Toggle sidebar

Perhe ei hyväksy tulevaa miestäni.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ...................................
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
?

...................................

Vieras
Olemme seurustelleet nyt jo parisen vuotta , mutta perheeni ei tunnu vieläkään hyväksyvän miesystävääni. Varsinkin äitini on todella tätä vastaan , koska aiomme mennä naimisiin ja asua miehen kotimaassa. Koko suku antanut selvästi kuvan että meitä on sitten turha odottaa häihinnne!
Monet ovat kyselleet että aionko nyt hylätä perheeni kaiken sen jälkeen mitä he ovat tehneet puolestani. Mutta eihän se todellakaan ole totta. Suomeen tulen varmasti useamman kerran vuodessa lomailemaan , ja tulevalle lapsellekin haluan opettaa olemaan ylpeä suomalaisuudesta.
Enkä tietenkään en anna minkään estää avioliittoamme , mutta silti olisi hienoa jos perheeni olisi paikalla tukemassa minua.
 
Itse elämäsi valitset, se on selvää.
Pakko kuitenkin kertoa että aikoinaan äitini olisi ollut oikeassa jopa kotimaisen miehen valinnassa..
Tässä sitä mennään päivä kerrallaan hampaita kiristellen.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...................................:
Olemme seurustelleet nyt jo parisen vuotta , mutta perheeni ei tunnu vieläkään hyväksyvän miesystävääni. Varsinkin äitini on todella tätä vastaan , koska aiomme mennä naimisiin ja asua miehen kotimaassa. Koko suku antanut selvästi kuvan että meitä on sitten turha odottaa häihinnne!
Monet ovat kyselleet että aionko nyt hylätä perheeni kaiken sen jälkeen mitä he ovat tehneet puolestani. Mutta eihän se todellakaan ole totta. Suomeen tulen varmasti useamman kerran vuodessa lomailemaan , ja tulevalle lapsellekin haluan opettaa olemaan ylpeä suomalaisuudesta.
Enkä tietenkään en anna minkään estää avioliittoamme , mutta silti olisi hienoa jos perheeni olisi paikalla tukemassa minua.
Click to expand...

Älä nyt helvetti lähde turvallisesta kotimaastasi mihinkään. Jos mies sinua rakastaa, hän tulee perässä minne vaan, eli Suomeen.
 
Hetkinen, siis koko suku on antanut ymmärtää etteivät tule häihinne?
Mut pitäähän heillä olla jokin perustelu päätöksilleen, mikähän se on?

Tietysti on myös totta että jostain niitä kantoja elämäämme paiskotaan, ja niihin kompastumme. Riittävästi kompuroituamme osaamme ennakoida ja hypätä yli, se on varsin hieno taito se. Taito kehittyy yleensä iän mukana.

Joku tuossa mainitsi että mies kyllä tulee tänne jos rakkaus on todellista? Sekin pitää paikkansa, ihminen kyllä menee onneaan kohti, aivan automaattisesti.

Summa summaarum: olemme valintojemme summia, aivan jokainen, omien tiemme kulkijoita, kuka mihinkin suuntaan, kantoihin kompuroiden ja siltoja takanamme polttaen. Sanootaankin että se vasta tyhmä on joka ei opi niistä aiemmista kompuroinneista, kerran saa mennä asian kanssa mahalleen, toinen kerta on jo tyhmyyttä.
 
Ei taida löytyä tilastoa, kuinka paljon on Suomesta ulkomaille naitu naisia ja kuinka moni näistä on tullut nyytin kanssa yksin kotiin jonkin ajan kuluttua. Näin tapahtui sisarelleni ja on tuttavissa muitakin.

Toki paljon on kiinni kulttuurista, mutta itsenäisen suomitytön on melko vaikea sopeutua pidemmän päälle esim. eteläeurooppalaiseen mentaliteettiin, jossa anoppi määrää myös nuoren perheen asiat ja hänen luonaan käydään joka viikonloppu ja vietetään siellä ainakin yksi päivä.

Persoonallisuuksia ollaan tietysti kaikki ihmiset, eikä jotain kansallisuutta voi niputta samalla tavalla toimivaksi mössöksi. Vakavia sopeutumisvaikeuksia ja kotiinpaluita tiedän tapahtuneen Espanjasta, Kreikasta, Italiasta, Ranskasta ja Saksasta.
Ensihuumassa sitä voi kuvitella kestävänsä vaikka mitä, mutta ajan myötä ne ihastuttavimmat piirteet muuttuvat kaikkein vihastuttavimmiksi (esim. tuo yhteisöllisyys).

Mutta mitäpä sitä pelkäämään elämää, erotaan suomalaistenkin liitoista.
Tarkka itsetutkiskelu ei kuitenkaan ole pahitteeksi.
 
Meilläkin oli aluksi vaikeaa perheelleni hyväksyä uusi mieheni. Suurin syy tähän liene oli se, että heistä valtaosa ovat vanhanaikaisia ja (puoli)uskovaisia, eikä kukaan suvustamme ole eronnut ja minä menin ottamaan ja eroamaan ja "hankin" vieläpä uuden miehen. Sillä tietenkään ei ollut merkitystä, että entinen mieheni harjoitti yhä enenvässä määrin sekä fyysistä että psyykkistä väkivaltaa, yhdessä olisi vain pitänyt pysyä...

Valitettavasti tilannetta ei parantanut sekään, että jos kävimme yhdessä sukulaisissani, oli tilanne vaivautunut ja jos menin yksin sukulaisiini, sain kuulla koko ajan vain kuviteltua huonoja puolia uudesta miehestäni ja toiveitani, että eroaisimme ennen kuin ehdimme naimisiin asti. Monet itkut itkin, että miksi ette ole onnellisia puolestani, kun olen viimein löytänyt hyvän ja kunnollisen miehen.

Nykyään käymme harvoin meillä ja huomattavasti useammin mieheni kotona. Lapsuudenkotimme ovat eri puolilta Suomea, joten molempien vanhemmilla käymistä ei olisi edes helppo yhdistää yhden lomareissun aikana.

 
Emme tiedä, mihin maahan olet menossa. Jos oma lapseni olisi ottamassa puolisokseen jonkun täysin vieraaseen kulttuuriin kuuluvan, vaikkapa muslimin, olisin tosi huolissani sellaisessa maassa jonkin aikaa asuneena.

Ehkä teillä ei olekaan kyse hyväksymisestä vaan vain huolesta tulevaisuudestasi. Itsehän lopulta päätät, mitä teet. Hyvä kuitenkin kun annat ajan kulua, että suurin hurma ehtii haihtua ja pystyt realistisesti suhtautumaan yhteiselonne mahdollisuuksiin.
 
Mieheni suku ei hyväksynyt minua, joten sen vinkin annan että tee nyt ja heti itsellesi selväksi oletko valmis seisomaan miehesi rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä. Et voi jäädä roikkumaan puoleen väliin miestäsi ja omaa sukuasi toivoen, että joku ottaisi ensimmäisen askeleen tai tapahtuisi ihme, joka toisi sovun ja hyvän tahdon teille kaikille. Sinä olet ainoa, jonka on tehtävä suurempia päätöksiä kuin kukaan muu. Miehelläsi on aina oma suku, jonka puoleen hän voi varmaankin kääntyä (ja toivottavasti sinäkin) ja huihait viitata sukulaistesi ennakkoluuloille.Sukulaisillasi on toisensa , joten sinä olet nyt todellakin yksin.

Hassua, että sukusi kuitenkin odottaa sinun järjestävän häät ja antavan heille ihanan tilaisuuden kieltäytyä kutsusta. Tosin anoppini oli aivan samanlainen kuin äitisi ja järjesti näyttävän kohtauksen olla tulematta häihimme, mutta hätään ehtivät omat vanhempani jotka sivistyneellä ja kohteliaalla käytöksellä puhuivat hänelle. Joten suosittelen teidänkin porukkaan jotakin samanlaista. Äitisi ei tunnu nyt ajattelevan päätään pitemmälle. Vaikka tekisitkin maailman tyhmimmän päätöksen, niin hänen on käsitettävä että sinä elät nyt omaa elämääsi.

Onnea elämääsi :)
 
Varmasti on ihan eri asia muuttaa vaikkapa miniäksi Ruotsiin kuin johonkin islamilaiseen maailmaan varsinkin, jos sukusi katkaisee välit sinuun. Tiedän, että monissa uskonnoissa (esim. islam ja juutalaisuus) odotetaan ilman muuta, että vaimo kääntyy miehen uskontoon. Itse asiassa elämä islamilaisissa maissa pelkkänä avovaimona ei taida edes olla mahdollista sikäläisen suvun painostuksen vuoksi, koska uskonto sanelee erittäin tarkasti elämän. Tiedän myös pohjoisafrikkalaisesta kulttuurista sen verran, että moni suomessa asunut afrikkalainen vaikuttaa hyvin länsimaisen kulttuurin omaksuneelta, mutta kun ensimmäinen lapsi syntyy, niin lapsi halutaankin kasvattaa monikulttuurisuuden sijasta miehen mallin mukaan täysin sikäläiseen kulttuuriin. Itselleni esimerkiksi tyttöjen asema surettaa kovasti, koska siellä älykäs, varakaskaan tyttö ei koskaan saa samaa asemaa kuin poikalapsi.

Tiedän jo omasta kokemuksestani ihan Suomestakin, että vaikeat olosuhteet voivat kaataa suhteen, vaikka rakkautta riittääkin yltäkylläisesti. Meillä ihan erilaiset näkemykset elämästä (haluttiin lapsia, mutta mies ei osoittanut eleelläänkään, että hän haluaisi tai kykenisi huolehtimaan lapsista ihan tavallisessa arjessa. Muitakin isoja eroja oli esim. siivoamaan miestä oli turha houkutella, ellei hän ollut "riittävän inspiroitunut", jota tapahtui noin kerran puolessa vuodessa). Yritin ymmärtää, joustin, tuin miestäni, kunnes tajusin, että se olen minä, joka ymmärtää, joustaa ja tukee, mutta mies vain tekee asiat omaa rataansa hyväksi katsomallaan tavalla. Minä en mahtunut hänen elämäänsä, vaan olin hidasteena.
 
Kannattasiko ensin kokeilla sitä pelkkää asumista miehen kotimaassa, ja mennä naimsiin jos pari vuotta siellä sinultakin luonnistuu? Nykyään kun ei enää teurasteta susipareja, voitte kai sentään avoparina sielläkin asua ja elää? Avioliitto on kuitenkin paljon enemmän.
 
Siis miksi vanhempasi eivät miestä hyväksy?

Kyse ei voi olla pelkästään ulkomaalaisuudesta. Nykyään solmitaan niin paljon avioliittoja ulkomaalaisten kanssa, että tällaisia ennakkoluuloja ei enää voi olla, siis pelkästään ulkomaalaisuuteen perustuvia. Kyse täytyy olla siitä, millainen tuo mies itsessään on.

Totta kai jokainen vanhempi, jonka lapsi avioituu ulkomaille, tuntee huolta, koska lapsihan lähtee niin kauas ja kenties aivan toisenlaiseen kulttuuriin. Onhan siinä aina riskinsä. Mutta onhan nyt jokaisen tiedossa, että yhtä paljon on onnistuneitakin liittoja, kuin niitä epäonnistuneita.

Et kirjoittanut, mikä on syy vanhempiesi vastustukseen. Voi olla, että itsekin tiedät asian, et vain halua sitä myöntää. Totta mooses, omatkin vanhempani vastustivat nuorena solmimaani avioliittoa, koska näkivät, että valitsemani mies oli hulttio. Minulle hän oli tietenkin elämäni suuri rakkaus, joka oli saatava millä hinnalla tahansa. Vaadin vanhempiani ymmärtämään ja hyväksymään, ja uhallakin pidin pääni. Kuitenkin jo siellä alttarilla seisoessani tiesin tekeväni virheen. Ja se oli virhe, eikä mikään pieni ollutkaan. Olisi kannattanut ajatella aikaisemmin ja ottaa vanhempieni vastustus ja huoli tosissaan. Itse asiassa kyllä minä kaiken sen tiesin jo alusta asti, mutta en halunnut uskoa, työnsin pois mielestäni, sillä olihan kyse SUURESTA RAKKAUDESTA. Olin tyhmä kuin peltosaapas.

Niin että mieti sinäkin mielessäsi, kenties vanhempasi ovatkin oikeassa.
 
Et ole vastannut miksi miestä ei hyväksytä... Luulen että hän on muslimi, siksi. Jos on niin et tiedäkään mihin liemeen joudut. No itsehän elämästäsi päätät. Ovathan ne tummat miehet komeita, mutta naimisiin mentyään täysiä tyranneja.

No pitäähän sinun kokeilla...kirjoita sitten parin vuoden päästä tänne uudelleen, kun olet karannut väkivaltaisen miehen kotimaasta silmät mustaksi hakattuna. No eihän ne mustat silmät näy minkään hunnun takaa (tai burkan).

En kyllä ikinä hyväksyisi että oma tyttäreni menisi muslimille, mutta jos sinä uskallat sen tehdä niin siitä vaan. Ota onkeesi nämä neuvot täältä elleistä, älä siis heti tee lapsia, pääset paremmin karkuun kotimaahan yksin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huilu:
No pitäähän sinun kokeilla...kirjoita sitten parin vuoden päästä tänne uudelleen, kun olet karannut väkivaltaisen miehen kotimaasta silmät mustaksi hakattuna. No eihän ne mustat silmät näy minkään hunnun takaa (tai burkan).
Click to expand...

No, jos pelkästään perheväkivallasta puhutaan niin Suomi ja 'muslimimaat' ovat aika samanlaisia. Mutta onhan se totta että valkoisen kristityn nyrkki jättä paljon siistimmän ja hienomman ja kunniallisemman jäljen (kaikille idiooteille tiedoksi: tämä oli nyt sitä ironiaa).

 
Kun monet ovat sitä kyselleet , niin tiedoksi että itävaltalainen mies on siis kyseessä. Joten tuskimpa siinä ihan hirveää kulttuurishokkia tulee.:) Eikä ole muslimikaan, kun ovat ihmiset sitäkin näköjään epäilleet .

Mutta siis, en todellaakaan tiedä miksi perhe suhtautuu tähän niin huonosti. Olen kyllä ainut lapsi ja äitini on aina ollut ylihuolehtivainen. Toisaalta myös vanhempieni liitto oli huono ja he erosivat nopeasti , joten sekin saattaa olla osasyy , etteivät he halua että minulle käy samalla lailla.
 
Jos kyseessä on tyypillinen itävaltalainen mies, edellytykset ovat ihan kohtuulliset. Kuitenkin on hyvä ottaa huomioon, että Itävalta on hiukan ennemmän "miesten valtakunta" kuin Suomi ja naisen paikka on aavistuksen enemmän kotona, mutta mitään sovittamatonta kulttuuriristiriitaa ei todennäköisimmin ole odotettavissa. Tässä kohtaa kansojen väliset näkemyserot ovat vähäisemmät , kuin kansanosien väliset.
 
En tiedä, onko Itävallassa sama systeemi kuin Saksassa, mutta tiedän aika hyvin Saksan näkövinkkelistä asioita. Esimerkiksi seurusteluvaihe sujuu ihan kivasti, mutta jos haluaa lapsia, moni nainen on pakotettu jäämään kotiin lasten vuoksi. Uran ja työn yhdistäminen ei siellä onnistu keskivertoperheeltä, kuten Suomessa. Siellä esim. lapset pitää kuskata kouluun ja hakea koulusta lounaalle (ei kouluruokailua). Myös harrastukset yms. toimivat pitkälti vanhempien toiminnan vuoksi. Samoin kotitöihin joutuu vanhemmat panostamaan lastensa kohdalla ihan toisin kuin Suomessa. Tiedän naisia, jotka haluaisivat töihin, mutteivät pysty, koska yhteiskunta ei ole siellä järjestänyt asioita työssäkäyvän äidin kannalta. Toisaalta siellä kyllä perheverotus mahdollistaa sen, että mies tyypillisesti kykenee elättämään perheensä yhden aikuisen tulolla, kun taas Suomessa erillisverotus pitää siitä huolen, että keskivertotuloinen mies ei useinkaan kykene vaimoa ja lapsia elättämään.
 
No näitä asioita ap:n vanhemmat ja sukulaiset nyt tuskin pohdiskelevat ja kriteereinä pitävät. Edelleen olen sitä mieltä, että itse mies on siinä epäilyjä aiheuttava tapaus. Tuskinpa tämä ap todella on ainoa suvussaan ja lähipiireissään, jolla on suhteita ulkomaille. Eikä niin takapajuisia ihmisiä enää luulisi olevan, että kaikki ulkomaat ja ulkomaalaiset herättävät automaattisesti pelkoa.

 
"aiomme mennä naimisiin ja asua miehen kotimaassa. Koko suku antanut selvästi kuvan että meitä on sitten turha odottaa häihinnne!"

No, ei matkustelukaan ihan mutkatonta ole. Tietysti vaikuttaa sekin, kuinka kaukana miesystäväsi kotimaa on ja millainen kulttuuri siellä vallitsee. Toisiin maihin on helpompi mennä kuin toisiin.

Onko miehesi rehellinen ja opiskellut itselleen ammatin? Onko sukulaisilla syytä epäillä hänen motiivejaan ja taustojaan?
 
Nyt vaan herää kysymys joka saattaa olla tyhmäkin, myönnän.
Onko miehelläsi ammattia, kunnon toimeentuloa. Entäpä ulkoinen olemus, luotaantyöntävä? Käytös sukulaisiasi kohtaan, millainen se on? Huomioiko hän ollenkaan sukulaisiasi, vai onko erittäin itsekeskeinen?

Kyllä tässä nyt on jotain sellaista mitä palstan ihmisten pitäis nähdä silmillään, niillähän yleensä nähdään. Joku nyt mättää, mitä et halua kertoa meille?
Ei nykyään enään ole ihmisiä jotka "noin muuten vaan" eivät hyväksy toista ihmistä, jokin todellinen syy pitää olla. Mahdollisesti sellainen jolle olet sokea, vielä näin suhteen alkuvaiheessa..............
Onnea kuitenkin valintaasi, kaikki meistä kompuroi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei aina niin yksinkertaista:
No, ei matkustelukaan ihan mutkatonta ole. Tietysti vaikuttaa sekin, kuinka kaukana miesystäväsi kotimaa on ja millainen kulttuuri siellä vallitsee. Toisiin maihin on helpompi mennä kuin toisiin.
Click to expand...

...Itävaltaan pääse aika helposti kuitenkin, en tosin ole itse käynyt siellä koskaan.
 
niin jäljelle jää ainoastaa pelko siitä, että sinä ainokainen et ole enää lähellä. He eivät ulotu sinuun. Pelkoa siitä, että et pärjää - ylisuojelua edelleenkin.

Sinua yritetään pakottaa huomaamaan, että ei kannata lähteä niin kauas kotoa. Vanhemmistasi tuntuisi paremmalta, jos olisit heidän ulottuvillaan, siipien suojissa edelleen. On siinä mukana myös sitä, että erilainen pelottaa.

Ihan samoin voisi olla myös silloin, jos sulhosi olisi suomalainen. Vanhemmilla ovat usein omat odotukset ja kriteerit sille, minkälainen heidän kullannuppunsa puolison pitää olla. Muu ei kelpaa.

Se on totta, että Itävallassa on hieman erilainen kulttuuri kuin meillä kuten edellä kerrottiin. Itävaltalainen tätini mies on ollut kerrassaan kelpo puoliso pitkän liiton ja hoitanut vaimoansa yli 10 vuotta halvaantuneenakin ennen hänen kuolemaansa 15 v. sitten. Esimerkillisesti kaikki kotityötkin tehden. Kunnioitan häntä erittäin suuresti, sillä siihen ei joka pojasta ole! Asuivat sekä Suomessa että Itävallassa ja viimoset 20 vuotta Suomessa. Leski elää edelleen täällä, 88 vuotias mies.

Älä pahoita mieltäsi sukusi ja vanhempiesi jyrkän suhtautumisen vuoksi. Kyllä siinä on kyse suojelustasi ja siitäkin, että he eivät itse ole valmiita siihen, että muutat kauaksi. Vanhempi ripustautuu lapseen-kuvio.
 
Ai, se maa on siis Itävalta. Entä nuo muut kysytyt. Miehen tausta, koulutus ja ammatti riittävän toimeentulon turvaamiseksi? Suhtautuminen morsiamen sukulaisiin?
Aika useinhan häät pidetään morsiamen kotona...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa