mä tunnen henkilökohtaisesti perheen jossa on testamentilla jätetty vaimon vanhin pois perintöosaan. Lapsi on jo aikuinen ja nainen on ollut yksinhuoltaja.Lapsen isä ei ole maksanut mitään elareita koskaan,eikä siihen aikaan kuntakaan maksanut mitään. Nainen kasvatti ja koulutti lapsensa hyvään ammattiin.Nyt perheessä siis aviomies jonka kanssa nainen vanhoilla päivillään sai lapsen. Mies ja nainen haluaa,että tämä pienin saa enemmän.[/
quote]
Sen lisäksi että lapsi saa kasvuaikanaan aineellista hyvää, turvallisuutta ja vakautta paljon enemmän kuin esikoinen aikoinaan?
Mä vaan ihmettelen tässä että millainen äiti asettaa lapsensa noin eriarvoiseen asemaan. Periihän se isompikin lapsi toki biologisen isänsä, vaikka ei ole elämässä muuten vaikuttanutkaan. Tosin luultavasti sielläkin on sitten joku "viisas uusiovaimo" pitämässä huolta että mitkään äpärät ei peri "yhteisten lasten omaisuutta"
Itse olen ihan tavallisesta ydinperheestä, mutta mulla on esikoinen, jonka olen kymmenvuotiaaksi kasvattanut yksin. Ei tulisi mieleenkään riistää häneltä vielä perintökin, kun rahattomaan mutta onnellisena piti elää niinkin kauan. Nää pienmmät saa NIIN älyttömän paljon enemmän kuin esikko aikanaan: on rahaa, on tilaa, on aikaa, on molemmat vanhemmat ihailemassa, rakastamassa ja kannustamassa. Ja tämä siis kuitenkin vain minun mielipiteeni.
Ja jos se lapsen isä on niin vitsin varakas, niin miksi se sitten hankkii omaisuutta vaimonsa nimiin? Pitäköön omaisuuden nimissään, niin naisen lapsi ei pääse hänen omaisuuttaan perimään.
Ihan kivahan se on pienen kannalta. Aikuinen lapsi saattaa olla sisimmässään vähän katkera tai olla olematta. Pärjäähän hän toki ihan hyvin omillaan eikä välttämättä "tarvitse" mahdollista tulevaa perintöä. Lakiosan saa kuitenkin, siis lopulta naisen omaisuudesta 25 %, jos lapsia on vain nuo kaksi.
Meni hassusti nää lainaukset, koettakaa saada tolkku.