Perheet joissa on 4 lasta miten olette aikuisena kokeneet perheen koon?

Eli neljättä mietin, mutta samalla mietin onko se pois muilta. Lapset ovat 2v 10kk ikäerolla ja jotenkin tuo neljäs houkuttelisi.

 

Lapset on ihania, mutta itse perheestä jossa oli 4 lasta ja nyt 4 lapsen äitinä olisi ehkä pitänyt muistaa myös tuo että se on todellakin pois muita mitä enemmän niitä lapsia tekee,varsinkin jos ei ole tukiverkostoa ja käy töissä En siis itse tee viidettä

 

Minulla on neljä lasta, miten se olisi muilta pois? Vietän kaikkien kanssa myös kahdenkeskistä aikaa, mutta useamman sisaruksen kanssa oppivat jakamaan.. Minulla on kaksi sisarusta, olisin halunnut lisääkin.

 

Pelkästään rikkaus, sekä lapsena että aikuisena.

Vähän jouduttiin jakamaan ja tinkimään lapsena, mutta ei se meitä niin häirinnyt. Aina oli leikkikavereita, mutta yksinkin pystyi olemaan ja tulikin välillä oltua. Teini-iässä oli ihan älyttömän kiva että oli kolme siskoa.

Enkä kokenut koskaan etteikö vanhemmilla olisi ollut meille kaikille aikaa.

 

Taloudellisesti uskon, että pärjätään. Tuo ajan jakaminen on tosiaan se mikä mietityttää kovin. Tukiverkkoa ei sinällään lähellä ole, mutta ei ole ollut nytkään ja hyvin olemme pärjänneet. Joten sitä en koe ongelmaksi.
Mies miettii sitä, että onko parin vuoden päästä liian vanha kun on silloin jo 38 itse olen nyt 30.

Tuota aikuisiän elämää ajattelin, että onko sisarukset koettu rikkautena vai juurikin niin, että pois jostain.

 

Meitä oli viisi, mutta ehkä saan kommentoida silti?
Sehän oli lapsena todella hauskaa, että meitä oli monta. Ja on se edelleenkin näin aikuisena. Mutta kyllä mä ainakin jäin myös paljosta paitsi. Ei vanhemmilla ollut mulle oikein aikaa eikä enää jaksamistakaan (mä oon se neljäs). Sain joustaa ja jäin vähän jalkoihin.

 

Meitä oli yksi enemmän vielä. Aikaa riitti hyvin vaikka vanhemmat kävi töissä. Viikoloppuisin leikittiin koko perhe ulkona pelaillen. En ole jäänyt mitään kummoista laatuaikaa vanhempien kanssa yksin kaipaamaan jälkeenpäin. Ainoa asia mikä harmitti silloin oli huoneiden jakaminen. Aikuisena olen onnellinen, että on omat sisarukset olemassa.

 

Tarkennus vielä:
Siis kyllä oon kokenut ehdottomasti rikkautena.
Mut tunnistan, että oon jäänyt vanhempien rakkautta vaille. Mulla on mm. heikko itsetunto. En oikein millään usko, että olisin riittävän hyvä tällaisena kuin olen. Luulen, että se tule enoista lapsuuden kokemuksista. Koin, etten ollut tarpeeksi "hyvä", että minulle olisi ollut aikaa.

 

Meillä on kolme lasta ja mielessä on käynyt mitä elämä olisi neljän kanssa. Nyt selvitään joten kuten, mutta ainakin meillä 4. aiheuttaisi kaaoksen ja sen ettei aikaa kyllä jäisi kaikille lapsille tarpeeksi. Nytkin haastetta ottaa kaikki huomioon kunnolla (ikäerot 2v2kk ja 1v7kk)

 

Meitä oli yksi enemmän vielä. Aikaa riitti hyvin vaikka vanhemmat kävi töissä. Viikoloppuisin leikittiin koko perhe ulkona pelaillen. En ole jäänyt mitään kummoista laatuaikaa vanhempien kanssa yksin kaipaamaan jälkeenpäin. Ainoa asia mikä harmitti silloin oli huoneiden jakaminen. Aikuisena olen onnellinen, että on omat sisarukset olemassa.

Meillä olisi jokaiselle omat huoneet jne.. Eli sinällään puitteet ok. Mutta tosiaan tuo aika.. Onko teillä ollut aikuisena isompia kinoja vai oletteko tasaisen läheisiä toistenne kanssa?

 

Meillä on kolme lasta ja mielessä on käynyt mitä elämä olisi neljän kanssa. Nyt selvitään joten kuten, mutta ainakin meillä 4. aiheuttaisi kaaoksen ja sen ettei aikaa kyllä jäisi kaikille lapsille tarpeeksi. Nytkin haastetta ottaa kaikki huomioon kunnolla (ikäerot 2v2kk ja 1v7kk)

Ikäerot vaikuttavat varmasti. Meillä kuitenkin esikko kohta 6, keskimmäinen täytti 3 ja kuopus on 2kk ja en koe arkea/ajankäyttöä haastavana ainakaan vielä. Ehkä se nelonen sitten räjäyttäisi potin.. en tiedä..

 

Meillä on 4 muksua, joilla ikäeroa vähintään 3 vuotta. Uutta ollaan siis alettu odottamaan vasta, kun on huokaistu edellisestä vauva-ajasta Ei mitään ongelmaa, kaikki on mennyt hyvin. Mun mielestä uus vauva ei ole toisilta pois, vaan päin vastoin - on aina tuntunut siltä, että rakkauden määrä on kasvanut joka vauvasta suuremmaksi ja suuremmaksi <3 Jakavathan lapsetkin keskenään rakkautta ja turvallisuutta, joka tekee onnelliseksi. Eihän se perheessä niin mene, että vanhemmat antaa ja lapset ottaa! Niinhän se on kasvattamisessakin, että puolin ja toisin toisiamme opetamme - eihän sitä ole täydellinen vanhempi, varsinkin esikoisaika on molemmin puolin uutta ja ihmeellistä.

Jos on hyvä järkkäämään aikatauluja ja osaa priorisoinnin jalon taidon, ei neljäs ole ajallisestikaan isommilta lapsilta pois. Itse aloin kolmen lapsen äitinä opiskelemaan sairaanhoitajaksi, enkä koe sitä edes isoksi haasteeksi! Nyt äippäloman jälkeen jatkan opintojani neljän muksun äitinä ja ei jännitä sen enempää Meitä on niin moneen junaan - jokainen tehkööt niin monta muksua, kuin parhaalle tunnostaa. Ja sekin on valitettava tosiasia, että joku ei suoriudu kunnialla siitä ensimmäisestäkään

 

[QUOTE="UuMama";27914057]Meillä on 4 muksua, joilla ikäeroa vähintään 3 vuotta. Uutta ollaan siis alettu odottamaan vasta, kun on huokaistu edellisestä vauva-ajasta Ei mitään ongelmaa, kaikki on mennyt hyvin. Mun mielestä uus vauva ei ole toisilta pois, vaan päin vastoin - on aina tuntunut siltä, että rakkauden määrä on kasvanut joka vauvasta suuremmaksi ja suuremmaksi <3 Jakavathan lapsetkin keskenään rakkautta ja turvallisuutta, joka tekee onnelliseksi. Eihän se perheessä niin mene, että vanhemmat antaa ja lapset ottaa! Niinhän se on kasvattamisessakin, että puolin ja toisin toisiamme opetamme - eihän sitä ole täydellinen vanhempi, varsinkin esikoisaika on molemmin puolin uutta ja ihmeellistä.

Jos on hyvä järkkäämään aikatauluja ja osaa priorisoinnin jalon taidon, ei neljäs ole ajallisestikaan isommilta lapsilta pois. Itse aloin kolmen lapsen äitinä opiskelemaan sairaanhoitajaksi, enkä koe sitä edes isoksi haasteeksi! Nyt äippäloman jälkeen jatkan opintojani neljän muksun äitinä ja ei jännitä sen enempää Meitä on niin moneen junaan - jokainen tehkööt niin monta muksua, kuin parhaalle tunnostaa. Ja sekin on valitettava tosiasia, että joku ei suoriudu kunnialla siitä ensimmäisestäkään [/QUOTE]

Kiitos kauniista kirjoituksesta.
Juuri näin olen meilläkin kokenut, että rakkauden määrä on vain lisääntynyt. Meillä isommat hoitavat ja hellivät nytkin vauvaa. Eivätkä koe sen olevan pois heiltä, veikkaan kun tuo ikäero on kuitenkin edes n. 3v.
Täytyy miettiä, olisi se vaan ihanaa. <3

 

Minua ei haitannut huoneiden jakaminen tai muukaan sellainen, aikuisen huomiota olisin kovasti kaivannut lapsena enemmän. En tiedä onko tuolla oikeasti tekemistä lapsiluvun kanssa. Jos meitä olisi ollut neljän sijaan kaksi, olisiko äiti antanut enemmän huomiota vai keskittynyt enemmän omiin tekemisiin? Ainokaisen lapsenlapsensa mummona ei ainakaan ole kovin omistautunut antamaan huomiota lapselle vaikka häntä hoitoon ottaa.

Aikuisena sisarusten välit on hyvät ja läheiset.

 

[QUOTE="aloittaja";27914031]Meillä olisi jokaiselle omat huoneet jne.. Eli sinällään puitteet ok. Mutta tosiaan tuo aika.. Onko teillä ollut aikuisena isompia kinoja vai oletteko tasaisen läheisiä toistenne kanssa?[/QUOTE]

Mitään riitoja ei ole ollut kotoa muuton jälkeen. Yhden kanssa kahvitellaan viikoittain, suurimmalla ikäerolla oleviin on elämäntilanne niin eri ettei säännöllisesti nähdä. Soitellaan kuitenkin. Juhlapyhinä lähes aina yhdessä perheinemme. Kuvailisin välejä yhtä läheisiksi kuin ystävillä.

Hienoa että teillä on kaikille omat huoneet, siinä varmasti säästyy monet riidanaiheet

 

Mitään riitoja ei ole ollut kotoa muuton jälkeen. Yhden kanssa kahvitellaan viikoittain, suurimmalla ikäerolla oleviin on elämäntilanne niin eri ettei säännöllisesti nähdä. Soitellaan kuitenkin. Juhlapyhinä lähes aina yhdessä perheinemme. Kuvailisin välejä yhtä läheisiksi kuin ystävillä.

Hienoa että teillä on kaikille omat huoneet, siinä varmasti säästyy monet riidanaiheet

Millaisilla ikäeroilla olette?
Jotenkin sitä miettii onko se kovin itsekästä tehdä neljäs lapsi. Mutta ehkä se myös antaa lapsille jotain.

 

Miehellä on kolme veljeä ja on sitä mieltä ettei niin montaa lasta koskaan halua. Nuorin saa monen kertaa käytettyjä vaatteita, leluja, tavaroita ym. Kaikille ei riitä yhtä paljon aikaa ja jaksamista sekä taloudellisesti on aina tiukkaa.

 

Itselläni 4 sisarusta, minä vanhin, yhdestäkään en luopuisi ja varsinkin nyt kun kaikki ollaan aikuisia niin aivan mahtavaa omistaa monta sisarusta <3 Minulla itsellänikin nyt neljä lasta (vanhin 19 ja nuorin 1), kyllähän nuo tappelevat ja välillä tuntuu että tunnit loppuvat vuorokaudessa kesken, mutta myös välittämistä ja rakkautta riittää sisarustenkin kesken rutkasti! Ehdottomasti rikkaus sisarukset, yhden lapsen "teko" perheeseen pitäisi lailla kieltää, se on lapselle suuri menetys

 

Itselläni 4 sisarusta, minä vanhin, yhdestäkään en luopuisi ja varsinkin nyt kun kaikki ollaan aikuisia niin aivan mahtavaa omistaa monta sisarusta <3 Minulla itsellänikin nyt neljä lasta (vanhin 19 ja nuorin 1), kyllähän nuo tappelevat ja välillä tuntuu että tunnit loppuvat vuorokaudessa kesken, mutta myös välittämistä ja rakkautta riittää sisarustenkin kesken rutkasti! Ehdottomasti rikkaus sisarukset, yhden lapsen "teko" perheeseen pitäisi lailla kieltää, se on lapselle suuri menetys

Noh, eihän se usein ole edes oma valinta, eikä tuokaan aina pidä paikkansa että se on lapselle suuri menetys.

 

Miehellä on kolme veljeä ja on sitä mieltä ettei niin montaa lasta koskaan halua. Nuorin saa monen kertaa käytettyjä vaatteita, leluja, tavaroita ym. Kaikille ei riitä yhtä paljon aikaa ja jaksamista sekä taloudellisesti on aina tiukkaa.

Meillä on kyllä ostettu jokaiselle uutta myös. Eli tämä on ehkä heidän perheen ongelma, meillä se ei ole niin nyt kolmen kanssa eikä tulisi olemaan neljännenkään kanssa.

Lähinnä mietin tuota henkistä puolta ja ajan käyttöä.

 

Noh, eihän se usein ole edes oma valinta, eikä tuokaan aina pidä paikkansa että se on lapselle suuri menetys.

Tästä olen samaa mieltä, ettei se ole menetys.

Muutenkin, itsekkäämpää on mielestäni tehdä useampi lapsi kun vain se yksi.

 

Ken guru:
Juu, tuolla "teolla" tarkoitinkin sitä että omista itsekkäistä syistä halutaan vain yksi lapsi... Ja kun katson omien lapsieni välistä välittämistä ja huolenpitoa, niin olen edelleen sitä mieltä että yksi lapsi jää paitsi jostain sellaisesta mitä rahalla eikä muillakaan "elämyksillä" voi korvata.

 

Ken guru:
Juu, tuolla "teolla" tarkoitinkin sitä että omista itsekkäistä syistä halutaan vain yksi lapsi... Ja kun katson omien lapsieni välistä välittämistä ja huolenpitoa, niin olen edelleen sitä mieltä että yksi lapsi jää paitsi jostain sellaisesta mitä rahalla eikä muillakaan "elämyksillä" voi korvata.

Tuo on kyllä totta. =)

 

[QUOTE="aloittaja";27914142]Meillä on kyllä ostettu jokaiselle uutta myös. Eli tämä on ehkä heidän perheen ongelma, meillä se ei ole niin nyt kolmen kanssa eikä tulisi olemaan neljännenkään kanssa.

Lähinnä mietin tuota henkistä puolta ja ajan käyttöä.[/QUOTE]

Totta kai sitä uutta myös ostetaan, mutta kyllä ainakin minäkin mietin ekologisuutta näissä asioissa ja kierrättäminen on tärkeää, varsinkin neljän lapsen kanssa se tavaran määrä on tajutonta.

Henkinen puoli tuo juuri miehelle oli ja kaikille veljille että harvoin mitään "omaa" ja täysin yksityistä. Kaikki jaettiin eikä omia huoneitakaan saatu.

 

Totta kai sitä uutta myös ostetaan, mutta kyllä ainakin minäkin mietin ekologisuutta näissä asioissa ja kierrättäminen on tärkeää, varsinkin neljän lapsen kanssa se tavaran määrä on tajutonta.

Henkinen puoli tuo juuri miehelle oli ja kaikille veljille että harvoin mitään "omaa" ja täysin yksityistä. Kaikki jaettiin eikä omia huoneitakaan saatu.

Toki meillä kierrätetään, mutta ei välttämättä omien lasten kesken kaikkea. Kunnioitamme heidän toiveitaan esim. lempiväreissä jne..

Meillä lapsilla olisi kaikilla omat huoneet jne. Ymmärrän pointtisi, mutta en usko että perheemme neljännen myötä menisi tuollaiseksi kun se ei ole sitä nytkään.