Imetin parivuotiaaksi, siihen asti kävi nukkumaan ongelmitta, mutta lopettamisen jälkeen reilu parivuotiaana oli ihan toivoton tapaus, täytyi tosissaan rajoittaa toimintaa kun villitsi ihan itse itsensä häsläämällä pimeässä huoneessa.
Kaikki turha toiminta; sormilla leikkiminen, tyynyn tuhannes pöyhiminen, nappien aukominen, puhuminen ym. kiellettiin. Ohjeena pää tyynyyn, hiljaa ja silmät kiinni. Lapsi toivoo aina omaa unilauluaan ja laulan sitä niin kauan kuin osaa olla aloillaan (toki saa ottaa parempaa asentoa ja hakea sitä hyvää olotilaa), mutta jos aloittaa pelleilyn niin laulu loppuu, kerron mitä piti tehdä ja jos asia on ymmärretty, voin taas lauleskella ja silitellä.
Nykyisin kohta kolme v. tarvii ottaa vain kainaloon tai pitää kädestä kiinni kämmenselkää silitellen ja kertoa mikä homman nimi niin rauhoittuu. Toisinaan lapsi yhä pyytää lauluansa ja saa sen.
Kirjan lukemista olemme koittaneet rauhoittamisena, mutta tällä erää sekin käy virikkeestä ja nukahtamisvalmis lapsi piristyy yliväsyneelle tasolle.
Makkarissa saatan olla 5-30min riippuen kuinka helpolla nukahtaa, klo 20 aloitetaan iltatoimet ja 21 on jo untenmailla, heräilee sitten 8 aikaan aamulla eikä enää nuku päikkäreitä.
Kaipa tämä tästä, aikaa ja vaivaa tämä tapa vaatii, mutta en näe tässä mitään pahaa, lapsi saa läheisyyttä ja oppii omaan tahtiinsa rauhoittumaan pienemmillä keinoilla ja nukkuu yönsä hyvin. Toisinaan mietin että olisi ollut helppo lopettaa imetys paljon aikaisemmin ja pistää lapsi omaan huoneeseensa nukkumaan.
