Itselläni on se ajatus, ettei alle 3-vuotiaita tulisi laittaa päivähoitoon (etenkään, jos kotona on nuorempi lapsi), ja omien lasteni kohdalla olenkin päättänyt tässä periaatteessani pysyä, mikäli se vain suinkin mahdollista on. Mutta kuten olen monesti ennemminkin sanonut; se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle, ja niin edelleen. Kaikkien elämä ja arki ei ole samanlaista, ihmiset (niin lapset kuin aikuisetkin) ovat erilaisia ja kaipaavat ja tarvitsevat eri asioita - ja jokainen varmaankin tekee nämä ratkaisut ensisijaisesti oman perheensä hyvinvointia ajatellen. Ja ajatella saakin, sillä näissä asioissa on puolensa - ja puolensa...
En ole lukenut koko ketjua, enkä tiedä, onko aloittaja tehnyt tarkempaa selvitystä perheensä tilanteesta. Tällä kertaa minulla ei siis olekaan valmista vastausta kategorioiden "Älä vie, koska" tai "Vie ihmeessä, koska" alle.
Sinä vanhempana itse tunnet lapsesi parhaiten ja tiedät, millainen hän on ja millaisia tarpeita hänellä tässä vaiheessa on. Eli kuinka paljon lapsi tällä hetkellä kaipaa muiden lasten seuraa ja muita virikkeitä - ja minkä verran näitä sitten kotioloissa voi järjestää ja minkä verran taas päivähoitopaikassa. Yleensähän tuon ikäinen ei mitenkään mahdottomasti niitä virikkeitä vielä vaadi, mutta lapset on erilaisia toki.
Jos kyse taas ei ole niinkään lapsen tarpeesta virikkeisiin kuin omasta jaksamisestasi, niin tietysti voi pohtia, mitä muita vaihtoehtoja avuksi siihen sitten olisi. Mikä muu helpottaisi jaksamistasi? Löytyisikö esim. sukulaista, kummia tai muuta luotettavaa ihmistä/ystävää, joka voisi helpottaa arkeanne jollakin tavalla? Ei näihin tarvitse vastata, ellet halua, mutta mielessään on ehkä hyvä pohtia.
Muuten: minäkin tulin kiinnittäneeksi huomioni ihan ensiksi siihen, että joku alkupään vastaajista veti aloittajan iän mukaan lasten kanssa pärjäämisen ja arjen suvuuteen. Ensimmäiseksi onkin sanottava, että kyseessä ei todellakaan - ainakaan jokaisessa tapauksessa - ole ikäsidonnainen asia - arki ei välttämättä suju, vaikka ikää olisi neljäkymmentä ja lapset seitsemän vuoden välein.
Toisekseen - miksi perhetyöntekijä kertoo jollekin siitä, että arki ei suju? Ainakin täällä meillä päin perhetyöntekijät ovat osa ennaltaehkäisevää työtä, jolla on tarkoitus estää ongelmien syntyminen - tai suuremmiksi kasvaminen. Kaikilla ei ole tukiverkostoa, joten on hyvä, että edes joku auttaa jollakin tavalla; kuuntelemalla, keskustelemalla, etc. Jos tuntee tarvitsevansa apua, on hyvä sanoa se... ajoissa.
