Perhepeti ja parisuhde

[Tönt]

me jouduttiin pakosta jakaa sänkyä kun kolmas lapsi ei suostunut muuton jälkeen nukkumaan yksin. vähitellen se vaan siirtyi meidän sänkyyn. kun lapsi oli 3v päätimme että nyt loppu ja napero saa luvan nukkua omassa sängyssä. sain elämäni takasin. pääsin ukon viereen nukkumaan enkä herännyt joka yö siihen että oli jalat, kädet ja hiuksia mun naamassa. sillon päätin että ihan sama vaikka joudun istuu läpi yöt pinniksen vieressä (nelosen kanssa) niin se pysyy omassa sängyssään ja niin on pysynytkin. :kieh: oon herkkäuninen joten ei riitä pelkkä se että lapsi nukkuu.

 

[tiiteni harmaana]

[QUOTE="hmm";26103924]Mun mielestä se ei vaan kuulu olla noin.. Vanhempien sänky on vanhempien ja lapsilla on omansa. Minusta on kamala ajatus häätää puoliso pois omasta sängystään, että lapset mahtuvat. Minulle tulee siitä sellanen olo että puolisolla ei ole enään merkitystä. Että lapset ovat jyränneet puolison pois. Minusta kamala ajatus. Mutta tämä vain minun mielipiteeni, kaikki tekevät miten tykkäävät.[/QUOTE]

"vanhempien sänky"? Meillä on molemmilla vanhemmilla omat HUONEET ja niin myös omat sängyt. Meillä ei ole ikinä ollut parisänkyä, ei edes ennen lapsia. Mies nukkuu omassa 80cm leveässä sängyssään ja minä 120cm leveässä. Omat huoneet on pakko olla, jos kumpikaan meinaa saada nukuttua. Ollaan niin herkkäunisia.

Tällä hetkellä mun sängyssä nukkuu myös kuopus 10kk. Mielestäni on helpompaa rauhoitella heräilevää vauvaa vieressä kuin nousta joka kerta itse ylös. Tästä huolimatta mies kuulee kaikki vauvan heräilyt ja saa huonosti nukuttua. Mulla on tulpat korvissa ja silti kyllä kuulen vauvan äänet ja tunnen liikehdinnän sängyssä. Saan kuitenkin vähän paremmin tulppien kanssa nukuttua. Esikoisella on oma huone. Tarkoitus olisi laittaa molemmat lapset jossain vaiheessa samaan huoneeseen, niin minäkin saisin taas oman nukkumisrauhani takaisin.

Seksi hoituu meillä yleensä miehen huoneessa kun molemmat lapset nukkuu.

 

["utelias"]

Niin, se on tosiaan myös niin, ettei kaikki pysty ilman lapsiakaan yhdessä nukkumaan. Me olemme aina nukkuneet mahdollisimman kaukana toisistamme parisängyssä, ei pysty nukkumaan jos toinen kiehnää siinä vieressä. Ahdistavaa!

ap

 

["vieras"]

Eikun mummot ja enotkin sinne samaan punkaan. Mitäpä miehellä väliä.

 

[Rytkäätys]

[QUOTE="vieras";26104094]Eikun mummot ja enotkin sinne samaan punkaan. Mitäpä miehellä väliä.[/QUOTE]

Jos sulla olisi huonosti nukkuvat/sairaat lapset, et ehkä vittuilisi. Onko sinulla kokemusta sellaisesta vuoden- kaksi jatkuneesta jatkuvasta univajeesta? Siinä vaiheessa kun unettomuus aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä oireita, sitä ei ekana mieti että pärjäänköhän minä, tai pärjääköhän mies nyt ilman toisiamme jos nukutaan erillään? Kun kuitenkin yhdessä oltiin joka ilta siihen tappiin asti että ruvettiin oikeasti nukkumaan?
Ja sillä on minulle enemmän väliä että kipuja itkeskelevä, kuumeileva lapsi saa minusta lohtua vaikka vain vieressä nukkumalla, kuin sillä että terve, huonouninen mies yrittäisi väkisin nukkua kun minä pomppaisin vauvaa hoitamassa vartin välein.

Jotain logiikkaa kiitos!

p.s. Ja kuten jo sanottu, aivan ihanaa kun tilanteemme on normalisoitunut ja taas saan nauttia miehen seurasta nukkuessa. Aika jännää, etten sanoisi

 

[Rytkäätys]

http://kaksplus.fi/keskustelu/pluss...eloista-ollut-ja-kuin-vasyneita-ootte-olleet/

Tuossa linkkiä. Voi antaa pientä kuvaa mitä on elää huonosti nukkuvien lasten kanssa.

 

[Jehnny Tightlips]

Ymmärrän, että tilanteita ja uniongelmia on erilaisia, mutta kun sitä tässä kerran kysyttiin niin ajattelen asian mielummin niin päin, että jos lapsi tarvitsee lohtua, niin menen itse tarvittaessa sinne lapsen sänkyyn, jotta se on edelleen se paikka, jossa lapsi oppii nukkumaan kunhan on parempi päivä.

 

[Rytkäätys]

Ymmärrän, että tilanteita ja uniongelmia on erilaisia, mutta kun sitä tässä kerran kysyttiin niin ajattelen asian mielummin niin päin, että jos lapsi tarvitsee lohtua, niin menen itse tarvittaessa sinne lapsen sänkyyn, jotta se on edelleen se paikka, jossa lapsi oppii nukkumaan kunhan on parempi päivä.

Kiva ajatus muuten, mutta pinnasänkyyn ei oikein taida sopia? Ja meidän lasten kerrossänky on niin lyhyttä mallia, ettei siinä pysty aikuinen itseään suoristamaan.

Peräänkuulutan unenlaatua

 

["utelias"]

Poistumme lapsen kanssa leikkimään avoimelle päiväkodille. Sitäkään emme tekisi, jos emme näin nukkuisi. Katsoisimme televisiota ja makaisin sohvalla päivät pitkät kroonisen päänsäryn takia

ap

 

["vieras"]

MEILLE mahdoton ajatus, siis jos mietitään sitä ihan arkisena ratkaisuna. Kyllä mun ja miehen läheisyyden ja seksin hetket liittyy suurelta osin iltaan/ yöhön ja siihen parisänkyyn, eikä mun mielestä sinne lapset kuulu. Kyllä mä haluan säilyttää meidän suhteessa edes sen yhden ajan ja paikan kämpässä mikä ei ole "lasten valtaama". Miksi lapsien pitäisi päästä joka paikkaan ja olla koko ajan iholla? mä en suoraansanottuna edes halua nukkua lasteni kyljessä joka yö.

 

[Blue]

[QUOTE="utelias";26103854]Kuinka monen mielestä on mahdoton ajatus, että äiti ja lapsi/lapset nukkuvat parisängyssä ja isä vierashuoneessa? Monelle tuntuu olevan, vaikka tämä toimii meillä ihan hyvin. Mikä siinä epäilyttää

Utelias[/QUOTE]

Minusta täysin mahdoton ajatus. Eikä meillä edes millään lailla ajankohtainenkaan ollut ikinä.

 

["jep"]

mitäs PERHEpeti se on jos sieltä on iskä ajettu hevonkuuseen? :O toi on klassinen äiti-lapsi-symbioosi, josta on isä paiskattu tarpeettomana pellolle - johan se ne siemenet kylvi, enempään sitä ei tarvita. parin vuoden päästä ap ja muut kaltaisensa ihmettelevät palstalla kun ukko ei puhu mitään, luuhaa omilla menoillaan ja tuijottaa nettipornoa mieluummin kuin koskee vaimoonsa. sitten voi ihmetellä että mikä meni pieleen.

 

[tiiru]

Nukutaan mieluummin kolmistaan.

 

[Rytkäätys]

[QUOTE="jep";26104302]mitäs PERHEpeti se on jos sieltä on iskä ajettu hevonkuuseen? :O toi on klassinen äiti-lapsi-symbioosi, josta on isä paiskattu tarpeettomana pellolle - johan se ne siemenet kylvi, enempään sitä ei tarvita. parin vuoden päästä ap ja muut kaltaisensa ihmettelevät palstalla kun ukko ei puhu mitään, luuhaa omilla menoillaan ja tuijottaa nettipornoa mieluummin kuin koskee vaimoonsa. sitten voi ihmetellä että mikä meni pieleen. [/QUOTE]

No, tuota ei meille ainakaan tapahtunut. Meillä kun myös mies nukkui lasten kanssa että minä sain nukuttua myös. Oliko se sitten se tyypillinen isä-lapsi symbioosi? Meillä ei seksi, juttelu ja hempeily rajoitu parisänkyyn. Sitä oli koko sen parin vuoden ajan kun erillään nukuttiin. Kaikki olivat tyytyväisiä ratkaisuun.
Ja muitta mutkitta tapahtui sitten siirtyminen normaaliin järjestykseen. Tilanne poikkesi vain siten että rakastelun jälkeen emme joudu enää eri huoneisiin vaan saamme jäädä miehen kanssa vierekkäin.
Helvetin heikoilla kantimilla on suhde jos ei kestä tuollaista väliaikaista juttua, varsinkin kun se johtuu lapsen sairastelusta. :O

 

[neil]

Ei tuo ihmeemmin epäilytä. Miksi pitäisi? Hmm, perhepeti? Mielestäni perhepeti on se missä kaikki nukkuu samassa sängyssä tai sivuvaunussa. Meillä tuo ei toimisi että mies olisi aina eri huoneessa. Haluamme nukahtaa sylikkäin! Mutta meillä myös käytössä perhepeti, kaikki samassa huoneessa, yksi sivuvaunu tyyppi ja toinen sängyssä.

 

["vieras"]

No, tuota ei meille ainakaan tapahtunut. Meillä kun myös mies nukkui lasten kanssa että minä sain nukuttua myös. Oliko se sitten se tyypillinen isä-lapsi symbioosi? Meillä ei seksi, juttelu ja hempeily rajoitu parisänkyyn. Sitä oli koko sen parin vuoden ajan kun erillään nukuttiin. Kaikki olivat tyytyväisiä ratkaisuun.
Ja muitta mutkitta tapahtui sitten siirtyminen normaaliin järjestykseen. Tilanne poikkesi vain siten että rakastelun jälkeen emme joudu enää eri huoneisiin vaan saamme jäädä miehen kanssa vierekkäin.
Helvetin heikoilla kantimilla on suhde jos ei kestä tuollaista väliaikaista juttua, varsinkin kun se johtuu lapsen sairastelusta. :O

Parin vuoden sairastelua? helvetin huonoilla kantimilla? vooivoi....

 

["minttu"]

Mä nyt vaan haluan nukkua mieheni vieressä. Piste. Olen elänyt yksin ihan tarpeeksi ja nukkunut yksin. Nyt haluan jakaa vuoteeni elämäni rakkaimman kanssa. Ja hän minun kanssa. Se on meille molemmille tärkeä seikka, eikä todellakaan seksin vuoksi. Vaan ihan aikuisen ihokontaktin, todellisen läheisyyden vuoksi.

Meillä on lapset vauvana nukkunut pinniksessä meidän huoneessa. Viereen otettu jos tarves on vaatinut, mutta illalla aina laitettu omaan sänkyyn. Olen liinailija ja päivät vauva kulki käytännössä hyvinkin kiinni minussa. Mutta yöllä minä tarvitsen sen ehtken olla aikuisen ihmisen kainalossa. Vauvan yövalvomiset ei miestä häirinnyt, jos meninkin itkevän vauva kanssa toiseen huoneeseen - mies tuli usein hakemaan meidät takaisin. Kommenteilla: Ei mua mun perheen äänet häiritse.Sen sijaan yksinäisyys häiritsee.

Nyt isompina lapsilla on oma huone, kaikki kolme nukkuu samassa huoneessa. Isän ja äiti viereen saa yöllä tulla aina. Mutta lätökohtaisesti jokainen menee omaan sänkyyn nukkumaan. Ja meidän välissä käy ehkä kerran viikossa joko lapsista...Kipeänä taajempaan.

 

[Blue]

No, tuota ei meille ainakaan tapahtunut. Meillä kun myös mies nukkui lasten kanssa että minä sain nukuttua myös. Oliko se sitten se tyypillinen isä-lapsi symbioosi? Meillä ei seksi, juttelu ja hempeily rajoitu parisänkyyn. Sitä oli koko sen parin vuoden ajan kun erillään nukuttiin. Kaikki olivat tyytyväisiä ratkaisuun.
Ja muitta mutkitta tapahtui sitten siirtyminen normaaliin järjestykseen. Tilanne poikkesi vain siten että rakastelun jälkeen emme joudu enää eri huoneisiin vaan saamme jäädä miehen kanssa vierekkäin.
Helvetin heikoilla kantimilla on suhde jos ei kestä tuollaista väliaikaista juttua, varsinkin kun se johtuu lapsen sairastelusta. :O

Mä olen kyllä täysin samaa mieltä vaikken ole ikinä "joutunut" perhepedissä nukkumaan.

 

[tyre]

Meillä on lasten myötä luontaiesti luovuttu monesta asiasta - ja mielellään.

Mutta meidän sänkyä ei jaeta. Meillä on miehen kanssa oikeus olla päivässä se jokunen tunti toistemme kainalossa. Ihan yhtälailla sitä läheisyyttä kaipaa aikuinenkin, oli lapsia tai ei. Mieluummin nipistää sen siitä ajasta kun lapsi nukkuu. En mä ainakaan pysty luopumaan tuosta useammaksi vuodeksi, ilman että se vaikuttaisi minuun tai parisuhteeseen. Jos ei ole ihan pakko pakko (kuten tuo sairas lapsi tms)

 

[Anatolia]

Me nukuttiin jossain vaiheessa siten, että mies nukkui sohvalla & minä, 2 v ja vauva parisängyssä.

Ihan vaan siksi, että päivisin opiskellut & illat/yöt töissä ollut mies tosiaan tarvitsi unensa, ja sai ne parhaiten sohvalla, eikä pikkuvauvan vieressä (vauva toki söi öisin).

Ei se meidän parisuhteeseen kyllä vaikuttanut, paitsi korkeintaan parantavasti, kun toisen univelka oli hieman pienempi.

Sitä ei tosin kestänyt vuosia - kyllä mies siirtyi perhepetiin (ja esikoinen pois; lattialle patjalle) muutaman kk:n sisällä.

 

[Rytkäätys]

[QUOTE="vieras";26104374]Parin vuoden sairastelua? helvetin huonoilla kantimilla? vooivoi....[/QUOTE]

Kyllä; koliikki ja korvatulehduskierre. Esikoisella oli pitkään jatkuva keuhkoputkentulehdus ennen kuin astma diagnosoitiin ja silloin lapsi sai astmakohtauksia öisin.
Ja kyllä, jos parisuhde kaatuu siihen ettei nukkuessa pidetä kädestä kiinni, niin jep, kantimet heikoilla.
Onneksi me tiedettiin että tilanne korjautuu ja nyt kun lapset ovat terveen kirjoissa, oli luonnollista että tuosta käytännöstä luovuttiin. Sen verran ihana miehen kanssa on yhdessä nukkua että toki sitä kaipasi välillä kovastikin ja tilanne vitutti. Silti vaakakupissa painoi enemmän se että koko perhe sai edes jossain määrin nukuttua paremmin.

 

[samuelinäiti]

ku poika synty niin asuttiin kaksiossa, eli ei ollut varsinaista huonetta miehellä minne mennä nukkumaan. oli aika raskasta ekaks, ei mies ees halunnu lähteä pois ku halus nukkuu mun vieressä mutta kyllä sitten väsymys vei voiton ja aina hankalimpina öinä meni jatkamaan uniaan sohvalle. nyt sitten muutettiin isompaan asuntoon että pojalla oma huone niin on selvästi rauhottunu tää nukkumis tilanne, on enemmän öitä kun ei herää kuin kerran jos ees sitäkään ja välillä sitten heräillään useammin, makuuhuoneet on vierekkäin ja mies ei herää lapsen itkuun joten saadaan hänen tahdosta nukkua vierekkäin kuitenki ettei häne uni katkea. ei musta mitään outoa/erikoista ap:n tilanteessa, näköjään oli liuta muitakin samanlaisen perhepedin omaavia/ollut joskus. ap, jännä että kaveris jaksaa murehtia niin hirveesti että saako kaveri pippeliä vai ei

 

[Rytkäätys]

Meillä on lasten myötä luontaiesti luovuttu monesta asiasta - ja mielellään.

Mutta meidän sänkyä ei jaeta. Meillä on miehen kanssa oikeus olla päivässä se jokunen tunti toistemme kainalossa. Ihan yhtälailla sitä läheisyyttä kaipaa aikuinenkin, oli lapsia tai ei. Mieluummin nipistää sen siitä ajasta kun lapsi nukkuu. En mä ainakaan pysty luopumaan tuosta useammaksi vuodeksi, ilman että se vaikuttaisi minuun tai parisuhteeseen. Jos ei ole ihan pakko pakko (kuten tuo sairas lapsi tms)

Meillä kyllä hereillä ollessa ja lasten nukkuessa oltiin iholla ja läheisyyttä oli paljon. Nukkuessa minä edelleenkin vain nukun. Vaikka mies vieressä onkin.

 

[ssss]

[QUOTE="utelias";26103885]Mutta me ei harrasteta seksiä silloin kun ollaan menossa nukkumaan. Silloin nukutaan!

ap[/QUOTE]

Sama täällä. Tyttö on nyt 2v ja nukutaan vuorotellen tytön vieressä ja toinen silloin vierashuoneessa. Toimii hyvin! Kaikki yhdessä nukkumisen epämukavuudet on poistuneet kuten miehen kuorsaus tai mun myöhään sängyssä lukeminen.

 

[unenpuutteessa]

itse en voisi ottaa lasta viereen vaikka kuinka väsyttäisi. Se tarkoittaa sitä, etten sitten nuku ollenkaan. Alussa otin vauvan viereen kun sanottiin että imettäminen onnistuu paremmin kyljelleen ja lapsi siihen viereen. Saa ite samalla nukuttua. Minä en kyllä saanut. En myöskään kun lapsi oli samasa huoneessa. Heräsin joka kääntymiseen ja tuhinaan. Lapsi oli 4kk kun siirtyi omaan huoneeseen. Siellä on sitten käyty syöttämässä ja lapsi ei nukkunut todellakaan hyvin. Heräili tunnin välein, mutta onneks aina nukahti nopesti uudelleen. Jos se lapsi olisi ollut vieressä, en olisi saanut siinä välissä edes sitä tuntia nukuttua. Meillä siis pakko tehdä näin. Minun jaksamiseni takia. Perhepetiä hieman kammoksun. Minua ei ole opetettu siihen. Lapselle annetaan päivällä sitä hellyyttä ja huomioo niin paljon että pärjää yönsä. Siinä ei lapsella ole ollut ongelmia. Ja nyt vuoden ikäinen ja nukahtaa itsekseen sänkyynsä kun sinne vie. Olen tyytyväinen. Vieläkin heräilee paljon yöllä. On kova pyörimään ja hampaita särkee ja myös herkkäuninen. Siis kaikille parempi ettei siinä ole toisia tuhinoilla, yskmisellä ja pyörimisellä vielä häiritsemässä toista.
Niin ja vielä, mies ei häiritse yöllä kun se ei liiku. Siinä asennossa missä nukahtaakin, niin herääkin. Sen tuhinat siis ei haittaa. Mitänyt joskus höpisee unissaan.