F
frettikenneli7018
Vieras
Haluan nyt perjantai-illan ratoksi kertoa teille, mitä tekisin jos kaupunkini "pysähtyisi" yhdeksi yöksi ja kaikki ihmiset kaupungista katoaisivat, kaikki paitsi minä. Voisin tehdä kaupungissani mitä ikinä haluan, ja minulla olisi pääsy kaikkialle.
Uskoisin että useat kävisivät nostamassa pankin tyhjäksi tms, mutta minun tarinani on erilainen.
Ensin vain viettäisin aikaa öisen kaupungin kaduilla. Kävelisin pitkin kaupungin keskustaa ja ihailisin mainosvalojen loistoa. Saattaisin käydä kantakuppilassani, juomassa tuopillisen karpalolonkeroa ja söisin ehkä kourallisen pähkinöitä.
Sitten kävisin ala-asteen rehtorini kodissa, joka sijaitsee ihan ydinkeskustassa. Etsisin käsiini hänen suosikki-villapaitansa ja pukisin sen ylleni. Ihailisin itseäni hänen peilistään, ja suihkauttaisin ehkä hieman partavettä tuoksuksi.
Lähdettyäni ulos rehtorin kodista ihailen taas hetken maisemia ja suuntaan sitten paikalliseen kahvila-leipomoon. Valikoima on aika pieni tähän aikaan, eipä mikään ihmekkään. Otan pienen palan kaikkea mitä on tarjolla, mutakakkua, coctail-piirakkaa ja kaikkea muuta todella herkullista. Teen myös pienen kupillisen cappuchinoa itselleni. Istun nurkkapöydässä edellisaamun lehteä lukien ja huomaan että paikkahan on aika sotkuinen, siivooja ei ole käynyt vähään aikaan. Päätän siivota paikan lattiasta kattoon. Pyyhin kaikki pinnat lampuista lähtien. Sen jälkeen leivon vielä aamuksi paljon leivoksia, suolaisia ja makeita, tällä tavoin ilahdutan samalla kahvilanpitäjää. Ennen lähtöäni jätän tummaihoiselle kahvilanpitäjälle vielä kiitoskirjeen, oli ilo vierailla hänen kahvilassaan.
Ulkona saan loistoidean, kävelen kaupunginlaidalle jossa on musiikkiliike. Astun sisään ja haltioidun kaikista näytillä olevista musiikki-instrumenteista. Soittelen kitaraa, syntikkaa ja hakkaan rumpuja sydämeni kyllyydestä. Laitan vielä lopuksi musiikin soimaan, tanssin ja heiluttelen pieniä marakasseja kädessäni. Olen kuin ekstaasissa ollessani tässä kaupassa. Otan marakassit mukaan ja lähden lähellä olevaan terveyskeskukseen. Käyn tietokoneen äärelle ja tarkkailen aiemmin mainitsemani rehtorin potilastietoja. Niitä ei paljoaa ole, rehtori on kaikinpuolin terve mies. Haluaisin urkkia vielä vanhojen lapsuudenystävieni potilastietoja, mutta kello käy ja aikani tyhjässä mutta avoimessa kaupungissa käy vähiin. Päätän lähetellä lentosuukkoja ympäri kaupunkia, ja yhtäkkiä huomaankin kaiken olevan ennallaan. Ihmisiä vilisee pitkin katuja matkalla töihin, ja itsekin hyppään bussin kyytiin ja menen kotiin väsyneenä mutta onnellisena.
Uskoisin että useat kävisivät nostamassa pankin tyhjäksi tms, mutta minun tarinani on erilainen.
Ensin vain viettäisin aikaa öisen kaupungin kaduilla. Kävelisin pitkin kaupungin keskustaa ja ihailisin mainosvalojen loistoa. Saattaisin käydä kantakuppilassani, juomassa tuopillisen karpalolonkeroa ja söisin ehkä kourallisen pähkinöitä.
Sitten kävisin ala-asteen rehtorini kodissa, joka sijaitsee ihan ydinkeskustassa. Etsisin käsiini hänen suosikki-villapaitansa ja pukisin sen ylleni. Ihailisin itseäni hänen peilistään, ja suihkauttaisin ehkä hieman partavettä tuoksuksi.
Lähdettyäni ulos rehtorin kodista ihailen taas hetken maisemia ja suuntaan sitten paikalliseen kahvila-leipomoon. Valikoima on aika pieni tähän aikaan, eipä mikään ihmekkään. Otan pienen palan kaikkea mitä on tarjolla, mutakakkua, coctail-piirakkaa ja kaikkea muuta todella herkullista. Teen myös pienen kupillisen cappuchinoa itselleni. Istun nurkkapöydässä edellisaamun lehteä lukien ja huomaan että paikkahan on aika sotkuinen, siivooja ei ole käynyt vähään aikaan. Päätän siivota paikan lattiasta kattoon. Pyyhin kaikki pinnat lampuista lähtien. Sen jälkeen leivon vielä aamuksi paljon leivoksia, suolaisia ja makeita, tällä tavoin ilahdutan samalla kahvilanpitäjää. Ennen lähtöäni jätän tummaihoiselle kahvilanpitäjälle vielä kiitoskirjeen, oli ilo vierailla hänen kahvilassaan.
Ulkona saan loistoidean, kävelen kaupunginlaidalle jossa on musiikkiliike. Astun sisään ja haltioidun kaikista näytillä olevista musiikki-instrumenteista. Soittelen kitaraa, syntikkaa ja hakkaan rumpuja sydämeni kyllyydestä. Laitan vielä lopuksi musiikin soimaan, tanssin ja heiluttelen pieniä marakasseja kädessäni. Olen kuin ekstaasissa ollessani tässä kaupassa. Otan marakassit mukaan ja lähden lähellä olevaan terveyskeskukseen. Käyn tietokoneen äärelle ja tarkkailen aiemmin mainitsemani rehtorin potilastietoja. Niitä ei paljoaa ole, rehtori on kaikinpuolin terve mies. Haluaisin urkkia vielä vanhojen lapsuudenystävieni potilastietoja, mutta kello käy ja aikani tyhjässä mutta avoimessa kaupungissa käy vähiin. Päätän lähetellä lentosuukkoja ympäri kaupunkia, ja yhtäkkiä huomaankin kaiken olevan ennallaan. Ihmisiä vilisee pitkin katuja matkalla töihin, ja itsekin hyppään bussin kyytiin ja menen kotiin väsyneenä mutta onnellisena.
