"Sanna"
[QUOTE="malla";22130810]Se mikä sinun mielestäsi on "kunnon" nuoruus, ei välttämättä ole sitä kaikille muille.
Kaikilla ei ole tarvetta elää nuoruuttaan 15 vuoden ajan matkustelemalla,opiskelemalla ja juhlimalla ilman lasta.
Nuoruutta voi elää myös lapsen kanssa, matkustelemalla, opiskelemalla ja juhlimalla.
Varmasti tiedät sen itsekin(ainakin toivon näin), että oma lapsi ei pelkästään ota vaan myös antaa paljon.
Minä olen matkustellut lapsen kanssa(ja ilman), opiskellut, käynyt töissä ja myös juhlinut enkä koe että lapsi tästä mitenkään on kärsinyt.
Lapsi on kulkenut mukana, eikä rakkautta tai taloudellista turvaa ole puuttunut vaikka rahaa ei ole etenkään opiskeluaikana ylenpalttisesti ollut(ja tarviiko sitä ollakkaan).
Lapsen saamisen nuorena hyvä fyysisiä puolia ovat tietysti parempi jaksaminen, nopeampi ja helpompi raskaudesta sekä synnytyksestä palautuminen, todennäköisyys terveeseen lapseen on suurempi jne.
Henkisiksi hyviksi puoliksi laskisin sen, että nuori vanhempi menee enemmän tilanteen mukana. Ei tee turhista asioista elämää suurempia ongelmia, nuori vanhempi muistaa paremmin oman lapsuutensa ja nuoruutensa, usein ymmärtää ja tulee paremmin toimeen lapsensa kanssa(etenkin kun lapsi on vähän isompi).
Nuorena lapsen saanut on täydessä terässä vielä lapsien aikuistumisen jälkeenkin ja tosiaan ne vaihdevuodet eivät osu samaan lykkyyn lasten murkkuiän kanssa.
On energiaa touhuta mahdollisten lastenlastensa kanssa.[/QUOTE]
Olet oikeassa itsekin. Kaikille ei sovi sama tapa ja samat toimet eivät suo kaikille onnellisuudentunnetta. Jokainen tavallaan.
Itse tapasin tämän mieheni 24v. Jolloin 25v. Pistimme hynttyyt yhteen ja aloimme tämän yhdessäolemisemme. Sitten 31v oli lapsen aika.
Lapsi ei olisi sopinut meidän elämääme aikaisemmin.
Teimme ennen lasta sellaisia yllätysmatkoja, sillojn kun sattui siltä tuntumaan niin lähdimme reissunpäälle. Viikonloppureissuja talvisin jonnekin.
Pitkiä metsäretkiä pakkasen purressa poskia ja yhdessäoloa ja tulevaisuudesta puhumista.
Kesäisin ja keväällä ja vielä pitkälti syksysäässäkin, teimme pitkiä moottoripyörä reissuja. Kotimaa tuli kahlattua läpikotaisin ja ulkomaillakin pyörällä kävimme.
Nämä eivät olisi onnistuneet lapsen kanssa.
Matkoilla hotellit olivat vain nukkumista varten ja aamupalan jälkeen nähtävyyksiä katsomaan ja sitten myöhään illalla hotellille nukkumaan seuraavan päivän koitosta varten.
Sellaista kaikkea toimintaa, jota en edes ajattele tekeväni lapsen kanssa.
Nyt kaikki päättömät kokeilut on tehty.
Matkoilla otetaan kunnon hotelli, jossa käydään päivällä lepäämässä, reissut kohteisiin, jossa on lapselle tekemistä.
Ollaan lapsen kanssa kotona ja hassutellaan ja eletään rauhallista elämää.
Ei tee mieli mennä ulos iltaisin tai tule mieleenkään ajatus, että mihin saisi lapsen hoitoon kun pitäisi lähteä ulos tuulettumaan.
Nyt eletään rauhassa lapsentahtisesti ja tämä on meille hyvä.
Joku toinen taas haluaa sovittaa lapsen ja hassutteluajan yhteen, meille se ei olisi ollut hyvä ratkaisu.
Jokainen tavallaan ja se tapa on juur sille ihmiselle ainut ja oikea
Opiskelimme, säästimme, etsimme unelmiemme taloa.
Kaikilla ei ole tarvetta elää nuoruuttaan 15 vuoden ajan matkustelemalla,opiskelemalla ja juhlimalla ilman lasta.
Nuoruutta voi elää myös lapsen kanssa, matkustelemalla, opiskelemalla ja juhlimalla.
Varmasti tiedät sen itsekin(ainakin toivon näin), että oma lapsi ei pelkästään ota vaan myös antaa paljon.
Minä olen matkustellut lapsen kanssa(ja ilman), opiskellut, käynyt töissä ja myös juhlinut enkä koe että lapsi tästä mitenkään on kärsinyt.
Lapsi on kulkenut mukana, eikä rakkautta tai taloudellista turvaa ole puuttunut vaikka rahaa ei ole etenkään opiskeluaikana ylenpalttisesti ollut(ja tarviiko sitä ollakkaan).
Lapsen saamisen nuorena hyvä fyysisiä puolia ovat tietysti parempi jaksaminen, nopeampi ja helpompi raskaudesta sekä synnytyksestä palautuminen, todennäköisyys terveeseen lapseen on suurempi jne.
Henkisiksi hyviksi puoliksi laskisin sen, että nuori vanhempi menee enemmän tilanteen mukana. Ei tee turhista asioista elämää suurempia ongelmia, nuori vanhempi muistaa paremmin oman lapsuutensa ja nuoruutensa, usein ymmärtää ja tulee paremmin toimeen lapsensa kanssa(etenkin kun lapsi on vähän isompi).
Nuorena lapsen saanut on täydessä terässä vielä lapsien aikuistumisen jälkeenkin ja tosiaan ne vaihdevuodet eivät osu samaan lykkyyn lasten murkkuiän kanssa.
On energiaa touhuta mahdollisten lastenlastensa kanssa.[/QUOTE]
Olet oikeassa itsekin. Kaikille ei sovi sama tapa ja samat toimet eivät suo kaikille onnellisuudentunnetta. Jokainen tavallaan.
Itse tapasin tämän mieheni 24v. Jolloin 25v. Pistimme hynttyyt yhteen ja aloimme tämän yhdessäolemisemme. Sitten 31v oli lapsen aika.
Lapsi ei olisi sopinut meidän elämääme aikaisemmin.
Teimme ennen lasta sellaisia yllätysmatkoja, sillojn kun sattui siltä tuntumaan niin lähdimme reissunpäälle. Viikonloppureissuja talvisin jonnekin.
Pitkiä metsäretkiä pakkasen purressa poskia ja yhdessäoloa ja tulevaisuudesta puhumista.
Kesäisin ja keväällä ja vielä pitkälti syksysäässäkin, teimme pitkiä moottoripyörä reissuja. Kotimaa tuli kahlattua läpikotaisin ja ulkomaillakin pyörällä kävimme.
Nämä eivät olisi onnistuneet lapsen kanssa.
Matkoilla hotellit olivat vain nukkumista varten ja aamupalan jälkeen nähtävyyksiä katsomaan ja sitten myöhään illalla hotellille nukkumaan seuraavan päivän koitosta varten.
Sellaista kaikkea toimintaa, jota en edes ajattele tekeväni lapsen kanssa.
Nyt kaikki päättömät kokeilut on tehty.
Matkoilla otetaan kunnon hotelli, jossa käydään päivällä lepäämässä, reissut kohteisiin, jossa on lapselle tekemistä.
Ollaan lapsen kanssa kotona ja hassutellaan ja eletään rauhallista elämää.
Ei tee mieli mennä ulos iltaisin tai tule mieleenkään ajatus, että mihin saisi lapsen hoitoon kun pitäisi lähteä ulos tuulettumaan.
Nyt eletään rauhassa lapsentahtisesti ja tämä on meille hyvä.
Joku toinen taas haluaa sovittaa lapsen ja hassutteluajan yhteen, meille se ei olisi ollut hyvä ratkaisu.
Jokainen tavallaan ja se tapa on juur sille ihmiselle ainut ja oikea
Opiskelimme, säästimme, etsimme unelmiemme taloa.