Petetty ja hylätty ja suunnaton ikävä

[Ariel*]

Olen elänyt jotenkin sumussa viimeiset 1/2 vuotta. Niin kauan siitä on kun minulle selvisi, että mies jonka uskoin olevan tulevien lasteni isä on pettänyt minua pidemmän aikaa satunnaisesti saman naisen kanssa. Kerkesimme seurustelemaan 1,5 vuotta.

Ensireaktioni oli suunnaton suru ja kiukku samalla kerralla. Tilanne oli erittäin hankala koska mies oli tuolloin lähdössä pidemmälle viisi viikkoa kestävälle kesälomareissulle. Halusin selvittää asiat ennen kuin hän menee. Painostin häntä kertomaan koko totuuden. Hän vannoi sen kertoneensa. Mutta hänen lähdettyään selvisi, että hänen kertomansa ei ollutkaan koko totuus.
Kauhistuin, sillä olisin halunnut että mies on rehellinen. Halusin päästä asiasta yli ja jatkaa elämää hänen kanssaan. Pilasin hänen lomansa soittelemalla itkuisia puheluita jotka päättyivät aina riitaan. Halusin vain kuulla hänen sanovat esimerkiksi "Kulta rakastan sinua ja olen pahoillani. Se toinen nainen ei merkinnyt minulle mitään" En koskaan kuullut niitä sanoja. Vasta kun kerroin mitä halusin kuulla ja se tuntui siltä kuin minä olisin ne sanat hänelle syöttänyt, niin kuin olinkin. Joskus sain häneltä humalassa kirjoitettuja viestejä "Olet tärkein" ja "rakastan sinua".
Olin surusta suunnattoman sekaisin eikä mies suostunut tulemaan kotiin vaikka sanoin maksavani kaikki kustannukset. Loman lopulla mies oli turta ja minä myös. Mies sanoi minulle itkuisten puheluiden aikana siitä kuinka säälittävältä kuulostin ja kuinka kauhea nainen olin koska suutuin petoksesta niin. Olihan maailma pullollaan pettämistarinoita ja ihmiset olivat niistä selvinneet.
Minä halusinkin selvitä siitä. Halusin vain totuuden julki ja halusin kuulla että mies tuli luokseni koska rakasti minua..... Niin ei käynyt. Loman loputtua mies ei tullut enää luokseni vaan sanoi ettei voi luottaa minuun koska olin ollut niin mahdoton hänen loman aikana. Olin myös käynyt hänen sähköpostissaan josta selvisi moni hänen valhe.

Emme olleet kuukauteen tekemisissä ja sitten mies otti minuun yhteyttä. Sanoin ettemme pääse asian yli ennen kuin hän kertoo koko totuuden. Hän ei halunnut kertoa koska en ollut hänen silmissään enää luotettava. Minä tein virheen koska hän ei kertonut alunperin totuutta asioista... Kyselin pettämisestä, koska pelkäsin miehen uutta petosta. Mies ahdistui ja jätti minut suruni kanssa oman onneni nojaan. Hänen mielestään olin kamalin akka ikinä. Ei kuulemma kellään ole moista. Tuntui todella pahalta kuulla tuollaista.Olin vain niin kovin suruissani ja halusin selvittää asian perin pohjin ettei siihen enää ikinä olisi tarvinnut palata. Halusin rakastaa sitä miestä ja nyt hän on poissa. Tuntuu että kuolen tähän suruun.

Miten te muut olette selvinneet?

 

[Huh huh...]

Olen elänyt jotenkin sumussa viimeiset 1/2 vuotta. Niin kauan siitä on kun minulle selvisi, että mies jonka uskoin olevan tulevien lasteni isä on pettänyt minua pidemmän aikaa satunnaisesti saman naisen kanssa. Kerkesimme seurustelemaan 1,5 vuotta.

Ensireaktioni oli suunnaton suru ja kiukku samalla kerralla. Tilanne oli erittäin hankala koska mies oli tuolloin lähdössä pidemmälle viisi viikkoa kestävälle kesälomareissulle. Halusin selvittää asiat ennen kuin hän menee. Painostin häntä kertomaan koko totuuden. Hän vannoi sen kertoneensa. Mutta hänen lähdettyään selvisi, että hänen kertomansa ei ollutkaan koko totuus.
Kauhistuin, sillä olisin halunnut että mies on rehellinen. Halusin päästä asiasta yli ja jatkaa elämää hänen kanssaan. Pilasin hänen lomansa soittelemalla itkuisia puheluita jotka päättyivät aina riitaan. Halusin vain kuulla hänen sanovat esimerkiksi "Kulta rakastan sinua ja olen pahoillani. Se toinen nainen ei merkinnyt minulle mitään" En koskaan kuullut niitä sanoja. Vasta kun kerroin mitä halusin kuulla ja se tuntui siltä kuin minä olisin ne sanat hänelle syöttänyt, niin kuin olinkin. Joskus sain häneltä humalassa kirjoitettuja viestejä "Olet tärkein" ja "rakastan sinua".
Olin surusta suunnattoman sekaisin eikä mies suostunut tulemaan kotiin vaikka sanoin maksavani kaikki kustannukset. Loman lopulla mies oli turta ja minä myös. Mies sanoi minulle itkuisten puheluiden aikana siitä kuinka säälittävältä kuulostin ja kuinka kauhea nainen olin koska suutuin petoksesta niin. Olihan maailma pullollaan pettämistarinoita ja ihmiset olivat niistä selvinneet.
Minä halusinkin selvitä siitä. Halusin vain totuuden julki ja halusin kuulla että mies tuli luokseni koska rakasti minua..... Niin ei käynyt. Loman loputtua mies ei tullut enää luokseni vaan sanoi ettei voi luottaa minuun koska olin ollut niin mahdoton hänen loman aikana. Olin myös käynyt hänen sähköpostissaan josta selvisi moni hänen valhe.

Emme olleet kuukauteen tekemisissä ja sitten mies otti minuun yhteyttä. Sanoin ettemme pääse asian yli ennen kuin hän kertoo koko totuuden. Hän ei halunnut kertoa koska en ollut hänen silmissään enää luotettava. Minä tein virheen koska hän ei kertonut alunperin totuutta asioista... Kyselin pettämisestä, koska pelkäsin miehen uutta petosta. Mies ahdistui ja jätti minut suruni kanssa oman onneni nojaan. Hänen mielestään olin kamalin akka ikinä. Ei kuulemma kellään ole moista. Tuntui todella pahalta kuulla tuollaista.Olin vain niin kovin suruissani ja halusin selvittää asian perin pohjin ettei siihen enää ikinä olisi tarvinnut palata. Halusin rakastaa sitä miestä ja nyt hän on poissa. Tuntuu että kuolen tähän suruun.

Miten te muut olette selvinneet?

Siis jos tämä tarina on oikeasti totta saat olla onnellinen että miehestä olet eroon päässyt!
Toki en osaa sanoa miksi mies petti mutta joka tapauksessa, jos katumus on tuolla tasolla niin ihan pelottaisi pitää tuollaista miestä lähellä. Ymmärrän kyllä tuon tunteen kun luuleen löytäneensä lapsiensa isän, ei sitä ihan joka päivä kohdalle satu!

Mutta voit olla ihan varma että tuollainen mies ei ole hyvä lastesi isäksi eikä sinulle kumppaniksi. Jollekin muulle ehkä mutta mies ei selvästikään sinua rakasta ja kunnioita kun tekee ja sanoo tuollaisia asioita.

Päästä hänestä nyt irti ja jaksa uskoa että joku päivä, yleensä kun sitä vähiten odotat, vastaan tulee joku joka on sinulle hyvä, ei petä ei valehtele ja haluaa lapsia kanssasi ja jakaa arkeansa kanssasi ja arvostaa sitä olet olet hänen elämässään!

 

[lonely L]

Olisikohan niin, että halusit epätoivoisesti rakastua, perustaa perheen ja saada niitä lapsia? Todennäköisesti kuvittelit miehestä jotakin muuta, mitä hän oikeasti oli. Hän ei tainnut olla rakastunut ja sinä olit rakastunut siihen mieheen, jollaiseksi hänet kuvittelit. Sitä sattuu monelle varsinkin, kun on ollut sinkkuna, tullut petetyksi ja kaipaisi jo kovasti sellaista unelmien miestä, jota voisi rakastaa, joka rakastaisi ja jonka kanssa voisi elää onnellisena. Onneksi miehestäsi totuus tuli julki jo 1,5 vuoden päästä. Ajattelepa, mitä tapahtuu niille naisille, jotka ehtivät menemään naimisiin, hankkimaan jättimäisen asuntolainan ja lapsetkin on lykätty aluille, jonka jälkeen vasta paljastuu, että mies ei oikeasti rakastakaan ja on pettänyt enemmän tai vähemmän koko suhteen ajan... Ymmärrettävästi sinuun sattuu. Anna ajan kulua, mieti asioita monelta kantilta, juttele asiasta ystävillesi ja vaikka psykologillekin, jos tuntuu, että et pääse 2-3 kuukaudessa yhtään eteenpäin surusi kanssa. Selviydyt kyllä, mutta oman aikansa se vie.

 

[Reiv]

Eipä tuohon auta mikään muu kuin aika. Jonain päivänä herätessäsi huomaat, että mies ei olekaan ensimmäinen asia mitä ajattelet, kun heräät. Mikäli viina maistuu lähde bilettämään kavereiden kanssa (huom. poista hänen numero kännykästäsi ennen juomista).

Naurettavaa, että hän ei voi kertoa totuutta, koska hänen mielestään et ole luotettava. Hän on pettänyt sinut ja rikkonut luottamuksen väliltänne, et sinä. Todennäköisesti et kuitenkaan tule ikinä saamaan selville koko totuutta, joten lopeta kyseleminen, hän vain kertoisi lisää valheita. Nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta on hyvä, että hän on poissa. Vaikka jatkaisitte suhdettanne, et voisi ikinä enää luottaa häneen 100%:sti.

Kun tapaat seuraavan (luotettavan) kumppanisi, tulet olemaan kymmenen kertaa onnellisempi kuin ikinä olit tämän valehtelijan kanssa. Lopulta tulee aika, jolloin ihmettelet miksi edes haikailit hänen peräänsä.

 

[Minor10]

että mitä rakkaus on? Miksi sitä (muka) rakastaa ihmistä, joka tekee pahaa ja polkee jalkoihinsa ja johon ei voi luottaa? Siis eihän siinä ole mitään järkeä, ei siis järjen hiventäkään. Olen siis itse aikoinani "rakastanut" ihmistä, joka ei millään lailla ollut minulle hyvä. Ja eron jälkeen olin ihan palasina ja sain niin hyvän rokotuksen rakkautta vastaan, että olen sinkku. Ei ehkä hyvä, mutta minulle paras olotila.
AP:lle sanoisin, että yritä lukea tuo oma viestisi ulkopuolisin silmin ja mieti miltä se kuulostaa. Jos miehen kanta pettämiseen on suunnilleen se, että kaikki pettää ja turha sitä on itkeä ja hän ei voi luottaa SINUUN, niin kuulostaako hyvältä elämänkumppanilta ja lasten isältä?
Sinä olisit halunnut kuulla ne sanat, että hän katuu tekosiaan ja rakastaa sinua. Hän ei niitä sanonut, tai ilmeisesti sanoi, kun syötit ne hänen suuhunsa. Päättele itse. Sorry, kovalta kuulostaa, mutta sinun on parmpi ilman häntä. Ja kannattaa ehkä, kun olet pahimmasta tunnemyrskystä selvinnyt, miettiä, että miksi rakastit miestä, joka aiheutti sinulle niin paljon pahaa. Se on kasvun paikka! Toivottavasti tämän jälkeen seuraavassa suhteessasi osaat arvostaa itseäsi ja lähteä suhteesta, jos se ei ole sitä mitä odotit.
Itke itkusi ja sure, kyllä elämä kantaa!

 

[Ariel*]

Olen niin otettu kuinka täältä netistä löytyy noin hienoja ihmisiä, jotka jaksavat tukea ja tsempata tuntematonta surevaa. Kiitos kaunis teille kaikille.

Tarinani tosiaan on aivan totta. Hieman pelkistetympi versio todellisuudesta. Kuvittelin miehestä tosiaan tulevien lasteni isää. Se kuvitelma muodostui päähäni, kun mies sanoi muutama kuukausi ennen kriisiä minulle olevani täydellinen äiti hänen lapsilleen. Se oli jotakin todella kaunista ja rakkauteni senkin myötä häneen vain syveni.

Luulin, että kriiseistä voi päästä yli yhdessä, jos vain rakastaa tarpeeksi. Yksipuolinen rakkaus vain ei riitä. Hän ei tainnut rakastaa koska ei voinut antaa minulle anteeksi omaa suuttumista asiasta. Olen aivan hukassa tässä tilanteessa. Minkäaista se aito oikea rakkaus on? Hylkääkö se pahan paikan tullen aina? Minun sydän ei sellaista kestä. En haluaisi lopun ikääni olla yksinkään, koska sisälläni on niin paljon rakkautta annettavanani. Koitan suunnata sen muihin läheisiin ihmisiin, mutta tosiasia, että olen yksin iskee kasvoilleni aina, kun tulen tyhjään kotiin.

Kai tämäkin ihmisraunio pikkuhiljaa pystyy kokoamaan itsensä ja jatkamaan elämää ja tajuamaan ettei se rakkaus minun ja entisen välillä ollut tasapainoista. Minä välitin ja hän ei.