Perätilavauvojen äidit! Pari kysymystä...

[vieras]

Mun vauva kääntyi viikolla 39+jotain perätilaan. Viikolla 40+0 nelikiloinen vauva käännettiin sitten takaisin oikein päin.

Oho, jännä että noinkin myöhään vauva kääntyilee ja vieläpä että ulkokäännökselläkin saadaan kääntymään...

Joo, niin on. Mutta vauva ei ollut ehtinyt mitenkään jumittua perätilaan, kun vasta noin myöhään kiepsahti. Ja käännös meni hyvin. Ei sattunut ja sujuvasti kääntyi.

 

[Juu]

Neuvolan terkan lääkärin mukaan vauva oli raivotarjonnassa rv 39. Vasta synnytysalissa pojan huomattiin olevan perätilassa, kun anturiin ei tullut sydänääniä. Äkkiä ultrattiin ja huomattiin, että anturi olikin pepussa eikä päässä kiinni! Sitten kiidutettiin röntgeniin, jossa lanteeni koko arvioitiin ultran antaneen vauvan painoarvion kanssa, että hyvin mahtuu syntymään alakautta. Epiduraalin sain ja ISO eppari tehtiin. Urakka oli kova ja vauvani kiidätettiin syntymän jälkeen tutkimuksiin. Diagnoosi oli lievä hapenpuute. Oli enemmän henkisesti raskasta, vaikka "paikatkin" kipeenä. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin.-
Viikko oltiin sairaalassa ja imetyskin onnistu, vaikka jouduin oleen lapsesta erossa. (lapsi tipassa lastenosastolla) Jaksoin pumppailla. Terve yksivuotias poika on Tsemppiä

 

[Onnellinen isä]

Meillä oli jätkä perätilassa jokseenkin koko raskauden ajan. Kääntää yritettiin mutta ei itsepäinen lähtenyt mihinkään. Oulussa johtava ylilääkäri meinasi että alle nelikiloinen voidaan synnyttää turvallisesti ja tarvittaessa KÄYNNISTÄÄ, painoarvio oli 3,6kg. Kyllä meitä pelotti. Ja sitten kun mentiin viikon kuluttua seuraavaan kontrolliin niin eri lääkäri arvioi 4,3-kiloiseksi ja tuumaili että ei lähdetä käynnistämään mutta kyllä mahtuu tulemaan. Ihan kuin väkisin painostivat alatiesynnytykseen molemmat. Sen verran ristiriitaista juttua kuitenkin kertoilivat että pelotti niin perkeleesti molempia! No poika teki päätökset meidän puolesta eikä yrittänytkään lähteä syntymään, yliaikaiseksi meni ja sitten sektiolla maanantaina maailmaan. Jalat oli muuten suorassa ylöspäin ja aika veltot nilkat aluksi, mutta se lähinnä nauratti kätilöitä. Nyt kaikki on ihan mainiosti ja perjantaina haen porukan kotiin. Pää jätkällä oli perätilavauvoille tyypillisesti pitkän mallinen, eli niinku takaraivoa olis venytetty. Sitä me kyllä kauhisteltiin, että ei se mitenkään ois mahtunu tulemaan, se kun ei painu samalla lailla kasaan väärinpäin tullessa se pää. Kokemukset sektiosta tosi hyvät molemmilla, mukana olin. Ja äsken löysin tuolta sellaisen kansainvälisen tutkimuksen jonka mukaan 40% perätilaisten alatiesynnytyksistä päätyy hätäsektioon, että me kyllä suositellaan lämpimästi sitä suunniteltua sektiota. 7 tikkiä ja kunhan karvat kasvaa takaisin niin eipä mahda jäädä mitään näkyvää jälkeäkään. Jätkä muuten painoi just sen 4,3 kiloa ja sen auttoi maailmaan sektiossa juurikin se ylilääkäri...

 

[Hepuli71]

Esikoinen oli perätilassa tai poikittain melkein koko raskauden ajan. Vkolla 37 koitettiin ulkokäännöstä, se sattui niin pirusti mutta ei tuottanut tulosta. Lantio mitattiin pelvimetrialla ja todettiin tilavaksi synnyttäjän lantioksi (mikä oli hauska ylläri kun päällepäin on hyvinkin kaponen). TAYS oli synnytyssairaalani ja siellä tehdään perätilasynnyksiä sen verran, että päättelin olevani hyvissä käsissä ja uskoin lääkäreitä kun alatiesynnytystä mulle suosittelivat.

Vauva viihtyi kohdussa yli lasketun ajan. Vkolla 39 oli painoarvio noin 3200g ja laskettuna aikana sovittiin että jos ei itsekseen käynnisty niin käynnistetään 41+3 maanantaina. No 40+6 alkoi sitten tapahtua, vedet meni kotona ja synnytys alkoi puolisen vuorokautta myöhemmin spontaanisti sairaalassa. Kun ei muista synnytyksistä ole kokemusta, niin sanoisin että melko helppo kokemus oli ja hyvin meni. Supistukset oli sairaan kipeitä, mutta sain hyvin puudutteita ja loppuun asti päästiin onnellisesti. Jännin paikka oli pään auttaminen ulos kun se ei ekalta lääkäriltä meinannut heti sujua, siihen vaiheeseen kiirehti avuksi kokenut lääkäri jostain lähettyviltä ja hoiti homman loppuun. Vauva syntyi terveenä, sai 8 alkupistettä ja kotiin lähdettiin 3 päivää synnytyksestä. Epsitomia tehtiin, haava oli pieni ja parani hyvin. Synnyts kesti kaikkineen noin 11 tuntia, josta ponnistusvaihe 20 min.

Nyt kun odotan toista 17+2, alkaa jo mietityttää miten päin uusi tulokas maailmaan putkahtaa. Jos on perätilassa ja samat ennusteet kuin ensimmäisessä en epäröi lähteä uudestaan perätilasynnytykseen. Ne on todella hyvin valvottuja siltä varalta että jokin menisikin vikaan. Missään pikkusairaalassa en uskaltaisi lähteä perätilavauvaa synnyttämään, mutta tuskimpa sitä siellä suositeltaisikaan. Mutta toki toivon että olis oikein päin tällä kertaa, koska perätilasynnytyksessä on kuitenkin enemmän riskejä ja sektioon en hevillä lähtisi. Aika näyttää miten käy =) .