perhekahvila

["Tuikke"]

mä olen sosiaalinen ja haluan hirveästi olla ihmisten seurassa, samoin lapseni kaipaa leikkikavereita. ollaan kerran oltu perhekahvilassa ja innolla sinne menin, mut päädyinkin lasten kanssa leikkimään lattialle, koska en osannut mennä mukaan muiden äitien jutteluihin.

ajatteleeko nämä muut äidit uudesta tulijasta, että tule vaan mukaan juttelemaan vai ajattelevatko, että haluavat jutella keskenään? entä, jos tulokas ei ole spontaaninpuhelias, mutta muuten mukava? onko toivo menetetty?

 

["reetu"]

Varmaan riippuu niin äideistä ja paikkakunnasta. Mutta meillä uusi äiti otetaan mukaan niin kuin vanhakin kävijä. Jutellaan ja kysellään lähinnä lasten ikiä ja nimiä ensi alkuun, siitä se sitten lähtee. Voi olla hieman hankalampi, jos uusi äiti itse osoittaa, että "leikin mielumin lapseni kanssa täällä latialla", tuolloin äiti "jätetään"rauhaan. Tosin meidän kahvilatoiminnassa on se kahvi aika iso osa, joten viimeistään tarjoilun aikaan uusi haetaan muiden joukkoon pöytään asti.

 

["vieras"]

kyllä täällä on niin sisäpiiri juttui ettei uuden ole helppo tulla mukaan.

 

["moikka"]

Mä pääsääntöisesti olin aina lasten (siis omien JA muiden) kans perhekerhoissa. Ei ne muut äidit juuri ottanu kontaktia, paitsi yks mut seki jäi sieltä sit pois. Mä olin selvästi nuorin siellä ja lisäks ujo (jotain pientä koitin kyllä puhua ja tervehdin kaikkia aina jne) joten siinä kai riittävästi syytä jättää mut lasten leikkeihin. Käytiin siellä kuitenkin, ku lapset tykkäs. Nykyään ei tartte enää mennä ku olen töissä.

 

["Natiainen"]

Voi, itsekin kerään parhaillaan rohkeutta piipahtaa paikallisessa perhekahvilassa. Rohkeutta nimenomaan, kun tietty ulkopuolisuuden tunne lienee jäänne jostain "lapsuudentraumoista". Mammakavereita silti huomaan kaipaavani.

 

["miimu"]

Kuinka isoja pitää lasten olla, että perhekahvilassa on ns. luonnollista käydä? Itselläni 3 kk ikäinen vauva ja mietin, että ollaanko me pötkylän kanssa outsidereita.

 

["reetu"]

[QUOTE="Natiainen";22955932]Voi, itsekin kerään parhaillaan rohkeutta piipahtaa paikallisessa perhekahvilassa. Rohkeutta nimenomaan, kun tietty ulkopuolisuuden tunne lienee jäänne jostain "lapsuudentraumoista". Mammakavereita silti huomaan kaipaavani.[/QUOTE]

Totta, ulkopuolisuuden tunne tulee, jos oot ainoa uusi paikalla ja muut tuntevat jo toisensa. Mutta onneksi se tunne jää pois, kunhan saat ensin edes yhden mamma-kaverin, jonka kanssa alkaa jutut sujumaan. Tsemppiä, siitä se lähtee!!

En minäkään entuudesta tuntenut, kun menin, nyt tiedän kaikista jo jotain =), aina löytyy jotain juteltavaa. Aloita vaikka säästä, lumimääristä

 

["sannikka"]

mä kävin lapseni kanssa ihan ekan kerran, kun hän oli joitakin kuukausia ja totesin, että hän on liian pieni sinne. hän vain tressaantui hälystä,äänistä,oudosta paikasta. siitä, että aina oli joku pää nenän edessä ja ei saanut nukkua.

 

[Jätkä]

Minä kävin sitkeästi syksyn tytön (2v) kanssa kerhossa, mutta eipä siellä oikein meikäläinen viihtynyt. Yksi äiti oli, jonka kanssa juttelin mutta hän jäikin sieltä pois. En enää joulun aikaan tykännyt käydä, aikalailla sisäpiiristä ja jotenkin liian 'täydellisiä' äitejä kaikkine kasvatus-oppaineen ja kirjoineen,,

 

["reetu"]

[QUOTE="miimu";22955960]Kuinka isoja pitää lasten olla, että perhekahvilassa on ns. luonnollista käydä? Itselläni 3 kk ikäinen vauva ja mietin, että ollaanko me pötkylän kanssa outsidereita. [/QUOTE]

Eiköhän ne kaikkialla oo suunnattu lapselle/lapsille ja vanhemmalle, joka on kotona! Koskaan en oo ikärajoista kuullu, jos sellasia jossain oiskin, ei tiä.

Meillä perhekahvilassa nuorin lapsi on ollu varmaan kuukauden ikäinen ja vanhin esikoululainen. Sopii kaikki mukaan. Ehkä eniten siellä on juuti näitä pari kk vauvan äideistä 3 vuotiaisiin.

 

[Jemppa75]

Itselläni on sama kokemus noista perhekahviloista, eli innolla olen mennyt ja "jopa" useamman kerran samaa kokeillut, mutta silti en ole onnistunut pääsemään mukaan juttuihin.

Tosiaan epäilen jo vakavasti, että mikähän minussa on vikana? Vai onko täällä meillä nyt jostain syystä sisäänpäin kääntyneitä piirejä? Sillä ovathan kaikki noissa kahviloissa joskus myös olleet ensimmäistä kertaa...

Hieman masentavaa, mutta kaippa pitäisi yrittää taas uuden vuoden kunniaksi uudestaan, kun tyttökin selvästi viihtyy muiden lasten kanssa kun käymme muskarissa ja jumpassa.

 

[Slummien miljoonitär]

Riippuu tosi paljon porukasta. Ennen muuttoamme kävin eräässä seurakunnan kahvilassa ja siellä oli niin jengiytyneet nämä äipät etteivät edes tervehtineet vaikka joka viikko tavattiin. Erään toisen äidin kans sit löysimme yhteisen sävelen ja lopulta jo naureskelimme näille mammoille jotka olivat niin olevinaan, HALOO!!!
Nyt uudella alueella Helsingissä meillä on tosi kiva perhekahvila jossa juteltavaa löytyy aina jostain äidistä. Onhan täälläkin joskus niitä jotka ovat ylpeämpiä ja katsovat toisia pitkin nenän vartta, mutta eihän niistä tarvii välittää, oma on häpeänsä olla sellainen
Mene vain rohkeasti juttuun mukaan!

 

[äizikkä]

yhdyn edellisiin, rohkeasti vaan mukaan.. siis juttelun aiheita löytyy yllättävän helposti jos lapsi on melkein saman ikänen; ihan vaan arjesta mäkin yleensä keskustelen; ja on yllättävän lohdullista kun yht'äkkiä tajuaakin ettei olekkaan ainut ketä on valvonut viime yön (tai pidempään), pyykkivuori hipoo kattoa, lapsi uhmaa, isompi on heittäytynyt uus vauvaksi..

 

[Slummien miljoonitär]

[QUOTE="miimu";22955960]Kuinka isoja pitää lasten olla, että perhekahvilassa on ns. luonnollista käydä? Itselläni 3 kk ikäinen vauva ja mietin, että ollaanko me pötkylän kanssa outsidereita. [/QUOTE]

Helsingissä ja Espoossa ainakin joissain avoimissa päiväkodeissa on ohjelmana kerran viikossa vauvoille omaa ohjelmaa. Kannattaa katsoa oman kaupungin sivuilta jos ois jotain vauvoille omaa juttua

 

[kerholainen]

[QUOTE="miimu";22955960]Kuinka isoja pitää lasten olla, että perhekahvilassa on ns. luonnollista käydä? Itselläni 3 kk ikäinen vauva ja mietin, että ollaanko me pötkylän kanssa outsidereita. [/QUOTE]

Poikani on pian vuoden ikäinen ja me käytiin viime kevätkaudella muutama kerta kerhossa, oisko poika ollut 3-5kk. Tiesin että kerhossa käy yksi tuttu vuosien takaa, joten hän oli minulle aluksi "turva". Olen kauhea ujo uudessa ja isossa porukassa..
Nuo ekat kerrat oli sillai kivoja kun en vielä vauvaa lattialle laittanut ni hän oli sylissä ja seuraili muita, sain itse istua rauhassa kahvilla Toisaalta jos ei olis ollut juttukavaria siellä ni olisi ollut vähän ulkopuolinen olo vauvan kanssa joka ei ota kontaktia toisiin tai leiki.
Syksyllä kun kerho taas alkoi oli jotenkin luontevamman tuntuista mennä sinne vaikkei ketään tumpaa olekkaan paikalla kun lapsi konttasi, tutki leluja ja tykkäsi kavereista.

Mutta kannattaa mennä, meidänkin kerhossa oli ihan muutaman viikon ikäinen vauva. Käy myös yksi äiti jonka n.10 kuinen nukkuu ulkona päiväunia suurimman osan kerhoajasta Äiti saa jutella rauhassa Onhan se tärkeää äidillekkin tuollanen toisten tapaaminen.