perhe-elämä haave vs todellisuus

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
puoliso oli raskausajan rakastava. vauvan kanssa kotiintultua pitkään näki vain vauvan, vaikka minäkin olisin kaivannut 2vko sairaalassa olon jälkeen rakkautta.

odotin että puoliso osoittaa rakkautta samalla intensiteetillä kuin ennenkin ja lisäksi jaamme rakkauden vauvaamme kohtaan ja iloitsemme hänestä yhdessä. Mutta niinei käynyt. alkuun mies osallistui kotitööihin yms mutta kun valitin ettei yö ole kotityö aikaa vaan nukkumisaikaa, koska kuka jaksaa päivät jos yöllä ei nuku sitäkään vähää mitä vauva ja ainoa pitkä unijakso oli se kun vauva nukahti yöunille aamuyötä kohden unijaksot lyhentyi heräämisten välissä. Mitä teki mies, lopetti kotitöiden teon kokonaan. eli mulle kaatui kotityöt, koirien hoito, vauvan, vanhempien lasten ruuat jne.

lopulta olin niin pettynyt ja vihainen kuin voi olla. jos yritin kertoa etten tunne enää itseäni tärkeäksi johti se vaan riitaan.
mitä teki mies sen sijaan että olisi muuttanut toimintaansa, hän keräsi keräsi tavaransa ja lähti. sen jälken on 3vrk vauvaa hoitanut. ja muutaman puolipäivää viettänyt kanssani. kuulemma rakastaa,muttei pysty olee öitä yhdessä.

moniko katselisi sellaista, mies elää kuin sinkku ja lapseton ja leikkii puolisoa ja isää silloin ku huvittaa
 

Yhteistyössä