"vieras"
Nuorena jaksaa mm. ne yöheräämiset paremmin. Ja jos lapsi kerkeää ohitta murkkuiän ennen kuin äidillä pukkaa vaihdevuodet päälle niin sen voisi kuvitella olevan ihan hyvä juttu kaikkien mielenterveyden kannalta 
emt
siksi, kun elämä kumppanin kanssa ei ole "valmis" ja siihen mahtuu ne muutokset joita lapsi tuo tullessaan.
Jos lapset tekee nuorena, niin sitten kun lapset lentää pois pesästä on vielä itse ihan täydessä iskussa ja voi aloittaa uudestaan ns. oman elämänsä. Mä ainakin olen niin itsekäs että vaikka nyt nautinkin pikkulapsiarjesta, niin ihan ehdottomasti haluan vielä josakin vaiheessa siihen tilanteeseen että minun pitää huolehtia vain koirista eikä kenestäkään muusta ja samaan aikaan haluan olla vielä hyvässä vireessä
Keittiönoita
Kun lapset tekee nuorena, ehtii vetää hetken henkeä ennenkuin itsellä alkaa vaihdevuodet ja pitää alkaa kantaa huolta omista ja appivanhemmista. Eikä ole ihan kehäraakki, kun alkaa tulla lapsenlapsia.
"sini"
Mä olen kai jäävi vastaamaan, kun sain lapseni yli 30 -vuotiaana, mutta ehkä nuorempana olisi jotenkin sopeutuvaisempi. Kun "vanhemmalla" iällä sain lapseni, niin olin ehtinyt jo niin tottua tiettyyn elämäntyyliin ja itsenäisyyteen, että lapsielämään totuttelu otti jossain vaiheessa vähän koville.
---
Mun pikkusisko jonka äitini sai ollessan 40 lähti meistä viimeisenä pesästä. Äiti oli 60v ja helvetin hyvässä kunnossa. Siitä äidin elämä alkoi =)Jos lapset tekee nuorena, niin sitten kun lapset lentää pois pesästä on vielä itse ihan täydessä iskussa ja voi aloittaa uudestaan ns. oman elämänsä. Mä ainakin olen niin itsekäs että vaikka nyt nautinkin pikkulapsiarjesta, niin ihan ehdottomasti haluan vielä josakin vaiheessa siihen tilanteeseen että minun pitää huolehtia vain koirista eikä kenestäkään muusta ja samaan aikaan haluan olla vielä hyvässä vireessä
siksi kun mummutkin on vielä nuoria...
ei vaan, päällimmäiseksi tulee mieleen että jos elää kolmivitoseksi vakaassa parisuhteessa, kuitenkin suht vapaata ja mukavaa elämää, siitä voi olla tosi vaikea enää luopua. Tosin, ei kaikkien tarvitsekaan. Ristiriitoja vaan tulee jos toinen suhteessa haluaakin perheenlisäystä, ja toinen ei.
ei vaan, päällimmäiseksi tulee mieleen että jos elää kolmivitoseksi vakaassa parisuhteessa, kuitenkin suht vapaata ja mukavaa elämää, siitä voi olla tosi vaikea enää luopua. Tosin, ei kaikkien tarvitsekaan. Ristiriitoja vaan tulee jos toinen suhteessa haluaakin perheenlisäystä, ja toinen ei.
Dietorelle harmaana
jokainen omien kykyjensä ja elämäntilanteensa mukaan.
Itse mietin että nuoren kun sitten saa elää toivottavasti kauan nähden lapsenlapsensa, lapsenlapsenlapsensa..
Jaksaa olla mukana yllämainittujen elämässä.
Saa sen uran vielä luotua ilman että ei voisi pyhittää vauva aikaa lapselle.
Jos luo uran ennen lapsia niin joutuu luopumaan jummasta kummasta,mutta jos luo uran kun lapset tehty ja viettänyt sen vauva ajan lapsen kanssa niin on vielä nuori alkaessaan luoda uraa.
siinä nyt pari syytä miksi nään järkevänä tehdä lapset nuorena
Itse mietin että nuoren kun sitten saa elää toivottavasti kauan nähden lapsenlapsensa, lapsenlapsenlapsensa..
Jaksaa olla mukana yllämainittujen elämässä.
Saa sen uran vielä luotua ilman että ei voisi pyhittää vauva aikaa lapselle.
Jos luo uran ennen lapsia niin joutuu luopumaan jummasta kummasta,mutta jos luo uran kun lapset tehty ja viettänyt sen vauva ajan lapsen kanssa niin on vielä nuori alkaessaan luoda uraa.
siinä nyt pari syytä miksi nään järkevänä tehdä lapset nuorena
"nuori äiti"
[QUOTE="sini";22130590]Mä olen kai jäävi vastaamaan, kun sain lapseni yli 30 -vuotiaana, mutta ehkä nuorempana olisi jotenkin sopeutuvaisempi. Kun "vanhemmalla" iällä sain lapseni, niin olin ehtinyt jo niin tottua tiettyyn elämäntyyliin ja itsenäisyyteen, että lapsielämään totuttelu otti jossain vaiheessa vähän koville.[/QUOTE]
Jep, tämän mä olen huomannut. Itse sain esikoisen 22-vuotiaana, eikä elämäni hirveesti muuttunut kun uraa ei ollut aikaisemminkaan ja opiskelijana olin tottunut viettämään paljon aikaa kotona. Monille 30-kymppisille tuttaville kotiin jääminen ja lapsen saaminen onkin ollut hirveä shokki.
Jep, tämän mä olen huomannut. Itse sain esikoisen 22-vuotiaana, eikä elämäni hirveesti muuttunut kun uraa ei ollut aikaisemminkaan ja opiskelijana olin tottunut viettämään paljon aikaa kotona. Monille 30-kymppisille tuttaville kotiin jääminen ja lapsen saaminen onkin ollut hirveä shokki.
"Sanna"
Minäkin haluaisin, koska olen 100% eri mieltä, nuorena lapsen tekeminen on älytöntä puuhaa. Tai no mitä nyt kukin pitää nuorena.
Itse pidän rajana 29v.
Olin itse 31 kun lapseni syntyi ja se oli hyvä ikä.
En halunnut opiskelujen keskelle saada lasta. Joten lapsi tuli sitten kun opinnot oli päättyneet, vakituisessa työpaikassa olin ollut parivuotta ja asuntolainan lyhennys hyvässä vauhdissa ja säästöjä kertynyt tilille.
Nuorena jos olisin tehnyt lapsen opiskelun aikana, olisin ollut köyhä ja stressaantunut.
Lapsi ja koulu ja nuoruus, ei kiitti.
Nyt sain viettää ns. kunnon nuoruuden. Matkoja, juhlia, kaiken kokemista.
Sitten 31v lapsen synnyttyä, ei ollut enää juhlimis, biletyshaluja minulla eikä miehellä.
Keskitytään lapseen ja kotiin ja eletään lapsentahtisesti.
Matkustetaan entisten pitkien ja hasujen reissujen sijasta järkeviä lyhyitä lastakin kiinnostavia reissuja.
Ei tarvi itkeä rahanpuutetta ja on aikaa lapselle. Sekä vuosien odotuksen jälkeen paljon rakkautta, lapsi saa elää rakastettuna, taloudellisesti turvattua elämää
Itse pidän rajana 29v.
Olin itse 31 kun lapseni syntyi ja se oli hyvä ikä.
En halunnut opiskelujen keskelle saada lasta. Joten lapsi tuli sitten kun opinnot oli päättyneet, vakituisessa työpaikassa olin ollut parivuotta ja asuntolainan lyhennys hyvässä vauhdissa ja säästöjä kertynyt tilille.
Nuorena jos olisin tehnyt lapsen opiskelun aikana, olisin ollut köyhä ja stressaantunut.
Lapsi ja koulu ja nuoruus, ei kiitti.
Nyt sain viettää ns. kunnon nuoruuden. Matkoja, juhlia, kaiken kokemista.
Sitten 31v lapsen synnyttyä, ei ollut enää juhlimis, biletyshaluja minulla eikä miehellä.
Keskitytään lapseen ja kotiin ja eletään lapsentahtisesti.
Matkustetaan entisten pitkien ja hasujen reissujen sijasta järkeviä lyhyitä lastakin kiinnostavia reissuja.
Ei tarvi itkeä rahanpuutetta ja on aikaa lapselle. Sekä vuosien odotuksen jälkeen paljon rakkautta, lapsi saa elää rakastettuna, taloudellisesti turvattua elämää
"nuori äiti"
Opiskelijana olen myös tottunut pieniin tuloihin joten ei tartte tinkiä mistään vaikka olenkin pitkään kotona. Monille työssäkäyville taas hoitovapaalle jääminen ei houkuta kun on tottunut tiettyyn taloudelliseen tasoon.
äidiksi 24v:na
Tuo on hyvä pointti, että äidin vaihdevuodet ja lapsen/lasten murrosikä ei satu samaan aikaan. Muistan kyllä millaista oli kipuilla oman naiseksi kasvamisen kanssa kun äiti kärsi vaihdevuosista samaan aikaan. Tuli aika negatiivinen kuva koko naiseudesta
Niin, ja nuorilla vanhemmilla on ehkä paremmin muistissa oma lapsuus, ja lapset saa olla lapsia ilman turhan kunnianhimoisia harrastuksia
Niin, ja nuorilla vanhemmilla on ehkä paremmin muistissa oma lapsuus, ja lapset saa olla lapsia ilman turhan kunnianhimoisia harrastuksia
fccc
[QUOTE="Sanna";22130630]Minäkin haluaisin, koska olen 100% eri mieltä, nuorena lapsen tekeminen on älytöntä puuhaa. Tai no mitä nyt kukin pitää nuorena.
Itse pidän rajana 29v.
Olin itse 31 kun lapseni syntyi ja se oli hyvä ikä.
En halunnut opiskelujen keskelle saada lasta. Joten lapsi tuli sitten kun opinnot oli päättyneet, vakituisessa työpaikassa olin ollut parivuotta ja asuntolainan lyhennys hyvässä vauhdissa ja säästöjä kertynyt tilille.
Nuorena jos olisin tehnyt lapsen opiskelun aikana, olisin ollut köyhä ja stressaantunut.
Lapsi ja koulu ja nuoruus, ei kiitti.
Nyt sain viettää ns. kunnon nuoruuden. Matkoja, juhlia, kaiken kokemista.
Sitten 31v lapsen synnyttyä, ei ollut enää juhlimis, biletyshaluja minulla eikä miehellä.
Keskitytään lapseen ja kotiin ja eletään lapsentahtisesti.
Matkustetaan entisten pitkien ja hasujen reissujen sijasta järkeviä lyhyitä lastakin kiinnostavia reissuja.
Ei tarvi itkeä rahanpuutetta ja on aikaa lapselle. Sekä vuosien odotuksen jälkeen paljon rakkautta, lapsi saa elää rakastettuna, taloudellisesti turvattua elämää[/QUOTE]
Katkera hieman?
Ymmärräthän kulta pieni että me kun olemme hyvin erilaisia. En silti mene manaamaan lapsentekoikääsi liina vanhaksi, koska se on sinun asiasi ja varmasti oikea SINULLE.
Itse pidän rajana 29v.
Olin itse 31 kun lapseni syntyi ja se oli hyvä ikä.
En halunnut opiskelujen keskelle saada lasta. Joten lapsi tuli sitten kun opinnot oli päättyneet, vakituisessa työpaikassa olin ollut parivuotta ja asuntolainan lyhennys hyvässä vauhdissa ja säästöjä kertynyt tilille.
Nuorena jos olisin tehnyt lapsen opiskelun aikana, olisin ollut köyhä ja stressaantunut.
Lapsi ja koulu ja nuoruus, ei kiitti.
Nyt sain viettää ns. kunnon nuoruuden. Matkoja, juhlia, kaiken kokemista.
Sitten 31v lapsen synnyttyä, ei ollut enää juhlimis, biletyshaluja minulla eikä miehellä.
Keskitytään lapseen ja kotiin ja eletään lapsentahtisesti.
Matkustetaan entisten pitkien ja hasujen reissujen sijasta järkeviä lyhyitä lastakin kiinnostavia reissuja.
Ei tarvi itkeä rahanpuutetta ja on aikaa lapselle. Sekä vuosien odotuksen jälkeen paljon rakkautta, lapsi saa elää rakastettuna, taloudellisesti turvattua elämää[/QUOTE]
Katkera hieman?
Ymmärräthän kulta pieni että me kun olemme hyvin erilaisia. En silti mene manaamaan lapsentekoikääsi liina vanhaksi, koska se on sinun asiasi ja varmasti oikea SINULLE.
Keittiönoita
Äiti vaihdevuosissa, isä viidenkympin villityksessä, teini murrosiän myrskyissä, eskarilainen vielä päivähoidossa ja mummo ei 300 kilometrin päässä muista, mihin on laittanut nitronsa. Naisen elämää parhaimmillaanAlkuperäinen kirjoittaja äidiksi 24v:na;22130661:Tuo on hyvä pointti, että äidin vaihdevuodet ja lapsen/lasten murrosikä ei satu samaan aikaan. Muistan kyllä millaista oli kipuilla oman naiseksi kasvamisen kanssa kun äiti kärsi vaihdevuosista samaan aikaan. Tuli aika negatiivinen kuva koko naiseudesta
Mäkin kallistun siihen et jaksaa paremmin..Ja vaikkei kyse olis siitäkää niin ajattelen kuitenkin myös niinkin että on mukavaa että saa ne lapset pesästä ennenku ite oot ihan kehäraakki, joten voi vielä nauttia siitä omasta rauhastakin..Ja onhan se kiva ehtiä näkemään ne omat mahdolliset lapsenlapsetkin..
"vanha"
[QUOTE="nuori äiti";22130626]Jep, tämän mä olen huomannut. Itse sain esikoisen 22-vuotiaana, eikä elämäni hirveesti muuttunut kun uraa ei ollut aikaisemminkaan ja opiskelijana olin tottunut viettämään paljon aikaa kotona. Monille 30-kymppisille tuttaville kotiin jääminen ja lapsen saaminen onkin ollut hirveä shokki.[/QUOTE]
Jepjep, niin vaan me ollaan oltu aivan erilaisia 22-vuotiaana:
Töissä käytiin niin mahottomasti ja oli tärkeää saada hyviä kesätöitä ja talvet tehtiin sitten iltaa ja/tai viikonloppuja. Opiskeluaikoina en todellakaan viettänyt aikaa kotona eli siinä ylioppilaskylän 20 neliön pikkuyksiössä, aina menossa johonkin... luennolle, kirjastoon lukemaan, harjoitustöitä tekemään, töihin, pelaamaan, jumppaan, kavereille kylään, opiskelijabileisiin. Koti oli paikka, jossa käytiin suihkussa ja nukkumassa, vaikka en ymmärrä missä välissä nukuin niiden vuosien aikana. Siinä elämänvaiheessa lapsen saaminen olisi ollut hirveä shokki.
Jepjep, niin vaan me ollaan oltu aivan erilaisia 22-vuotiaana:
Töissä käytiin niin mahottomasti ja oli tärkeää saada hyviä kesätöitä ja talvet tehtiin sitten iltaa ja/tai viikonloppuja. Opiskeluaikoina en todellakaan viettänyt aikaa kotona eli siinä ylioppilaskylän 20 neliön pikkuyksiössä, aina menossa johonkin... luennolle, kirjastoon lukemaan, harjoitustöitä tekemään, töihin, pelaamaan, jumppaan, kavereille kylään, opiskelijabileisiin. Koti oli paikka, jossa käytiin suihkussa ja nukkumassa, vaikka en ymmärrä missä välissä nukuin niiden vuosien aikana. Siinä elämänvaiheessa lapsen saaminen olisi ollut hirveä shokki.
"malla"
[QUOTE="Sanna";22130630]
Nyt sain viettää ns. kunnon nuoruuden. Matkoja, juhlia, kaiken kokemista. [/QUOTE]
Se mikä sinun mielestäsi on "kunnon" nuoruus, ei välttämättä ole sitä kaikille muille.
Kaikilla ei ole tarvetta elää nuoruuttaan 15 vuoden ajan matkustelemalla,opiskelemalla ja juhlimalla ilman lasta.
Nuoruutta voi elää myös lapsen kanssa, matkustelemalla, opiskelemalla ja juhlimalla.
Varmasti tiedät sen itsekin(ainakin toivon näin), että oma lapsi ei pelkästään ota vaan myös antaa paljon.
Minä olen matkustellut lapsen kanssa(ja ilman), opiskellut, käynyt töissä ja myös juhlinut enkä koe että lapsi tästä mitenkään on kärsinyt.
Lapsi on kulkenut mukana, eikä rakkautta tai taloudellista turvaa ole puuttunut vaikka rahaa ei ole etenkään opiskeluaikana ylenpalttisesti ollut(ja tarviiko sitä ollakkaan).
Lapsen saamisen nuorena hyvä fyysisiä puolia ovat tietysti parempi jaksaminen, nopeampi ja helpompi raskaudesta sekä synnytyksestä palautuminen, todennäköisyys terveeseen lapseen on suurempi jne.
Henkisiksi hyviksi puoliksi laskisin sen, että nuori vanhempi menee enemmän tilanteen mukana. Ei tee turhista asioista elämää suurempia ongelmia, nuori vanhempi muistaa paremmin oman lapsuutensa ja nuoruutensa, usein ymmärtää ja tulee paremmin toimeen lapsensa kanssa(etenkin kun lapsi on vähän isompi).
Nuorena lapsen saanut on täydessä terässä vielä lapsien aikuistumisen jälkeenkin ja tosiaan ne vaihdevuodet eivät osu samaan lykkyyn lasten murkkuiän kanssa.
On energiaa touhuta mahdollisten lastenlastensa kanssa.
Nyt sain viettää ns. kunnon nuoruuden. Matkoja, juhlia, kaiken kokemista. [/QUOTE]
Se mikä sinun mielestäsi on "kunnon" nuoruus, ei välttämättä ole sitä kaikille muille.
Kaikilla ei ole tarvetta elää nuoruuttaan 15 vuoden ajan matkustelemalla,opiskelemalla ja juhlimalla ilman lasta.
Nuoruutta voi elää myös lapsen kanssa, matkustelemalla, opiskelemalla ja juhlimalla.
Varmasti tiedät sen itsekin(ainakin toivon näin), että oma lapsi ei pelkästään ota vaan myös antaa paljon.
Minä olen matkustellut lapsen kanssa(ja ilman), opiskellut, käynyt töissä ja myös juhlinut enkä koe että lapsi tästä mitenkään on kärsinyt.
Lapsi on kulkenut mukana, eikä rakkautta tai taloudellista turvaa ole puuttunut vaikka rahaa ei ole etenkään opiskeluaikana ylenpalttisesti ollut(ja tarviiko sitä ollakkaan).
Lapsen saamisen nuorena hyvä fyysisiä puolia ovat tietysti parempi jaksaminen, nopeampi ja helpompi raskaudesta sekä synnytyksestä palautuminen, todennäköisyys terveeseen lapseen on suurempi jne.
Henkisiksi hyviksi puoliksi laskisin sen, että nuori vanhempi menee enemmän tilanteen mukana. Ei tee turhista asioista elämää suurempia ongelmia, nuori vanhempi muistaa paremmin oman lapsuutensa ja nuoruutensa, usein ymmärtää ja tulee paremmin toimeen lapsensa kanssa(etenkin kun lapsi on vähän isompi).
Nuorena lapsen saanut on täydessä terässä vielä lapsien aikuistumisen jälkeenkin ja tosiaan ne vaihdevuodet eivät osu samaan lykkyyn lasten murkkuiän kanssa.
On energiaa touhuta mahdollisten lastenlastensa kanssa.
Yksi aika hyvä syy olisi vaikkapa:
Nainen on hedelmällisimmillään 20-25v..siitä sitten alkaa tasaisesti hedelmällisyys laskea - AIVAN selkeä lasku tulee 35v jälkeen!!
..eli jos lapsen ns. hankkimisen/haluamisen jättää liian myöhäiselle ikää,voi se olla jo hyvinkin vaikeaa, jopa mahdotonta..ikävä tosiasia
Mukavaista illan jatkoa!!:heart:
Ps. Itse olen tullut äidiksi 21v ja 39v.
21v. oli kaikki uutta ja erehdysten/kantapään kautta opittiin..
39v oli homma ns. jo "hallussa"/ tuttua vaikka pitkä tauko siinä lapsen saamisessa olihin.
..niiiiiiin..sellainen kumma juttu: yöllä/aamuyöllä jaksoin näin vanhemmalla ikää nousta paaaaljon reippaammin vaavia hoitelemaan!
Nainen on hedelmällisimmillään 20-25v..siitä sitten alkaa tasaisesti hedelmällisyys laskea - AIVAN selkeä lasku tulee 35v jälkeen!!
..eli jos lapsen ns. hankkimisen/haluamisen jättää liian myöhäiselle ikää,voi se olla jo hyvinkin vaikeaa, jopa mahdotonta..ikävä tosiasia
Mukavaista illan jatkoa!!:heart:
Ps. Itse olen tullut äidiksi 21v ja 39v.
21v. oli kaikki uutta ja erehdysten/kantapään kautta opittiin..
39v oli homma ns. jo "hallussa"/ tuttua
vaikka pitkä tauko siinä lapsen saamisessa olihin...niiiiiiin..sellainen kumma juttu: yöllä/aamuyöllä jaksoin näin vanhemmalla ikää nousta paaaaljon reippaammin vaavia hoitelemaan!
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="Sanna";22130630]Minäkin haluaisin, koska olen 100% eri mieltä, nuorena lapsen tekeminen on älytöntä puuhaa. Tai no mitä nyt kukin pitää nuorena.
Itse pidän rajana 29v.
Olin itse 31 kun lapseni syntyi ja se oli hyvä ikä.
En halunnut opiskelujen keskelle saada lasta. Joten lapsi tuli sitten kun opinnot oli päättyneet, vakituisessa työpaikassa olin ollut parivuotta ja asuntolainan lyhennys hyvässä vauhdissa ja säästöjä kertynyt tilille.
Nuorena jos olisin tehnyt lapsen opiskelun aikana, olisin ollut köyhä ja stressaantunut.
Lapsi ja koulu ja nuoruus, ei kiitti.
Nyt sain viettää ns. kunnon nuoruuden. Matkoja, juhlia, kaiken kokemista.
Sitten 31v lapsen synnyttyä, ei ollut enää juhlimis, biletyshaluja minulla eikä miehellä.
Keskitytään lapseen ja kotiin ja eletään lapsentahtisesti.
Matkustetaan entisten pitkien ja hasujen reissujen sijasta järkeviä lyhyitä lastakin kiinnostavia reissuja.
Ei tarvi itkeä rahanpuutetta ja on aikaa lapselle. Sekä vuosien odotuksen jälkeen paljon rakkautta, lapsi saa elää rakastettuna, taloudellisesti turvattua elämää[/QUOTE]
Niin sehän on ihan miten tykkää tämän elämän elää.
Yhtä hyvin voi nuorena ne matkarahat käyttää perheen elättämiseen. Opiskella myöhemmin, bilettää myöhemmin (jos nyt ollenkaan kiinnostaa sellainen) ja vähän siinä välilläkin.
Eihän se niinkään mene, että nuorena lapsen saaneet (varsinkaan jos katsotaan vain äidin ikää) on köyhiä perheitä ja 3-kymppisenä perheen perustaneet pärjää hyvin. Se riippuu niin monesta asiasta.
Itse pidän rajana 29v.
Olin itse 31 kun lapseni syntyi ja se oli hyvä ikä.
En halunnut opiskelujen keskelle saada lasta. Joten lapsi tuli sitten kun opinnot oli päättyneet, vakituisessa työpaikassa olin ollut parivuotta ja asuntolainan lyhennys hyvässä vauhdissa ja säästöjä kertynyt tilille.
Nuorena jos olisin tehnyt lapsen opiskelun aikana, olisin ollut köyhä ja stressaantunut.
Lapsi ja koulu ja nuoruus, ei kiitti.
Nyt sain viettää ns. kunnon nuoruuden. Matkoja, juhlia, kaiken kokemista.
Sitten 31v lapsen synnyttyä, ei ollut enää juhlimis, biletyshaluja minulla eikä miehellä.
Keskitytään lapseen ja kotiin ja eletään lapsentahtisesti.
Matkustetaan entisten pitkien ja hasujen reissujen sijasta järkeviä lyhyitä lastakin kiinnostavia reissuja.
Ei tarvi itkeä rahanpuutetta ja on aikaa lapselle. Sekä vuosien odotuksen jälkeen paljon rakkautta, lapsi saa elää rakastettuna, taloudellisesti turvattua elämää[/QUOTE]
Niin sehän on ihan miten tykkää tämän elämän elää.
Yhtä hyvin voi nuorena ne matkarahat käyttää perheen elättämiseen.
Opiskella myöhemmin, bilettää myöhemmin (jos nyt ollenkaan kiinnostaa sellainen) ja vähän siinä välilläkin. Eihän se niinkään mene, että nuorena lapsen saaneet (varsinkaan jos katsotaan vain äidin ikää) on köyhiä perheitä ja 3-kymppisenä perheen perustaneet pärjää hyvin. Se riippuu niin monesta asiasta.
"vierailija"
Mikä pätee yhteen, ei päde toiseen. Kyllä sitä vanhempanakin jaksaa (yli 30-v), kun alle 30-vuotiaana tunsin itseni vielä kakaraksi Eipä tee enää mieli mihinkään kun on kaiken nähnyt ja kokenut. Ja tämä yli 30-vuotias "vanhus" jaksaa vielä lasten ohellakin harrastaa, joten miksi odottaa että lapset isoja kun oma elämä alkaa?!
Eipä tee enää mieli mihinkään kun on kaiken nähnyt ja kokenut. Ja tämä yli 30-vuotias "vanhus" jaksaa vielä lasten ohellakin harrastaa, joten miksi odottaa että lapset isoja kun oma elämä alkaa?!