Perhepedistä omaan sänkyyn - Kamalaa huutoa!

Elikkäs tällainen tilanne:

Tyttö kohta 1v 1kk ja viikko sitten päätimme luopua yösyötöistä ja siirtää neidin pinnikseen nukkumaan. Tähän asti oli siis nukkunut vieressä, ja syönyt vaihtelevasti (1-5krt/yö ) tissiä yöllä.

Ensimmäisenä yönä neiti heräsi 5 kertaa ja herätessään kokeilimme ensin silitellä, mutta jos meni kovaksi huudoksi niin otimme syliin rauhoittumaan. Yö meni ihan ok:sti.

Sitten alkoikin mennä huonompaan suuntaan. Neiti varmaan hoksasi mikä on homman nimi, ja ettei enää pääsekään viereen nukkumaan. Aina herätessään alkoi huutamaan ja odottamaan kädet pitkällä että nostettaisiin syliin. No, syliinhän se oli nostettava että huuto loppuisi... Sänkyyn takaisin laittaminen oli hankalaa, sillä silloin alkoi heti huuto. Yöllä heräämisiä n. 15. Näin siis toinen, kolmas ja neljäs yö.

Viides yö himpun parempi, mutta edelleen protestoi rajusti sitä kun laitetaan sylistä takaisin sänkyyn. Nyt päiväunetkin rupesvat tökkimään, eikä sänkyyn voinut laittaa ilman huutoa (ennen siis nukkui päikärit omassa sängyssä nätisti).

Kuudentena yönä meni taas vähän paremmin, mutta syliin oli edelleen nostettava ja takaisin sänkyyn ei olisi saanut laittaa. 03.30 jälkeen ei enää suostunut nukkumaan vaikka yritettiin mitä, niin eipä siinä auttanut kun nousta ylös 05 maissa.. 6-7 neiti sitten nukkui tunnin (vaan!) tirsat ja 12 jälk. tunnin päikkärit.

Viime yönä, eli seitsemäntenä yönä päätin etten enää nosta sängystä pois. 5 herätystä yön aikana, ja joka kerta menin silittämään/pitämään kättä päällä (ja hyräilemään/hyssyttelemään). Pari kertaa nukahti aika kivuttomasti, mutta muutaman kerran joutui itkemään itsensä uneen (2x15min, 1x1h). Ei kuitenkiaan itkenyt täyttä huutoa kokoajan, vaan lähinnä sellaista kiukkuilu itkua, välillä enemmän ja välillä vähemmän lujaa. Aamulla 6 otin viereen ja annoin tissiä ja sit noustiinkin ylös.

Nyt yö meni siis "ihan hyvin", mutta itsellä on tosi paha mieli kun neiti joutuu itkemään itsensä uneen. Olisin mielelläni jatkanut lempeämpää linjaa, mutta se pisti vaan yöt TOSI levottomiksi ja päiväunille nukahtamisen vaikeaksi. Nyt en tiedä pitäisikö vaan jatkaa tätä linjaa että saa huutaa mutta olen vieressä, vai mitä tekisimme..
Harmittaa hirveästi kun päiväunille nukahtamisestakin on tullut negatiivinen asia.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja miten olette selvinneet niistä?

Toivottavasati joku jaksoi lukea...

*nimim. Surullinen ja väsynyt mamma*

 

no ei kai tosta oikein enää voin peruuttaakaan..koita siis jatkaa samaa linjaa, eiköhän se siitä helpota.

 

Ei varmaan kannata ainakaan vanhaan palata. Muuta neuvoa ei täälläkään oo antaa, muistuu oman esikoisen ajalta hyvin tuo mieleen. Vahingosta viisastuneena seuraavat lapset ovat nukkuneet omassa sängyssään syntymästään asti.

 

voimia! :hug:

tässä joitakin omia ajatuksiani:
yritä jatkossakin olla ottamatta syliin eli koita rauhotella sänkyyn. silittele/taputtele, kokeile mikä parhaiten tepsii. ja kun rauhottuu, niin lopetat eli älä silittele uneen. vältä katsekontaktia äläkä juttele. yritä olla kaikissa toimissasi määrätietoinen ja rauhallinen. sitten aamulla kun annat rintaa, tee selväksi, että on aamu ja olette ihan hereillä, koska muutenhan lapsi ei tiedä, millä huudolla pääsee viereen ja millä ei. itse olen laittanut valoja päälle ja vähän jutustellut ensin (tai vaihtanut vaipan) ja vasta sitten tarjonnut rintaa.

kyllä tuon pitäisi muutamassa yössä rauhoittua, mutta rankkaa se on ihan varmasti, tsemppiä!

 

voimia! :hug:

sitten aamulla kun annat rintaa, tee selväksi, että on aamu ja olette ihan hereillä, koska muutenhan lapsi ei tiedä, millä huudolla pääsee viereen ja millä ei. itse olen laittanut valoja päälle ja vähän jutustellut ensin (tai vaihtanut vaipan) ja vasta sitten tarjonnut rintaa.

kyllä tuon pitäisi muutamassa yössä rauhoittua, mutta rankkaa se on ihan varmasti, tsemppiä!

Kiitos tuosta vinkistä. Tuota en ole tullutkaan ajatelleeksi... :ashamed:

Muillekin kiitos tähän astisista kommenteista!

Ongelmana on siis myös se, että heti jos käden nostaa päältä pois tai lopettaa silittämisen niin alkaa raivoaminen... Vaatii siis ihokontaktin päästääkseen uneen..
Voisikohan sen tehdä niin että ensin opettaa nukahtamaan silitykseen, ja kun homma rauhoittuu ja yöt menneet paremmin jo vähän aikaa niin opettaa pois tuosta jatkuvasta silittelystä.. Vai olisikohan parempi totuttaa silittelemättä nukahtamiseen jo nyt..?!

Nyt onneksi nukkunut päikkäreitä jo 1,5h mitä ei ole tehnyt koko viikon aikana (nukkunut n. 1h viikon ajan)! On varmasti väsynyt yöllisistä hulinoista.. Raasu.. :'(

 

voit tietysti silitellä uneen ja vieroittaa siitä myöhemmin. eikä kaikki lapset sitä silittelyä ala jatkuvasti vaatia. meillä ainakin joinain iltoina poika nukahtaa ihan kiltisti itsekseen sänkyyn ja joskus tuntuu ettei unta löydy millään ja äidin läsnäolo ja käsi selän päällä vähän helpottaa... mutta sitten toisinaan tuntuu että jos jään kovasti silittelemään niin sekin häiritsee unen tuloa :headwall: ota näistä sitten selvää

vaikka itku on kamalaa niin muista, ettei se lasta riko kunhan et ihan yksin jätä itkemään pitkäksi aikaa. eli ole lähellä niin vauva tietää ettei ole hätää. ja muista hereillä ollessa antaa paljon läheisyyttä! lopultahan on vauvan omien etujen mukaista, että hän oppii nukkumaan yöt rauhassa ja osaa siirtyä unisykliltä toiselle ilman äidin apua.

 

Voimia Anna86 :hug:

Me lopetettiin neidin (juuri täytti 1v.) yötissittelyt n. kuukausi takaperin. Ennen meillä syötiin tissiä n. 2-3 kertaa yössä ja neiti siirtyi meidän väliin nukkumaan toisen syötön jälkeen (n.klo 4-5 aikaan, joskus aiemminkin). Yövieroitus meni tosi kivuttomasti, ainoastaan ekana yönä heräsi kerran ja huusi n.2h ennenkuin nukahti. Nykyään, jos herää öisin, on riittänyt, että laittaa takaisin makuuasentoon ja silittää päätä. Jos tämä ei auta, niin nostan syliin ja keinutan, kunnes hiljenee ja lasken takaisin sänkyyn. Vaatii ehkä lisäsilittelyä tässä vaiheessa. Jos tämäkään ei auta, vaan nousee taas pystyyn itkien, menen tyynesti takaisin omaan sänkyyni minuutiksi-pariksi ja annan huutaa hetken. Sit taas samat toimet alusta. Yleensä tajuaa, että syliin pääsy hetkeksi on "parasta" mitä on tarjolla ja tyytyy nukahtamaan omaan sänkyynsä. Meillä ei ole siis väliä, vaikka joskus silittelen uneen saakka; ei vaadi sitä kuin harvoin, jos on vaikea nukahtaa. Syö vielä tissiä aamulla ja illalla ennen nukkumaanmenoa.

Nyt meillä nukutaan siis useimmiten täysin heräämättä omassa sängyssä klo 20-05/06... MUTTA, tuo klo 5-6 herääminen onkin sitten aika taistelua, ei meinaa enää millään nukahtaa. En tiedä, alkaako jo olla nälkäinen vai nukkuuko liikaa päiväunia (yht. n.3h yhdessä tai kahdessa osassa). Saan ehkä pienen taistelun jälkeen nukahtamaan väliin tai omaan sänkyyn, mutta usein joudutaan heräämään tuolloin. En tiedä, onko syynä just se mitä Kuukuna tossa edellä sanoi, ettei oikein ole varma, että onko jo maitoaika. Nyt yritetäänkin sitten sitä, että saa aamumaidon vasta joskus puuron jälkeen.

Tässä meidän tarinaa, toivottavasti oli teillekin jotain hyötyä, ainakin sitä vertaistukea =)

 

Hei!
oletko tutustunut tohtori Jay Gordonin unikouluun? Se on tarkoitettu perhepetiläisille ja me yövieroitimme sillä tekniikalla juuri lapsemme niin, että nukkuu nyt omassa sängyssään meidän sänkymme vieressä. Viime yö oli ensimmäinen yö jolloin nukkui klo 21-06 heräämättä =) Googleta Jay Gordon, mutta jos et löydä niin voin sen tähän myöhemmin tiivistääkin. Kyse on siis pehmeästä unikoulusta, jossa ei tartte huudattaa mutta kestää n. 10 yötä.

 

Kerronpa kuinka meillä asia eteni. Taisi nimittäin aika vain tehdä tehtävänsä siinä. Vähän ennen ensimmäistä syntymäpäivää siirryimme nukuttamaan pojan omaan sänkyynsä. Vaikeaahan se oli, koska piti olla kumartuneena hankalassa asennossa painamassa poikaa sänkyyn ja pitämässä kädestä... Ennen tätä oli pitkään sellainen vaihe, että poika ei hyväksynyt minua, isukkia, nukuttajaksi vaan vaimon piti melkein joka ilta hoitaa se rituaali. Omaan sänkyyn siirryttyä minäkin aloin kelvata. Mutta öisin syömisen jälkeen emme enää viitsineet nukuttaa omaan sänkyyn vaan otimme viereen loppuyöksi. Kohta tämän jälkeen "yritimme" lopettaa yösyötön. Poika huusi hysteerisenä eikä rauhoittunut edes syliin. Sen yhden yön jälkeen asia unohtui kolmeksi kuukaudeksi.

Vasta kun poika oli 1v ja 2kk:n ikäinen, minua alkoi ärsyttää öinen myllääminen. Lähdin pojan kanssa kahdestaan mummolaan yöreissulle ja maitopullon (lehmänmaitoa) kanssa sompailtiin jotenkin se yö. Karjuttuaan puoli tuntia ja saatuaan hörpyn pullosta nukahti uudelleen jonkin ajan päästä. Sitten jatkettiin pullon kanssa vuoroöin: toinen meistä nukkui aina eri huoneessa ettei tarvitsisi valvoa. Siinä meni kai viikko tai pari ja sitten jätettiin se pullo pois; ja ihme ja kumma, poika alkoi nukkua kokonaisia öitä, joista olemme saaneet nauttia nyt yli kuukauden.

Emme siis osanneet olla kovin johdonmukaisia (muutoin kuin siinä, että tissin saaminen loppui kerrasta) ja poika joutui huutamaan öisin (joskus muutaman minuutin yksinkin kun pinna paloi). Mutta pian hän jotenkin oppi siihen, että paras lohdutus onkin oma uninalle, makuuasento ja vanhemman pieni silitys, eikä syli tai pullo.

Että näin: vaikkei osaisikaan hoitaa unikoulua kovin hyvin, aika saattaa senkin hoitaa. Ja vaikka luovuttaisi pariksi kuukaudeksi, sekään ei näköjään ole katastrofi! Rohkeutta!

 

Suur kiitos teille vertaistuesta ja kommenteista!

Viime yö alkoi lupaavasti. Imetin, ja nostin tytön sänkyyn (tässä välissä alkoi huuto), mutta istumaan. Annoin istua hetken ja kerroin että nyt täytyy ruveta nukkumaan, laitetaan pää tyynyyn ja äiti sitten silittää uneen. Sitten kippasin neidin makuulteen ja rupesin silittämään. Ensin kitisi vähän mutta sitten hiljeni! Nukahti sitten n. 10 min päästä ensimmäistä kertaa moneen päivään huutamatta!

Yöllä heräsi kahden maissa. Kitisi ensin vähän, mutta kun silitin niin rauhottui. Tunnin päästä huomasin kuitenkin edelleen silittäväni, ja kun sitten kokeilin ottaa käden pois, niin nukkui 5min ja heräsi huutamaan (vaatimaan) lisää silitystä. Yritin vaan pitää kättä päällä, tai silittää ja välillä ottaa käden kokonaan pois, mutta siitäpäs neiti suuttui kun ei saanut 100% huomiota. Huusi sitten tunnin... Tuona aikana koitin vaikka mitä.. Koitin jopa antaa karjua itsekseen, mutta mikään ei tuntunut auttavan.
2 tunnin temppuilun jälkeen tunnustan luovuttaneeni ja nostin neidin sänkyyn tissille ja jatkamaan unia :ashamed: . Taisi neiti tuntea onnistuvansa ja saaneensa juuri mitä halusi, sillä nukahti heti ja nukkui 9.20 asti aamulla.

Nyt pelottaa että mites ensi yö. Taisteleeko vielä lujempaa viereen pääsemisen toivossa.. Luultavasti. Siispä on pakko pysyä tiukkana. Apua, miten onnistun...?!? *huoh*

Ärrimurri, kiitos vinkistä. Tutustuin tuohon Jay Gordonin menetelmään, mutta luulen että kokeilemme nyt vielä jonkun aikaa näin, ja jos ei onnaa niin aloitamme sitten alusta vaikkapa juuri tuota Gordonin menetelmää käyttäen.

 

yösyötöistä luopuminen ja siirtyminen pinnikseen ovat jo yksittäin isoja asoita, joten tekisin ehkä vain yhden kerrallaan.
Nämä asiat ovat tietysti yksilöllisiä, eikä yksiselitteisiä ohjeita niihin ole.Se mikä toimii toisella lapsella ei toimi välttämättä toisella. Sinä itse tunnet tyttösi, joten uskon että osaat tehdä ne parhaat ratkaisut hänen kanssaan. Tiedän toki myös kokemuksesta sen, että välillä keskellä yötä voivat keinot loppua kesken...
Tässä yksi esimerkki, miten me teimme tytön kanssa:
Lopetimme yösyötöt ja annoimme nukkua edeleen perhepedissä. Noin kaksi viikkoa annoin tuttipullosta vettä, kun tyttö heräsi. Edelleen juo välillä vettä yöllä, jos on janoinen (aivan niinkuin minä itsekin). Tällöin tyttö siis 10,5kk vanha. Noin 10 kk;n vanhana koitimme häntä pinnikseen, mutta ei ollut siihen vielä valmis. Päätimme siirtää siirtymistä, kun hänen ymmärryksensä hieman kasvaa. Parin kuukauden päästä tutustuimme pinnikseen ja petasimme sen yhdessä. Yhdessä laitoimme sänkyyn myös monta tytön pehmolelua.
Tämän jälkeen tyttö suostui siellä nukkumaan. Edelleen haluaa välill' meidän väliin (kipeänä tai herättyään johonkin keskellä yötä). Mutta pääsääntöisesti nukkuu omassa sängyssä meidän sängyn vieressä.
En minä minään taisteluina näitä asoita pitäisi (ettei voi "luovuttaa" kun on aloittanut jonkun). Kuuntele lapsesi ja omia tuntemuksiasi, niin hyvin menee!!!
Tsemppiä sinulle ja ilmeisen päättäväiselle pikkuneidille =) !!!

 

yöllä vettä. en tuttipullosta

 

Teillä on nyt todella rankka vaihe meneillään. Minäkin olen sillä kannalla et yksi asia kerrallaan noin pienelle eli jos haluat omaan sänkyyn nukkumaan niin sitten vieroitus yösyönneistä myöhemmin tai päinvastoin. Meillä yösyömiset loppuivat vasta 1½v ja omaan sänkyyn alkoi nukkumaan vajaa vuosikkaana, mutta sieltä kömpii vieläkin viereen. On sängyt vierekkäin ja hänen sängystä reuna pois eli kai vieläkin ollaan perhepedissä. Meille myös tuli veden juominen mukaan, kun yösyömiset lopetettiin, saa nokkamukista vettä janoonsa edelleen. Nyt on pojalle tilattu uusi sänky ja se on tulossa parin viikon päästä, saas sitten nähdä kuin käy nukkumisten omassa huoneessa..

Niin ja meilläkin protestoi yösyömisten lopetusta vuosikkaana jolloin sitä ensi kertaa yritin, lopetti mm. puurojen syönnin kokonaan ja paljon muutakin hallaa se yritys teki ja siksi jätin sen myöhemmäksi. Hyvä niin, koska silloin 1½v se meni kuin itsestään, samoin kun lopetin imetyksen 1v11kk niin helpolla meni kerrasta poikki, ei huutoja tms. Et kun oikea aika on niin voi jopa mennä helpolla. Mitä en todellakaan voinut uskoa mahdolliseski meidän tissipojan kanssa. Niin ja oikea aika voi olla paljon aiemminkin, riippuu missä kehitysvaiheessa lapsi on juuri silloin meneillään ja onko esim juuri aloittamassa päivähoitoa jne. eli isoja asioita ei kannata yrittää yhtäaikaa. Aikuislellehan aika pieniä asioita, mutta pienen elämässä mullistavia suorastaan.


Mutta teille :hug:

 

Hyviä kommentteja tullut, kiitos niistä! :flower:

Mietin myös tuota yhdestä asiasta kerrallaan luopumista, mutta näyttäisi siltä että tissistä luopuminen ei niinkään ole hankalaa. Ei siis pyydä rintaa, vaan ennemmin on kyse siitä että ei osaa ja halua nukkua yksin. Neitiä väsyttää selvästi, mutta ei vaan saa unta.
Viime yönäkin kun nostin vierereen niin tarjosin rintaa. Hetken söi, ei mitenkään ahnaasti niinkuin yleensä, ja sitten nukahti ja nukkui levollisesti melkein 4,5h. Eli kova väsy vaan oli, ja mamman viereen piti päästä...

Ajattelimme nyt niin, että jos ei yöt rauhoitu muutaman päivän sisään niin otetaan neiti sitten suosiolla loppuyöksi viereen ja yritetään uudestaan kuukauden-parin päästä. Toiveissa olisi kuitenkin että tapahtuisi jonkinlainen ihme ja neiti nukkuisikin koko yön levollisesti (tai parilla parin min. silityksellä) omassa sängyssä nyt jo tämän viikon aikana.. Mutta saapi nähdä..

 

En tiä auttaisko yhtään mutta muistan että mun mummi käytti tätä tekniikkaa meihin Eli piti kättä selän päällä tai mahan päällä kunnes nukahdettiin ja vaihtoi käden tilalle sen jälkeen pehmolelun joka painoi juuri sen verran että tuntuu että siinä on käsi vieläkin. Tätä kokeilin pojallekin kun jossain vaiheessa totutettiin nukahtamaan omaan sänkyynsä ja oikeasti luulen ettei hän huomannut että olin poistunut

Ootko huomannut onko eroa jos joku muu nukuttaa ja hoitaa yön (esim siis mies?) vai onko yhtä rauhaton silloinkin? Entäs unipussia?

 

Oliko teillä sit joku ongelma perhepedissä? Tai siis ettekö saanut ite nukuttua tms.? Mä oon ite huomannut sen huonosti nukkuvan 1v 3kk ikäsen pojan kanssa ainooks ratkasuks minkä avulla jaksan. Meillä poika nukahtaa illalla omaan sänkyyn, heräilee n. 2h välein, välillä nukkuu paremmin. Aina kun herää, kippaan takasin omaan sänkyyn, alkuyön/illan sinne suostuu jäämään mutta viimestään 12 maissa otan sit viereen. Vieressäkin heräilee, mutta rauhottuu kun vaan kippaa takas makuulle. Itekään ei aina oo aamusin varma montako kertaa on yöllä herätty. Meillä imetys loppu pojan omasta tahdosta 10kk ikäsenä ihan seinään. Sen jälkeen tuntuu, että heräilyt on vaan lisääntynyt, joten ainakaan heräily ei johtunut siitä. Mutta kukin tietysti tyylillään. Perhepeti on mun mielestä niin kauan hyvä vaihtoehto kun se sopii kaikille. :heart:

 

mamacita: Tuota mäkin oon kokeillu, mut eipä se kauheesti tehoa ku neiti kuitenkin kääntyilee ja pyörii niin se paino tippuu kyydistä.. Nukuttajaksi kelpasi aluksi hyvin isi, mutta eilen kun kokeiltiin niin suuttu vaan enemmän kun isi tuli kesken kaiken kuvioihin. Luulempa että menis paremmin jos en ite puuttuis hommaan ollenkaan. Mutta siis merkittävää eroa ei nukuttajalla nukkumiseen ole.
Unipussi ei toimi. Neiti hermostuu muutenkin kun laitta peiton päälle, eli se pitää käydä laittamassa pälle vasta sitten kun on kunnolla unessa. Kun kokeiltiin unipussia niin neiti aloitti heti kovan potkemisen ja riehumisen ja lopetti vasta kun otin pussin pois.

mirsu: Päätettiin luopua perhepedistä m.m koska mies on kova pyörimään ja häiritsee pyörimisellään tyttöä. Ja onhan se toki niin että on siellä sängyssä aika ahdasta.. Miehelle jää n. 1/4 sängystä... Lisäksi olisi mukava että mieskin voisi tarpeen tullen hoitaa öitä. Perhepedissä kun sen pitää olla mamma joka siinä vieressä nukkuu...

 

Anna: Meillä ei mies kelpaa edes nukuttajaksi. Jos mä oon poissa niin sit. Mutta yhtään yötä en oo vielä pojasta ollut erossa. Parin viikon päästä sekin on edessä. Mä oon kuitenkin ajatellut, niin että tää on lyhyt aika kun lapset on pieniä. Mutta onhan se totta, että välillä on vähän sängyssä ahdasta Meille on lisäksi tulossa kesällä perheenlisäystä. En nyt kuitenkaan ota vielä asiasta mitään ressiä, katsotaan miten asiat etenee. Omalla painollaan.

Tsemppiä teille Kannattaa tosiaan kuunnella lasta, mä uskon, että jossain vaiheessa lapset on valmiita nukkuun omassa sängyssä koko yön.

 

Mirsu: ei meilläkään mies olisi ennen kelvannut, mutta kun piti nyt helmikuussa isäkuukauden niin heidän välit lähentyivät tosi paljon! Mies nukutti siis silloin ekat päivät, ja mä olen jatkanut nut sunnuntaista asti kun maanantaina jatkui työt.

Kesäkuussa olisi tarkoitus olla poissa kotoa n. 17.00-01.00, joten siihen mennessä neidin pitäisi osata nukahtaa ilman iltatissiä ja nukkua pinniksessä yksin.

Viime yö meni taas ihan keturalleen... Ite en nukkunu ennen kahta juurikaan, kun sai kokoajan olla silittelemässä/pitämässä kättä päällä. Sit en jaksanu enää ja nostin tytön viereen. Siinä nukkui sitten 5.40 asti jolloin päätti nousta. Pikkasen tahtoo äippää väsyttää... :headwall:

Mä en kohta enää usko et tuota meidän lujatahtoista tyttöä saa mihinkään omaan sänkyyn nukkumaan.. Ei ainakaan ilman että huutaisi KOKO yön... :headwall: :headwall: :headwall:

 

Kyllä teillä tosiaan tuntuu olevan aika lujatahtoinen tyttö, Anna86. Meillä tehtiin samalla tavoin kuin teillä, eli luovuttiin yösyötöistä ja siirryttin omassa sängyssä nukkumiseen samalla kertaa, koska vieressä tyttö vaan kiskoi tissiä esiin omavaltaisesti. Sitten kun se tissi unohtui, ollaankin siirrytty osittain takaisin perhepetiin, mutta nukutaan kyllä ihan hyvin kaikki. Taisteluitta ei selvitty, mutta äkkiähän nuo on unohtuneet nekin väännöt...

 

Anna: Meiltä löytyy samanlainen tahtopesä. Mä oon jo luovuttanut. Kai ne joskus viihtyy omassa sängyssä?

 

Anna: Meiltä löytyy samanlainen tahtopesä. Mä oon jo luovuttanut. Kai ne joskus viihtyy omassa sängyssä?

Meillä ei ainakaan viihtymisestä johdu omaan sänkyyn siirtäminen, vaan lapsen turvallisuudesta (vaikka koko sänky on reunustettu lipastolla sun muilla esteillä niin silti on kerran päässyt hyppäämään lattialle) ja siitä että poika möyrii ympyrää sängyssä niin etten itse pysty nukkumaan. Ei sellaisissa tilanteissa voi lapsen tahtoa kysellä vaikka se kuinka olisi mukavaa.

 

Nonnih, neiti muutti sitten taas viime yönä mamman viereen..
Laitoin siis edelleen omaan sänkyyn nukkumaan, ja ihan hyvin nukahtikin (pientä kitinää ja levottomuutta, mutta rauhoittui tassusta).
02.00 heräsi ja nostin heti suosiolla viereen. Joi huikat tissiä ja nukahti. Tosin hetken päästä heräsi itkemään, ja ensin ihmettelin että mistäs nyt kiikastaa, mutta kun tajusin siirtyä kauemmas tytöstä ja antaa hänelle enemmän nukkumis tilaa, niin johan tuli uni nopsaan. Sit nukuttiinkin aamuun asti ( herättiin herätyskelloon 6.45 ).

Kuukauden-parin päästä olisi tarkoitus kokeilla uudestaan omaan sänkyyn. Saas nähdä miten silloin menee...

 

no meillä käytiin vähän samanlainen kriisi kun siirryttiin pinniksestä tavis sänkyyn. vaikka tuossa vaiheessa nukkui omassa huoneessa jo....

kuukauden poika tuli pois sängystä noin 50 kertaa illassa ja illat venyi. eli tammikuu oli äitille pinnan venytys kk. nyt siis nukkuu ja jää nukahtamaan ilman itkua/sängystä pois tuloa.

muista myös se että jos lapsi tietää kerran kiukuttelullaan ja valvomisella saavansa tahtonsa läpi tekee sen seuraavalla kerralla kahta tarmokkaammin koska toimi viimeksikin.

 

Mamacita: Kukin toimii tyylillään. Meillä ainakin odotellaan että poika alkaa ite nukkua omassa sängyssä. Meillä siis nukutaan alkuyö omassa sängyssä, ei puhettakaan että sillon vois meidän sängylle jättää. Mutta sitten otan viereen kun herää ja mä oon nukkumassa.

Anna: Varmaan ihan viisasta kokeilla sitten uudelleen. Mä aina kokeilen ensin jos poitsu jatkas unia omassa sängyssä, mutta jos alkaa heräillä 15min välein, kuten eilen kävi, niin sit otan viereen. Nukutaan kaikki paremmin.