Petetty olo, en pysty luottamaan mieheen.

["a.p"]

Tässä ei siis kyseessä ole vieraat naiset vaan alkoholi.
Pari kuukautta sitten kyllästyin miehen juomiseen, pakkasin tavarani ja lähdin. Pitkien keskusteluiden jälkeen annoin miehelle vielä yhden mahdollisuuden, ehdoin.
Mies joutui valitsemaan, meidän suhteemme vai alkoholi, ja jos valitsee suhteemme, on hänen hakeuduttava hoitoon.
Mieshän valitsi suhteemme, myönsi ongelmansa ja oli jo menossa hoitoon.

NYt aikaa on kulunut, eikä mies ole mihinkään mennyt. Juomisen kyllä lopettanut, mutta en pysty luottamaan siihen, että muutos on pysyvä. Varsinkaan, kun mies on katkera siitä, että ei SAA enää koskaan juoda. Olen mielestään kohtuuton, kun itse on luottamuksen ryyppäämällä ja tissutelemalla pilannut.

Eikä mies vaan tajua, että tällä hetkellä vain odotan, milloin "jää kiinni" siitä, että juo salaa, ja saan syyn pakata tavarat.

Arki kyllä rullaa, mutta itselläni on tietty kylmyys tullut, en pysty rakastamaan täysiä, että tuleva ero on helpompi. Toisaalta on helppo olla ja nauttia hetkestä.

 

["Vieras"]

Niin no, milläpä saada luottamus takaisin.. Ei kai se muuten tule kuin ajan kanssa. Ja keskustelemalla.

Olen suhteessa, jossa mies on pettänyt. Ensimmäisen puoli vuotta ainakin mietin koko ajan, että milloinkahan pettää uudelleen. Jää kiinni. Pettää taas. Minäkin odotin vain ja mietin, että kohta jää jostain pienestäkin luottamusasiasta kiinni ja pakkaan saman tien tavarat. Jossain vaiheessa aloin taas vähän luottamaan. Ja taas vähän enemmän. Aikaa se vaati ja jatkuvaa vatvomista asian suhteen. Monet itkut ja keskustelut, saman jankkaamista pitkälti, uudestaan ja uudestaan.

Kyse ei siis ole juomisesta vaan pettämisestä, mutta aikalailla samalla kaavalla kuvittelisin menevän, oli kyse sitten mistä tahansa luottamuksen menettämisestä.

 

["a.p"]

kiitos vastauksesta.
Mies ei ymmärrä miksi vaadin häneltä jotain terapiaa tms. kun kerta on juomatta.
Mä en vaan pysty luottamaan, että mies pysyy juomatta, jos ei täysin myönnä, että ongelmaa on. Tämän vuoksi toivoin hänen hakeutuvan hoitoon, että ymmärtäisi kunnolla miksi en enää juomista kestänyt, ja mitä se hänelle itselleenkin pidemmän päälle tekisi.

 

[Mieshän on jo pettänyt]

[QUOTE="a.p";27831333]
Mies joutui valitsemaan, meidän suhteemme vai alkoholi, ja jos valitsee suhteemme, on hänen hakeuduttava hoitoon.
[/QUOTE]
Eli suomeksi sanottuna mies EI ole valinnut teidän suhdetta koska ei ole täyttänyt lupaustaan, ja lisäksi vielä mankuu juomisen perään. Eikö tuo homma ole sillä selvä? Luistamalla "uhkavaatimuksestasi" vain osoitat ettei asia sittenkään ollut niin tärkeä ja sopimuksen noudattamisen kanssa ei ole niin tarkkaa. Eihän tuossa pitäisi mitään liukukytkintä olla vaan ihan selvä on/off valintatilanne. Mies ei ole valinnut "on" joten suhteen pitäisi olla off.

 

[Mieshän on jo pettänyt]

[QUOTE="a.p";27832241]
Mä en vaan pysty luottamaan, että mies pysyy juomatta, jos ei täysin myönnä, että ongelmaa on. Tämän vuoksi toivoin hänen hakeutuvan hoitoon, että ymmärtäisi kunnolla miksi en enää juomista kestänyt, ja mitä se hänelle itselleenkin pidemmän päälle tekisi.[/QUOTE]

Tiedät varmaan ihan hyvin että alkoholisti lopettaa vasta kun itse haluaa. Nyt miehelle ainoa syy on se että sinä olet käskenyt; kuten sanoit "mies on katkera siitä, että ei SAA enää koskaan juoda. Olen mielestään kohtuuton". Ei tuollainen juomattomuus ole pysyvää.

 

[LisaMarie]

Eli suomeksi sanottuna mies EI ole valinnut teidän suhdetta koska ei ole täyttänyt lupaustaan, ja lisäksi vielä mankuu juomisen perään. Eikö tuo homma ole sillä selvä? Luistamalla "uhkavaatimuksestasi" vain osoitat ettei asia sittenkään ollut niin tärkeä ja sopimuksen noudattamisen kanssa ei ole niin tarkkaa. Eihän tuossa pitäisi mitään liukukytkintä olla vaan ihan selvä on/off valintatilanne. Mies ei ole valinnut "on" joten suhteen pitäisi olla off.

Kaikessa karuudessaan tämä viesti on täyttä asiaa.
Alkoholistin kanssa on oltava yhtä johdonmukainen kuin uhamikäisen lapsen. JOs sille antaa periksi hiukan, kohta se taas tekee ihan just niinkuin lystää.
Sitäpaisti eiköhän sillöä miehelläkin olis kivampaa, jos se ei joutuisi olemaan juomatta vaan kokisi että hän saa olla juomatta? Raitis ihminen, jolla ei ole enää tarkoitus juoda, tuntee olevansa vapaa kun ei enää tarvi juoda ja siinä on iso ero -myös siinä, miten ihminen ym,päristöään kohtelee. Alkoholisti jonka täytyy olla juomatta vaatii erityiskohtelua ja erioikeuksia siksi kun hän ei juo, raitis on kiitollinen raittiudestaan ja ymmärtää, että ei ihmisiä tavallisestikaan kiitetä siitä että ne ei juo päivittäin, vedä perseitä juhlissa tai muuten käytä alkoholia väärään aikaan väärässä paikassa, niin miksi häntä pitäisi kiittää siitä, että hän toimii normaalisti?

 

["Vieras"]

Mihin hän tähtää tämänhetkisellä juomattomuudellaan? Siihen, ettei juo enää koskaan, vai on jonkin tietyn ajan juomatta vai mitenkä?

Oletko vaatinut häneltä, ettei hän juo enää koskaan, ikinä mitään? Vai esim. tietyn ajan kuluttua voi ottaa vaikka kerran-pari vuodessa, kun on todistanut, että pystyy olemaan juomatta?

Onko kyse siitä, että hänen mielestään hänen juomisessaan ei ole mitään pahaa eikä hän ymmärrä, miksi hänen pitää olla juomatta vai nuriseeko vain siksi, että tekee mieli juoda, jos riippuvuudesta on kyse? (esim. minä olen raskaana ja poltin ennen. Nyt ei tulisi pieneen mieleenkään polttaa, mutta silti toisinaan nurisen, kun tekisi mieli tupakkaa Ihan vain nurisemisen ilosta, aikomatta silti missään tapauksessa polttaa)

 

[Jellybeany]

Juu, itse en ymmärtänyt pelin henkeä, vaan vuosikausia uskoin miehen sanaan ja tein sopimuksia juomattomuudesta. Lopputulos on se, että mies juopottelee "salaa". Viime toukokuussa käsitin, ettei tämä tule IKINÄ tästä muuttumaan, joten ero on vetämässä ja muutto tulossa. Ihan oikeasti, ei alkoholisti muutu kenenkään muun vuoksi. Ei perheensä, eikä parisuhteensa.

 

[llllp]

Todellakin turhaa on tollaiset "sopimukset". Mies juo salaa ja käyttäytyy juuri noin kuin kun kuvaat, kun ei ole sitoutunut juomattomuuteen. Eroa, niin oma elämäsi ja lastesi elämä paranee. Kokemusta on.

 

["a.p"]

Eli suomeksi sanottuna mies EI ole valinnut teidän suhdetta koska ei ole täyttänyt lupaustaan, ja lisäksi vielä mankuu juomisen perään. Eikö tuo homma ole sillä selvä? Luistamalla "uhkavaatimuksestasi" vain osoitat ettei asia sittenkään ollut niin tärkeä ja sopimuksen noudattamisen kanssa ei ole niin tarkkaa. Eihän tuossa pitäisi mitään liukukytkintä olla vaan ihan selvä on/off valintatilanne. Mies ei ole valinnut "on" joten suhteen pitäisi olla off.

tätä mieltä olen itsekin. Alkuun miehellä olikin hyviä syitä miksi ei ole vielä mennyt, paikka johon oli menossa on auki vain aamuisin, pahimpien työkiireiden aikaan.
NYt sitten kyllästyin odotteluun, ja sain miehen myöntämään, että on käyttänyt työkiireitä vain tekosyynä, että aikaa olisi löytänyt jos olisi halunnut.
Hänen mielestään pitäisi riittää, että näyttää juomattomuudellaan olevan tosissaan.

Riidan tuoksinassa on sanonut tuon, että olen kohtuuton, muulloin väittää toista, mutta luottamus sanoihin on mennyttä.
Riidellessäänkin kyllä ymmärsi sen, miksi en humalahakuista juomista sulata, mutta se, että saunakaljakin on liikaa, sitä hän ei ymmärrä.

Aloitusviestissä jo ajoin takaa sitä, että tällä hetkellä kuitenkin "nautin" arjesta, kun se vielä on alkoholitonta, otan irti siitä kaiken sen minkä saan, mutta olen kuitenkin henkisesti valmistautunut siihen, ettei suhteemme tule vuottakaan kestämään enää, ennen kuin mies ratkeaa. Ja tämä on yllättävän helppoa.

 

[Mieshän on jo pettänyt]

[QUOTE="a.p";27832530]...olen kuitenkin henkisesti valmistautunut siihen, ettei suhteemme tule vuottakaan kestämään enää, ennen kuin mies ratkeaa. [/QUOTE]
Kannattaa valmistautua vaan siihen, että sitten KUN mies puolen vuoden/vuoden päästä viimeistään ratkeaa, on hänellä hyvin kova vasta-argumentaatio "no et sinä nyt voi YHDESTÄ kerrasta noin tehdä!!!!11". Mies ei selkeästi näe alkoholinkäytössään mitään ongelmaa, ja sen mukaan hän myös sitten itseään puolustaa. Eli kannattaa miettiä itselleen valmiiksi tuo tilanne, ja ehkä väliajoin (jos juomisesta tulee puhe) tähdentää miehelle että se on sitten kerrasta poikki.

 

["a.p"]

Kannattaa valmistautua vaan siihen, että sitten KUN mies puolen vuoden/vuoden päästä viimeistään ratkeaa, on hänellä hyvin kova vasta-argumentaatio "no et sinä nyt voi YHDESTÄ kerrasta noin tehdä!!!!11". Mies ei selkeästi näe alkoholinkäytössään mitään ongelmaa, ja sen mukaan hän myös sitten itseään puolustaa. Eli kannattaa miettiä itselleen valmiiksi tuo tilanne, ja ehkä väliajoin (jos juomisesta tulee puhe) tähdentää miehelle että se on sitten kerrasta poikki.

Tää on tiedossa, varmasti sanoo juuri noin, eihän nyt yks kerta kaikkea voi kaataa, jokaisella tulee joskus virheita jne.
Mutta sen olen sanonut moneen otteeseen, että riittää yksikin pullo olutta, ja se on siinä. Ei tarvitse edes kännejä vetää, vaan se yksikin pullo riittää rikkomaan sen rajan.

 

[LisaMarie]

[QUOTE="a.p";27832530]tätä mieltä olen itsekin. Alkuun miehellä olikin hyviä syitä miksi ei ole vielä mennyt, paikka johon oli menossa on auki vain aamuisin, pahimpien työkiireiden aikaan. [/QUOTE]

Alkoholisti on tekosyiden keksimisen maailmanmestari! Miksi pitää valita paikka, johon ei työltään pääse???
JOkapäivä on esim. useita vertaistukiryhmiä useisiin eri kellonaikoihin, eikä tarvi edes lähteä kotoa mihinkään, kun netistäkin löytyy vaikka mitä!
Mä itse en ehkä ihan luottais johonkin postituslista-tyyppiseen ryhmään, mutta esin Skypen välityksellä pääsee ryhmään jokapäivä -monena päivänä jo kahdesti: https://sites.google.com/site/bollesuomi/home (ja jos joku häiriintyy sivujen kielestä, niin ne on vapaaehtoistyönä tehnyt henkilö, joka ei ole päivääkään asunut Suomessa, vaiokka suku onkin suomalainen).
Miehesi ongelma taitaa olla se, että hän ei myönnä olevansa alkoholisti, eli ei voi juoda sitä saunakaljaakaan, koska se vaan ei koskaan jää siihen. Itseasiassa eläessään raitistuneet alkoholistit yleensä sanoo, että ei he edes halua opetella kohtuukäyttöä, koska yhdestä ei tuu kun paksa olo, alkaa tehdä mieli lisää ja vituttaa. Ilman on paljon parempi olla kun väkinaisen yrityksen kanssa köäyttää kohtuudella -varsinkin kun se alkoholistin kohtuukäyttö on kun vatsatautisen tuhnu; koskaan ei tiedä koska lasahtaa housuun, ennenpitkää paska tulee vaikka kuinka koittaa pidättää.

 

["vieras"]

Nythän pitäisi enää tietää kuinka paljon mies siis joi ja miten alkoholismi näkyi miehestä. Että oliko ongelmaa oikeasti muualla kuin ap:n päässä.

 

[Jellybeany]

Mies saattaa(yleensä krapulassa) vannoa, ettei enää ikinä juo. Tällä hetkellä on menossa tipattoman tammikuun sijasta tipaton puolivuotinen, alkoi uuden vuoden jälkimainingeissa. Seuraavaksi vähin äänin otetaan yksi saunaolut. Seuraavana iltana ehkä kaksi tai kolme. Jotenkin se "paine" kerääntyy ja alkaa haaveilemaan kunnon känneistä, hakemalla hakee syytä päästä juomaan. Alkaa kiukkuiseksi, on omissa oloissaan. Sitten joku ilta huomaan sen olevan kännissä. Tietenkin kieltää ja valehtelee päin naamaa, ettei ole juonut. Jos hyvin käy, niin lähtee muualle jatkamaan, mutta jos käy oikein ohraisesti, niin kännää kotona, pitää hereillä ja haastaa riitaa. Itse mies ei näe käytöksessään ja juomisessaan mitään vikaa. Ei omasta mielestään häiritse juomisellaan ketään, eikä se vaikuta meidän elämään mitenkään. Ja on loukkaantunut kun en usko hänen sanaansa, ettei aio enää juoda. Mun mielestä nämä alkoholiongelmaisten kokemukset kuulostaa aina lähes sanasta sanaan samanlaisilta.

 

[LisaMarie]

Ei omasta mielestään häiritse juomisellaan ketään, eikä se vaikuta meidän elämään mitenkään. Ja on loukkaantunut kun en usko hänen sanaansa, ettei aio enää juoda. Mun mielestä nämä alkoholiongelmaisten kokemukset kuulostaa aina lähes sanasta sanaan samanlaisilta.

Niimpä... Mä tunnen henkilön, joka ihmetteli suuresti, miten hänen juomisensa voi häiritä ketään, koska hän veti verhot kiinni, meni yksin kotiin, sammutti valot ja puhelimen. Ihme että häiritsi hiukan vanhempia, kun ei lapsi vastaa moneen viikkoon puhelimeen eikä avaa ovea! Lisäksi kun syy -vetäytyminen juomaan rauhassa- oli tiedossa, pelko lienee ihan aiheellinen!
Se on tosiaan lähes yliluonnollinen kokemus, miten samanlainen sairaus päihderiippuvuus on, vaikka taloudelliset resurssit ja elinympäristöä vaihtelee, niin tunteet on niin samat aina, että minusta sitä vios kutsua hengelliseksi kokemukseksi kun kokee sen ymmärretyksitulemisen tunteen, joika tulee siitä kun juttelee sellaisen kanssa, joka on kokenut saman.