Perus-jutska ois täs ny kyssärinä= KAnnattaako tunnustaa Jos pettää???

Non compos mentis
Minä en suosittele tunnustamaan. Siinä vaan siirtää sen oman pahan mielen toiselle, syyttömälle. Jos yhdestä hairahduksesta kyse, tulis vaan yrittää keskittyä siihen omaan parisuhteeseen ja lopettaa vastaava toiminta tulevaisuudessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ewi:
Miltä kantilta teistä ny tätä kannattais miettii??????? On vähän semmonen olo ku ois tyhjä takki :| :'(
Ei kai tuohon mitään universaalia ohjetta ole. Voi olla, että kannattaa tunnustaa, voi olla että ei. Ehkä tilanteen voisi kääntää mielessään toisin päin ja pohtia, haluaisiko itse tietää toisen mahdollisesta hairahduksesta. Itse haluaisin ja tämän vuoksi tunnustaisin itsekin, mikäli noin sattuisi käymään. Tämä nyt on tietty täysin hypoteettista pohdintaa, noinhan ei meikälle tietenkään voi edes periaatteessa käydä. :)
 
Moni sanoo, että ei kannata tunnustaa, jos kiinnijäämisen riskiä ei ole. Mutta miten kukaan voi olla niin varma, ettei asia tule koskaan mitään kautta toisen tietoon? Mun mielestä kyllä kiinnijäämisen riski on aina.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hiljalleen:
En tunnustaisi ellei puoliso saisi tietää jotenkin ja kysyisi suoraan tietäen asiasta oikeasti jotain.
Silloin on turhaa enempää pettää ja valehdella
Juuri näin! Tuskin asiaa kannattaisi lähteä erityisemmin mainostamaankaan. Mutta jos käppä käy, turha valehdellakaan. Se on varmaankin kaikkein huonoin vaihtoehto.
 

Yhteistyössä