E
epätoivoinen
Vieras
kerron ekáksi taustoja. muutin kuukausi sitten mieheni kanssa yhteen, olemme olleet kaksivuotta yhdessä. hänellä entisestä liitosta yksi lapsi 10-v ja hänellä ja exällä hyvin tulehtuneet välit vielä 5-vuotta eron jälkeen.
itselläni kaksi lasta, joista 5-vuotias asuu minun kanssani ja 8-vuotias isänsä kanssa. lapset joka toinen viikkonloppu minulla ja jokaoinen isällään.lomat jaettu tasan.
lapseni tykkäävät todella paljon miesystävästäni ja exänikin kohtelee häntä hyvin. kummatkin lapset hyväksyi muuton toiselle paikkakunnalle. ja lapset keskenään tulevat toimeen kohtalaisesti. ongelmaksi onkin muodostunut yhdessä asuessa ja ilmeni aiemminkin kun olimme täällä kylässä. miesystäväni tyttärellä aivan eri säännöt kuin minun lapsilla.
talon koon vuoksi jouduimme laittamaan lapset samaan huoneeseen koska meillä vain kaksi makkaria, mutta tämä ei ongelma ollut kun ennen olimme minun luona tai täällä. no tietenkin kaikkien tavarat pitää mahduttaa samaan tilaan yms. miesystäväni tyttären tavaroita kuitenkin 80% leluista huoneessa, vauvaleluista asti ja minun lapset ei saa koskea niihin, muulloin kun tämä tytär paikalla tai sitten kaiken sääntöjä. hänellä sängynalunen täynnä laatikoita joihin ei saa koskea kyniä, piirrustuspaperia, lehtiä, leluja mitä ei edes pienet naperot rikkoisi.eli kaikki on että minun lapset ei saa koske tehdä.
tästä alkanutkin muodostua ongelma, olen opettanut lapseni jakamaan ja heillä kaikki yhteistä, tietenkin joku lempijuttu mitä ei mielellään toiselle anneta mutta pääsääntöisesti.
nyt on alkanut minulla hermot menemään kun yritän miesystävälleni asiasta puhua niin hän suuttuu ja meille tulee ydinsota. alkaa ehdotella olisiko toisenkin lapseni parempi asua isänsä luona. ja kaikki siksi kun minun lapsilla ongelmia rajojen kanssa ei tämä tälläinen ole koti ja kukaan voi kotiutua. 5-vuotiaani asuu lähes joka päivä täällä ja oli tämän kuukauden kanssani kotona ja hänen elämänsä ja minun ollut että kyttään lastenkin huoneessa että eihän hän vain koske miesystävän tavaroihin. aluksi tytär tykkäsi asua täällä mutta ei enää ja poikanikaan ei mielellään tule.
he kyselevätkin miksi miesystäväni tyttö ei anna koskea ja tehdä mtn? he haluaisivat rajoittaa kanssa toista koskemasta, koska ns. meidän kaikkiin tavariohin on saanut koskea lupaa kysymättä.
sitten miesystävän tyttärestä, minä pidän hänestä, ei ole pahaa sanottavaa, mutta hän ei taida minusta pitää. aina kun isä ei ole paikalla kertoo äidistä, luokkaa minua tahallaan ja kertoo miten köyhä olen yms asioita. kun miesystävälleni kerron hän suuttuu kun parjaan hänen tytärtään, hänen suurisydämistä enkeliään joka ei tarkoita kenellekkään mtn pahaa-
mitä voin tehdä, luovutan kohta en tahdo että aina paha mieli riitaa ja ennen kaikkea että lapseni kärsivät. heidän elämä menee omani edelle, mutta rakastan myös miesystävääni...
kertokaa miten asiat saisi muuttuman vai vaiko vain ajan kanssa
itselläni kaksi lasta, joista 5-vuotias asuu minun kanssani ja 8-vuotias isänsä kanssa. lapset joka toinen viikkonloppu minulla ja jokaoinen isällään.lomat jaettu tasan.
lapseni tykkäävät todella paljon miesystävästäni ja exänikin kohtelee häntä hyvin. kummatkin lapset hyväksyi muuton toiselle paikkakunnalle. ja lapset keskenään tulevat toimeen kohtalaisesti. ongelmaksi onkin muodostunut yhdessä asuessa ja ilmeni aiemminkin kun olimme täällä kylässä. miesystäväni tyttärellä aivan eri säännöt kuin minun lapsilla.
talon koon vuoksi jouduimme laittamaan lapset samaan huoneeseen koska meillä vain kaksi makkaria, mutta tämä ei ongelma ollut kun ennen olimme minun luona tai täällä. no tietenkin kaikkien tavarat pitää mahduttaa samaan tilaan yms. miesystäväni tyttären tavaroita kuitenkin 80% leluista huoneessa, vauvaleluista asti ja minun lapset ei saa koskea niihin, muulloin kun tämä tytär paikalla tai sitten kaiken sääntöjä. hänellä sängynalunen täynnä laatikoita joihin ei saa koskea kyniä, piirrustuspaperia, lehtiä, leluja mitä ei edes pienet naperot rikkoisi.eli kaikki on että minun lapset ei saa koske tehdä.
tästä alkanutkin muodostua ongelma, olen opettanut lapseni jakamaan ja heillä kaikki yhteistä, tietenkin joku lempijuttu mitä ei mielellään toiselle anneta mutta pääsääntöisesti.
nyt on alkanut minulla hermot menemään kun yritän miesystävälleni asiasta puhua niin hän suuttuu ja meille tulee ydinsota. alkaa ehdotella olisiko toisenkin lapseni parempi asua isänsä luona. ja kaikki siksi kun minun lapsilla ongelmia rajojen kanssa ei tämä tälläinen ole koti ja kukaan voi kotiutua. 5-vuotiaani asuu lähes joka päivä täällä ja oli tämän kuukauden kanssani kotona ja hänen elämänsä ja minun ollut että kyttään lastenkin huoneessa että eihän hän vain koske miesystävän tavaroihin. aluksi tytär tykkäsi asua täällä mutta ei enää ja poikanikaan ei mielellään tule.
he kyselevätkin miksi miesystäväni tyttö ei anna koskea ja tehdä mtn? he haluaisivat rajoittaa kanssa toista koskemasta, koska ns. meidän kaikkiin tavariohin on saanut koskea lupaa kysymättä.
sitten miesystävän tyttärestä, minä pidän hänestä, ei ole pahaa sanottavaa, mutta hän ei taida minusta pitää. aina kun isä ei ole paikalla kertoo äidistä, luokkaa minua tahallaan ja kertoo miten köyhä olen yms asioita. kun miesystävälleni kerron hän suuttuu kun parjaan hänen tytärtään, hänen suurisydämistä enkeliään joka ei tarkoita kenellekkään mtn pahaa-
mitä voin tehdä, luovutan kohta en tahdo että aina paha mieli riitaa ja ennen kaikkea että lapseni kärsivät. heidän elämä menee omani edelle, mutta rakastan myös miesystävääni...
kertokaa miten asiat saisi muuttuman vai vaiko vain ajan kanssa
