni ja haluaa jatkaa suhdettamme. Pari kk sitte jäi seksiviestittelystä kiinni toisen naisen kanssa, mitn fyysistä ei tapahtunut ja nyt sitten jäi kiinni toisesta. Tämä tapaus enempi henkistä ja kai jonkinlaista ihastumista. Mut sitä ei kerinnyt kestää kuin reilu vko.. Ajatuksissani on silti jäädä ja yrittää saada asiat kuntoon. Mieheni ehdotti terapiaa. Päällimmäisenä ajattelen, että kuinka säälittävä olenkaan, ku haluaisin vielä yrittää. Vaakalaudalla on kuitenkin niin paljon: pieni lapsi, työpaikka ja kuitenkin omalla tavallaan hyvä suhde. Miten te muut selitätte itsellenne mahdollista jäämistä pettämisen jälkeen?
petetyt, jotka aiotte jäädä..
- Viestiketjun aloittaja Sini
- Ensimmäinen viesti
Kai meillä on käsityksiä niin monenlaisia, mutta mä en pidä seksiviestittelyä niin vakavana. Mulla on ainakin kaikenlaisia fantasioita ja silloin tällöin on hauska piristää päivää esim. töitten lomassa keksimällä jotain kuumaa jonkun verbaalisesti taitavan kaverin kanssa.
Ei puhettakaan, että hommasta koskaan tulisi yhtään mitään, mua ei todella kiinosta koko kaveri(t) luonnossa yhtään. Lähinnä seksiviestittelen vastauksia tyyliin kuka kehittelee mehukkaimman tarinan. Järkkyä jos mun mieheni kuvittelis, että tässä olisi takana jotain muutakin, huh sentään. Onko tässä tosiaan jotain kamalaa? Fyysinen paneminen menee musta jo pettämisen puolelle.
Ei puhettakaan, että hommasta koskaan tulisi yhtään mitään, mua ei todella kiinosta koko kaveri(t) luonnossa yhtään. Lähinnä seksiviestittelen vastauksia tyyliin kuka kehittelee mehukkaimman tarinan. Järkkyä jos mun mieheni kuvittelis, että tässä olisi takana jotain muutakin, huh sentään. Onko tässä tosiaan jotain kamalaa? Fyysinen paneminen menee musta jo pettämisen puolelle.
No et sinä minusta ollenkaa ole säälittävä jos haluat tuossa tapauksessa jatkaa miehesi kanssa. Päinvastoin pitäisin aika vastuuttomana jos perhe hajotettaisiin jonkun tekstiviestittelyn takia.
Mitä nyt kukin tietysti vakavana asiana pitää, mutta itse ajattelen, että seksiviestittely on melko viatonta ajanvietettä.
Mitä nyt kukin tietysti vakavana asiana pitää, mutta itse ajattelen, että seksiviestittely on melko viatonta ajanvietettä.
Mä olen käynyt läpi samanlaisen tilanteen ihan tässä parin viikon sisällä... Eli mies tekstiviestitteli vieraalle naiselle seksiviestejä, ja jäi kiinni kun tutkin puhelimen. 
ei todellakaan saisi, mutta uteliaisuus ja mustasukkasuus vei voiton, ja nyt en kadu kun sain tällaista tietää...) Asiaa pahentaa se, että meidän esikoisen syntymään on kuukausi, jonka takia mä olen paaaljon herkempi ja välillä itseluottamus on nollissa.
Mä suhtaudun jo seksitekstiviestittelyyn ankarasti; mun mielestä se on jo pettämistä, mutta vain vähän eri asteella. Itse annoin anteeksi viestittelyt, mutta ihan fyysistä pettämistä en olisi antanut anteeksi, ainakaan noin helposti se ei olisi käynyt. Mä tein kyllä varsin selväksi miehelle, että on loukannut mua syvästi ja mua oli sattunut pahemman kerran. Ja jos vielä narahtaa, edes viestittelystä, mä harkitsen pari kertaa jatkamista... Mies katui, ja katuu edelleen tekosiaan. Eli mä jäin sen takia, että me rakastetaan toisiamme, elämä yhdessä on ihanaa (ja nyt viimesetkin kompastuskivet on tieltä pois) ja mies vilpittömästi katuu tekosiaan ja tajuaa että tollasella meiningillä se menettää mut. Puhumalla me selvitettiin tämä tilanne; nyt tuntuu että tossa samassa hötäkässä meijän suhde parantu, kun huomattiin asioita joita suhteessa täytyy korjata. Ja mä, joka meijän suhteessa olen se puhumaton ja tunteistaan vaikeneva osapuoli, olen huomannut tän auttaneen mua paljon se asian saralla.
Mutta näin meillä... Sun kannattaa nyt miettiä, että rakastatteko te toisianne ja haluatteko jatkaa yhdessä? Parisuhdeterapia ei ole ollenkaan paha idea, ja se kertoo jo jotain sun miehestä että sellasta ehdottaa. Mä en suhtautuis asiaan tuollain, että on säälittävää antaa toiselle toinen mahollisuus kun on mokannut: se on osotus vahvuudesta ja rohkeudesta.
ei todellakaan saisi, mutta uteliaisuus ja mustasukkasuus vei voiton, ja nyt en kadu kun sain tällaista tietää...) Asiaa pahentaa se, että meidän esikoisen syntymään on kuukausi, jonka takia mä olen paaaljon herkempi ja välillä itseluottamus on nollissa.Mä suhtaudun jo seksitekstiviestittelyyn ankarasti; mun mielestä se on jo pettämistä, mutta vain vähän eri asteella. Itse annoin anteeksi viestittelyt, mutta ihan fyysistä pettämistä en olisi antanut anteeksi, ainakaan noin helposti se ei olisi käynyt. Mä tein kyllä varsin selväksi miehelle, että on loukannut mua syvästi ja mua oli sattunut pahemman kerran. Ja jos vielä narahtaa, edes viestittelystä, mä harkitsen pari kertaa jatkamista... Mies katui, ja katuu edelleen tekosiaan. Eli mä jäin sen takia, että me rakastetaan toisiamme, elämä yhdessä on ihanaa (ja nyt viimesetkin kompastuskivet on tieltä pois) ja mies vilpittömästi katuu tekosiaan ja tajuaa että tollasella meiningillä se menettää mut. Puhumalla me selvitettiin tämä tilanne; nyt tuntuu että tossa samassa hötäkässä meijän suhde parantu, kun huomattiin asioita joita suhteessa täytyy korjata. Ja mä, joka meijän suhteessa olen se puhumaton ja tunteistaan vaikeneva osapuoli, olen huomannut tän auttaneen mua paljon se asian saralla.
Mutta näin meillä... Sun kannattaa nyt miettiä, että rakastatteko te toisianne ja haluatteko jatkaa yhdessä? Parisuhdeterapia ei ole ollenkaan paha idea, ja se kertoo jo jotain sun miehestä että sellasta ehdottaa. Mä en suhtautuis asiaan tuollain, että on säälittävää antaa toiselle toinen mahollisuus kun on mokannut: se on osotus vahvuudesta ja rohkeudesta.