No enpä nyt tota ihan mahdottomana tilanteena pitäis, mut riippuu tietty siitäkin et minkälainen tuo mies sit on ottaneena.. Tai siis, et onko perus känniääliö, suht normaali eli selvän oloinen ja käyttäytyy hyvin vai pitääkö peräti pelätä että alkaa väkivaltaiseksi tai jotain?
Mun mies juo, ja paljon. Ja se vituttaa kyllä. Se sentään hyvä puoli, että vaikka tissutteleekin kaljan jos toisenkin ihan arkipäivänäkin, niin ei ole juuri koskaan varsinaisesti kännissä. Tai edes hiprakassa. Harvinaisen hyvä viinapää tolla, ja tosiaan ihan oma itsensä ja mallikkaasti käyttäytyvä kansalainen vaikka ois useammankin ottanu. Neljä vuotta oltu yhdessä ja yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat kun oon nähnyt kaverin vähän enempi päissään, ja silloinkin lähinnä sellainen vähän urponhilpeä höpsöttelijä, kuitenkin vielä oma itsensä, eli sinänsä ei pitäis olla valittamista. Mut kyl se juominen silti vituttaa, hän vaan on perheessään kasvanut sellaiseen alkoholinkäyttökulttuuriin, ja siitä on vaikea kasvaa pois kun hän ei näe siinä mitään pahaa.
Hänen perheessään siis kaikki kyllä tykkää ottaa eikä kukaan niistä ole mikään känniääliö koskaan. Sellaisia sivistyneitä alkoholinkäyttäjiä, lähentelee ehkä sellaista välimeren maiden meininkiä, että syödään, juodaan, jutellaan, mut ei kukaan mitään kaatokännejä vedä päälle.
Joten vaikka alkoholia kulutetaan yhteisissä illanistujaisissa, niin meininki on sivistynyttä ja mukavaa, sellaista että lapsetkin voi periaatteessa ihan normaalia yhteistä iltaa siinä vietellä. Silti en itse tykkää että alkoholia käytetään lasten seurassa, mutta tiettyyn pisteeseen siedän sitä.
Ite oon kasvanut lähes raivoraittiissa perheessä, joten mun mielestä alkoholi ei kuulu perhe-elämään, nykyään ei oikeastaan huvita edes juhlia alkoholin kanssa, vaikka teinivuosina tulikin sitä harrastettua ihan uskottavasti. Mieskin välillä vittuilee, että miten mä niin takkini käänsin kun sillon tavatessa tykkäsin kyllä ottaa, mut nykyään ei enää maistu.
Mut tää on meillä sellainen ainainen kiistaa aiheuttava asia. En kuitenkaan koe voivani noin vain kieltää mieheltä juomista kokonaan. Kyllähän se on sitä vähentänyt todella paljon ja monesti ottaa ihan ykköskaljaakin, että ei niinkään edes välttämättä humaltuminen mielessä. Se on kuulemma se maku ja se rentouttava fiilis mikä siitä tulee.
Kyllähän se vähän vituttaa, mut tietyt rajat oon laittanut (joista pitää välillä vieläkin muistuttaa), että lasten seurassa ei kyllä oteta sitten sitä yhtä saunakaljaa enempää jne.
Parisuhteet vaatii kompromisseja, eikö? Tuskin kukaan täydellinen on, ei me naisetkaan aina.
