Nyt näyttäis vahvasti siltä että toivoa on ja odotus palkitaan. Sain vihdoin ja viimein haalean viivasen testiin! Nyt jänskättää että pysyykö pikkuinen matkassa! La ois syyskuussa jos kaikki menee niinkuin pitääkin! Mie oon niin onnellinen, mutta samalla pelkään.
Perheenlisäystä pitkän tauon jälkeen
- Viestiketjun aloittaja Bhumi
- Ensimmäinen viesti
Megahypersuperonnittelut Nennalle! :-D Kuinka ihanaa!
Minä tein hätähousuna sittenkin testin jo tänä aamuna, vaikka on menossa vasta kp 27 / 27-29, ja vaikka kaksosistani sain plussan vasta kun menkat olivat reippaasti myöhässä, sitä ennen näytti negaa. Ja negaa näytti tämänaamuinenkin testi. Koska voin koko ajan pahoin ja olen oksennellutkin ja muutkin raskausoireet ovat päällä, olen suoraan sanottuna huolissani että mikä minua vaivaa jos en ole raskaana...
Minä tein hätähousuna sittenkin testin jo tänä aamuna, vaikka on menossa vasta kp 27 / 27-29, ja vaikka kaksosistani sain plussan vasta kun menkat olivat reippaasti myöhässä, sitä ennen näytti negaa. Ja negaa näytti tämänaamuinenkin testi. Koska voin koko ajan pahoin ja olen oksennellutkin ja muutkin raskausoireet ovat päällä, olen suoraan sanottuna huolissani että mikä minua vaivaa jos en ole raskaana...
Tervetuloa Boboo! On hienoa ja rohkeaa yrittää vauvaa sinun tilanteessasi ja merkki siitä että olet rakastava äiti etkä luovuttaja 
Ja onhan se niin että useimmat erityisen tuen tarvetta aiheuttavat jutut ovat sillä tavalla perinnöllisiä että mitä vähemmän vanhemmilla on samoja geenialleeleja, sitä epätodennäköisempää on, että lapselle osuu kaksi samaa huonoa geenialleelia. Kaikillahan meillä on yhtä paljon vikageenialleeleja mutta jos ne ovat tulleet vain toiselta vanhemmalta niin emme mahdollisesti koskaan niistä millään tavalla kärsi. Toivotaan että uusi isäehdokas on vielä kaukaisempaa sukua sinulle kuin edellinen :-D
Minäkin saan toisesta lapsestani vammaistukea, hänellä tosin on vammanaan "vain" diabetes eikä se loppujen lopuksi rajoita elämää kun verensokerimittaus- ja insuliinirumbaan on jo niin tottunut vuosien varrella, ihan normaalia ruokaa hän voi esim. syödä. Omaa elämäni on helpottanut sekin että hän on jo pitkään osannut annostella pistoksensakin oikein jo ihan itse eli enää ei tarvitse kouluttaa pakoon pyristeleviä kalmankalpeita sukulaisia ja kavereita hoitamaan diabeetikkolasta. Enemmän haittaa on samalle lapselle osuneesta astmasta, häntä ei voi esim. päästää yökylään parhaan kaverin luo kun siellä on sen seitsemän sortin lemmikkejä.
Ja onhan se niin että useimmat erityisen tuen tarvetta aiheuttavat jutut ovat sillä tavalla perinnöllisiä että mitä vähemmän vanhemmilla on samoja geenialleeleja, sitä epätodennäköisempää on, että lapselle osuu kaksi samaa huonoa geenialleelia. Kaikillahan meillä on yhtä paljon vikageenialleeleja mutta jos ne ovat tulleet vain toiselta vanhemmalta niin emme mahdollisesti koskaan niistä millään tavalla kärsi. Toivotaan että uusi isäehdokas on vielä kaukaisempaa sukua sinulle kuin edellinen :-DMinäkin saan toisesta lapsestani vammaistukea, hänellä tosin on vammanaan "vain" diabetes eikä se loppujen lopuksi rajoita elämää kun verensokerimittaus- ja insuliinirumbaan on jo niin tottunut vuosien varrella, ihan normaalia ruokaa hän voi esim. syödä. Omaa elämäni on helpottanut sekin että hän on jo pitkään osannut annostella pistoksensakin oikein jo ihan itse eli enää ei tarvitse kouluttaa pakoon pyristeleviä kalmankalpeita sukulaisia ja kavereita hoitamaan diabeetikkolasta. Enemmän haittaa on samalle lapselle osuneesta astmasta, häntä ei voi esim. päästää yökylään parhaan kaverin luo kun siellä on sen seitsemän sortin lemmikkejä.
Viimeksi muokattu:
Moi vaan kaikki! Täällä kolmatta yrittävä. Kaksi lasta 10v ja 11v on edellisestä liitosta.
Yritystä takana nykyisen mieheni kanssa nyt vuosi.
Täällä kolmatta yrittävä. Kaksi lasta 10v ja 11v on edellisestä liitosta. Yritystä takana nykyisen mieheni kanssa nyt vuosi.
Kiitos Bhumi
Olen raskautunut molemmista lapsistani ensimmäisellä kerroilla. Nyt tosiaan vuosi yritystä ilman tulosta. Olemme lapsettomuushoitojonoissa ja ehkä keväällä pääsemme hoitoihin ellei pian tärppää. Nyt on jännät päivät meneillään ja peukut pystyssä. Tsemiä muillekin!
Olen raskautunut molemmista lapsistani ensimmäisellä kerroilla. Nyt tosiaan vuosi yritystä ilman tulosta. Olemme lapsettomuushoitojonoissa ja ehkä keväällä pääsemme hoitoihin ellei pian tärppää. Nyt on jännät päivät meneillään ja peukut pystyssä. Tsemiä muillekin!
Onnea nenna81 !!!
Tulikos tähän kiertoon kokeiltua jotain uutta kikkaa?
Aivan mahtava juttu olihan teilläkin jo pitkä yritys takana.
Niin ja tervetuloa yrittäjä J.
Täälläkin aiemmin jaa..9-vuotta sitten viimeks raskauduttu helposti, mutta nyt Yk5 eikä vauvaa kuulu enkä tainnut ovuloidakaan joten olen yksityiselle gynelle menossa asiaa selvittämään.
Bhumilla jännät paikat...
Tulikos tähän kiertoon kokeiltua jotain uutta kikkaa?
Aivan mahtava juttu olihan teilläkin jo pitkä yritys takana.
Niin ja tervetuloa yrittäjä J.
Täälläkin aiemmin jaa..9-vuotta sitten viimeks raskauduttu helposti, mutta nyt Yk5 eikä vauvaa kuulu enkä tainnut ovuloidakaan joten olen yksityiselle gynelle menossa asiaa selvittämään.
Bhumilla jännät paikat...
Moi, kirjoitan vaan kannustaakseni. Pitkässä ikäerossa on ehdottomasti puolensa. Minulla oli edellisestä elämästä '03 poika ja saimme aviomieheni kanssa ensimmäisen yhteisen lapsemme viime syksynä. Minua jännitti raskausaikana paljon enemmän kuin 10v sitten, mutta kaikki meni tosi hyvin. Tieto vaan lisäsi tuskaa. Isompi on oma-aloitteinen koululainen jo niin ei vaati fyysistä "hoitamista", mutta henkistä sitäkin enemmän. Vauvan kohdalla taas ehkä päinvastoin. Valvomiset ei rassaa nyt minusta yhtään sen enempää kuin 10v sitten. Lihashuoltoa tämä vaatii vaan nyt enemmän. Paikat menevät paljon helpommin jumiin ja kipuisena on kurja hoitaa vauvaa. Eka lapsi tuli pyytämättä ja yllätyksenä, tokaa yritettiin 9kk josta tosissaan 6kk. Huoli oli kova, tuleeko ollenkaan enää, mutta näin onnellisesti kävi vaikka ollaan jo kolmevitosia. Synnytys oli erilainen kummallakin kerralla, nyt tokassa olin henkisesti paremmin läsnä vaikka kestikin kauemmin. En siis avautunut ollenkaan niin nopeasti kuin ekasta, mutta se johtui vauvan lievästä virhetarjonnasta, joka korjautui lopussa ja ponnistus oli vielä helpompi kuin eka.
Onnea kaikille tauon jälkeen raskautta ylittäville! Me emme vielä tähän ajatelleet lopettaa vaan koitetaan vielä yhtä, ja nyt vähän tietty hirvittää miten selvitä mahdollisesta pienestä ikäerosta kun pitkä ero on tuntunut näin helpolta.
Pippurihäntä
Onnea kaikille tauon jälkeen raskautta ylittäville! Me emme vielä tähän ajatelleet lopettaa vaan koitetaan vielä yhtä, ja nyt vähän tietty hirvittää miten selvitä mahdollisesta pienestä ikäerosta kun pitkä ero on tuntunut näin helpolta.
Pippurihäntä
Kiitos kannustuksestasi Pippurihäntä Luulen että kaikissa ikäeroissa on puolensa ja puolensa. Minulla on ennestään kaksoset ja vaikka vauva-aika oli kaoottisen väsyttävä, heistä on niin paljon iloa ja seuraa toisilleen ja heillä on niin paljon enemmän yhteistä kuin luultavasti kellään muilla suomalaislapsilla nykypäivänä voisikaan olla, että olen monta kertaa heitä katsellessani ja kuunnellessani puhjennut kyyneliin meidän kaikkien "yksösten" puolesta kun meillä ei niin ihanaa kaveria siinä vieressä ole ollut! Joten eiköhän nuorempi lapsenne kiitä jos vielä sisaruksen hänelle saatte, vaikka vanhemmat voivat joskus olla helisemässä :-D (vaikka kyllähän lapset pienellä ikäerolla paljon tappelevatkin....)
Luulen että kaikissa ikäeroissa on puolensa ja puolensa. Minulla on ennestään kaksoset ja vaikka vauva-aika oli kaoottisen väsyttävä, heistä on niin paljon iloa ja seuraa toisilleen ja heillä on niin paljon enemmän yhteistä kuin luultavasti kellään muilla suomalaislapsilla nykypäivänä voisikaan olla, että olen monta kertaa heitä katsellessani ja kuunnellessani puhjennut kyyneliin meidän kaikkien "yksösten" puolesta kun meillä ei niin ihanaa kaveria siinä vieressä ole ollut! Joten eiköhän nuorempi lapsenne kiitä jos vielä sisaruksen hänelle saatte, vaikka vanhemmat voivat joskus olla helisemässä :-D (vaikka kyllähän lapset pienellä ikäerolla paljon tappelevatkin....)Tervetuloa Boboo! On hienoa ja rohkeaa yrittää vauvaa sinun tilanteessasi ja merkki siitä että olet rakastava äiti etkä luovuttaja
Minäkin saan toisesta lapsestani vammaistukea, hänellä tosin on vammanaan "vain" diabetes eikä se loppujen lopuksi rajoita elämää kun verensokerimittaus- ja insuliinirumbaan on jo niin tottunut vuosien varrella, ihan normaalia ruokaa hän voi esim. syödä. Omaa elämäni on helpottanut sekin että hän on jo pitkään osannut annostella pistoksensakin oikein jo ihan itse eli enää ei tarvitse kouluttaa pakoon pyristeleviä kalmankalpeita sukulaisia ja kavereita hoitamaan diabeetikkolasta. Enemmän haittaa on samalle lapselle osuneesta astmasta, häntä ei voi esim. päästää yökylään parhaan kaverin luo kun siellä on sen seitsemän sortin lemmikkejä.
Juu, Löysin uuden miehen 500km päästä omasta kotipitäjästä. Laskeskelin et pitäs riittää =D. No, näyttää siltä että esikoisen ongelmat on periytyneet isältään, joten...
Sullekin on siis tuttua hakemussulkeiset ja joka tahon tiedottamiset lapsen kuntoutuksesta sinne ja tänne ja tonne. Nykyään "kinaan" kaupungin kanssa omaishoidon tuki asioista. Vie oman veronsa nämäkin. Pelkästään tutkimuksiin ja hoitoon pääsy meillä kesti neljä vuotta!!! Tutkimusten jälkeen saatiin 4 diagnoosia ("terveelle pojalle", jota ei tarvitse tutkia) ja Autisminkirjon testeistä jäätiin yhden pisteen päähän diagnoosista. Jos tutkimukset olisi tehty aikaisemmin niin sekin raja olisi mennyt rikki. Onneksi autistiset piirteet näyttävät meillä lieventyvän sitä mukaa kun poika kasvaa.
On se niin väärin että sinun piti odottaa neljä vuotta tutkimuksiin pääsyä, kun taas joissain paikoissa lapset suorastaan ylidiagnosoidaan (tiedän tapauksia joissa lapsen oireilun aiheuttava pääongelma on kodin ihmissuhteissa tai elämäntyylissä, mutta vanhemmat pääsevät muutosvaatimuksia kätevästi pakoon lapsen diagnoosin tai jopa psyykelääkityksen taakse). Eli yhtäällä kinataan ja pihdataan tutkimuksia ja hoitoa, mutta toisaalla taas ilmeisesti katsotaan että lapsiparat on kätevintä diagnosoida hankaliksi ja lääkitä hiljaisiksi silloinkin kun muitakin (paljon enemmän aikaa ja vaivaa vaativia) vaihtoehtoja olisi.
Minun täytyy kyllä sanoa että olen päässyt hakemusten ja tiedottamisten kanssa helpolla. Varmaan siksi että lapsuusiän diabetes on yksiselitteisesti diagnosoitavissa oleva fyysinen, ilman asianmukaista hoitoa hengenvaarallinen sairaus. Ihan automaattisesti alkaa vammaistuki juosta kun diagnoosi on tehty, sain aikoinaan jopa Kelalta korvauksia menetetystä työajasta kun aluksi meni niin paljon aikaa sairaalan koulutuksessa diabeetikon vanhemmille. Lapsen tilan seuranta on säännöllistä ja hyvää ja insuliinit ja hoitovälineet saa käytännössä ilmaiseksi.
Minun täytyy kyllä sanoa että olen päässyt hakemusten ja tiedottamisten kanssa helpolla. Varmaan siksi että lapsuusiän diabetes on yksiselitteisesti diagnosoitavissa oleva fyysinen, ilman asianmukaista hoitoa hengenvaarallinen sairaus. Ihan automaattisesti alkaa vammaistuki juosta kun diagnoosi on tehty, sain aikoinaan jopa Kelalta korvauksia menetetystä työajasta kun aluksi meni niin paljon aikaa sairaalan koulutuksessa diabeetikon vanhemmille. Lapsen tilan seuranta on säännöllistä ja hyvää ja insuliinit ja hoitovälineet saa käytännössä ilmaiseksi.
Valtavasti Onnea plussanneille ja tervetuloa uudetkin
Toivottavasti tosiaan plussatuulet tarttuvat! Viime päivänä minunkin suru keskenmenosta on alkanut häipyä ja illalla jopa tajusin, ettei asia ole pyörinyt koko ajan mielessä, niin kuin aiemmin. Asiasta on nyt kuusi viikkoa. Meillä odotellaan loppukuussa olevaa etelänmatkaa, ja toiveena saada yritys käyntiin heti kunhan ensimmäiset kuukautiset keskenmenon jälkeen suvaitsevat vihdoin tulla....
Toivottavasti tosiaan plussatuulet tarttuvat! Viime päivänä minunkin suru keskenmenosta on alkanut häipyä ja illalla jopa tajusin, ettei asia ole pyörinyt koko ajan mielessä, niin kuin aiemmin. Asiasta on nyt kuusi viikkoa. Meillä odotellaan loppukuussa olevaa etelänmatkaa, ja toiveena saada yritys käyntiin heti kunhan ensimmäiset kuukautiset keskenmenon jälkeen suvaitsevat vihdoin tulla....
Hei!
Löysin onneks ketjun nyt johon itekkin kuulun
Olen kohta kolmikymppinen nainen, mies pari vuotta minua vanhempi.Esikoinen täyttää pian seitsemän vuotta ja uuden miehen kanssa ollaan aloteltu lapsenteko periaatteella tulee, jos on tullakseen. Ehkäisy jätettiin pois vuodenvaihteessa, eli ei olla kauaa edes yritetty. Kuumeilua on jo ollut molemmilla pidemmän aikaa.
Esikoista aloin odottaa kun unohdin kaksi e-pilleriä ottaa laatasta, eli vahinko oli. Nyt jännittää ihan älytön ja tuntuu että on eka kerta menossa. Tämä yrittäminen on kyllä ihan uutta minulle
Pelottaa vaan edessäpäin oleva aika, ja se voidaanko me edes yhdessä saada aikaan jälkikasvua 
Mukava lukea muidenkin samassa tilanteessa olevien kirjoituksia
Löysin onneks ketjun nyt johon itekkin kuulun
Olen kohta kolmikymppinen nainen, mies pari vuotta minua vanhempi.Esikoinen täyttää pian seitsemän vuotta ja uuden miehen kanssa ollaan aloteltu lapsenteko periaatteella tulee, jos on tullakseen. Ehkäisy jätettiin pois vuodenvaihteessa, eli ei olla kauaa edes yritetty. Kuumeilua on jo ollut molemmilla pidemmän aikaa.
Esikoista aloin odottaa kun unohdin kaksi e-pilleriä ottaa laatasta, eli vahinko oli. Nyt jännittää ihan älytön ja tuntuu että on eka kerta menossa. Tämä yrittäminen on kyllä ihan uutta minulle
Pelottaa vaan edessäpäin oleva aika, ja se voidaanko me edes yhdessä saada aikaan jälkikasvua Mukava lukea muidenkin samassa tilanteessa olevien kirjoituksia
Joponen, kuukautiset voivat joskus tuntua puhdistavilta, uuden, toivottavasti edellistä kuukautta paremman kauden alulta Sinulla on erityisen hyvät syyt tuntea niin.
Perheenlisäys pitkän tauon jälkeen tuntui erityisen hyvältä eilen ja tänään kun luin lasteni kanssa Lennart Nilssonin valokuvakirjaa Syntyy uusi ihminen, jossa on käsittämättömän hienoja kuvia kohdun sisältä, niin vauvasta kuin hedelmöittymistapahtumasta sitä edeltävine siittiö- ja munasolunäkymineen On niin ihanaa kun on isot tytöt jotka ovat yhtä kiinnostuneita uppoutumaan tuollaiseen kirjaan ja ihmiselämän ensi vaiheisiin kuin minäkin!
Tervetulotoivotukset ja lapsilykkyä Miija87:llekin! Minä käyn tätä ketjua aina lukemassa vaikka pääsinkin jo siirtymään plussanneitten puolelle, rv 5+3 tänään.
Sinulla on erityisen hyvät syyt tuntea niin.Perheenlisäys pitkän tauon jälkeen tuntui erityisen hyvältä eilen ja tänään kun luin lasteni kanssa Lennart Nilssonin valokuvakirjaa Syntyy uusi ihminen, jossa on käsittämättömän hienoja kuvia kohdun sisältä, niin vauvasta kuin hedelmöittymistapahtumasta sitä edeltävine siittiö- ja munasolunäkymineen
On niin ihanaa kun on isot tytöt jotka ovat yhtä kiinnostuneita uppoutumaan tuollaiseen kirjaan ja ihmiselämän ensi vaiheisiin kuin minäkin!Tervetulotoivotukset ja lapsilykkyä Miija87:llekin!
Minä käyn tätä ketjua aina lukemassa vaikka pääsinkin jo siirtymään plussanneitten puolelle, rv 5+3 tänään.
Viimeksi muokattu: