Peppukiitäjien vanhemmat! Kysymys..

Kuopuksemme oppi noin 2kk sitten ryömimään ja pian sen jälkeen alkoi liikkua istualtaan eteenpäin.

Aloin tässä miettiä kun ikää on jo 1v1kk, että alkaakohan tuo ollenkaan kontata? Mitenkäs tuo kävelemään oppiminen? Osaa toisinaan mennä istualtaan mahalleen ja yrittää nousta ylöspäin, mutta voimat ei vielä riitä nostamaan itseään.

Miten on muilla ollut? Onko tuolle peppukiitämiselle jotakin olennaista syytä? Itsekin olen kuulemma aikoinaan liikkunut samalla tavalla =)

 

Meilläkin kuopus oli peppukiitäjä, kyl hää rupes sit myöhemmin konttaamaankin. Mut pääasiassa meni pepulla eteeenpäin.
Kävelemään oppi 1.4v. Nyt 1.5v.

 

meillä jäi konttaus ja rymömisvaihe väliin. tyttö oppi kävelee loppujen lopuks kun oli 1v8kk.

 

Meillä ei tyttö ollut peppukiitäjä, mutta meni pitkään kuin mittarimato eteenpäin. Myöhemmin oppi konttaa ja 1v4kk kävelee. Tietysti ymmärrän että huoli on helposti kova omasta lapsesta. Itsekkin ehdittiin käyttää tyttöö jo lääkärissä kun ei uskottu että on normaalia ettei 1v3kk vielä kävele. Lääkäri taas piti asiaa suhteelisen normaalina ja käski odottelemaan. Voimia teille.

 

Meillä tyttö ei ryöminyt vaan alkoi mennä pepullaan eteenpäin. Kävimme fysioterapiassa, jossa hän oppi konttaamaan n.vuoden ikäisenä. Silloin ei seisonut itse vielä ollenkaan. Vähitellen alki pysyä jaloillaan, mutta pepullaan liikkui pääasiassa. Sitten konttasi enemmän kuin meni pepullaa. Kävelemään oppi tuen kanssa n.1v4kk ja lopulta 1v7kk otti ensimmäiset itsenäiset askeleet. Peppukiitäjien kävelemään oppimisen on sanottu olevan hitaampaa kuin muiden, joten meillä se ainakin piti paikkaansa.

 

Meillä alkoi peppukiitää 9 kk iässä. Ei ole koskaan ryöminyt tai kontannut. Saatiin lähete fysioterapiaan ja kovasti konttausta yms. harjoiteltiin. Kontannut ei ole koskaan ja noin 11 kk iästä alkaen alettiin sitten treenata kävelyä (kun ei kerran alkanut kontata ja nousi jo itsekin seisomaan, halusi että kävelytetään). Fysioterapiassa korjattiin yksipuolisia ja vääriä toimintatapoja ja asentoja. Tarkemmin en nyt tähän selitä mutta oli mielestäni todella hyödyllistä ja monipuolisti selvästi liikkumista ja olemista (mm. sivuistuntoja). Kävelemään täysin ilman tukea ja sujuvasti lähti 1 v. 2 kk iässä.

 

Ai niin. Piti kysyä että osaa siis itse nousta istumaan?

 

Peppukiitäjien kävelemään oppimisen on sanottu olevan hitaampaa kuin muiden, joten meillä se ainakin piti paikkaansa.

Tähän tulokseen mäkin olen päätynyt, mutta toisaalta itse olen ollut muutamia päivä yli vuoden kun opin kävelemään =) Esikoinenkin otti ensiaskeleensa vasta 1v2kk iässä siskonsa syntymäpäivänä ja itsenäisesti käveli kuukauden päästä..

Tämä ei osaa vielä nousta itse istumaan, paitsi jos on tapreeksi tukeva vaste (pinnasängyn laita, sitteri). Mutta yrittää tosiaan kovasti päästä jo jaloilleen ja haluaa että kävelytellään paljon

 

Jos ei itse osaa nousta istumaan, älä anna istua. Kävelytä vaikka mieluummin. Okei, ymmärrän että voipi olla aikas kärttyinen tällä tavalla mutta sitä peppukiitoa tulisi välttää ja kun tarpeeksi kiukuttaa, ehkä se konttaaminenkin siitä lähte ja käveleminenkin nopeammin.

 

Jos ei itse osaa nousta istumaan, älä anna istua.

En olekaan tullut ajatelleeksi tuollaista :ashamed: Meillä on nyt viime viikolla opittu nousemaan seisomaan tukea vasten ja osaa itse laskeutua jopa mahalleen asti. Ehkä tuo tosta pian sitten...

 

Meilläkin oli vastaavanlainen "ongelma" viime keväänä, kun neiti oli 9-10kk. Tyttö vain tykkäsi olla istuallaan (leikkiminen helpompaa) ja sitten kun keksi että peppukiidollakin pääsee hyvin eteenpäin, niin siinä se sitten oli, siis ongelma. Kävimme tytön kanssa pariin kertaan fysioterapeutilla tsekkaamassa ettei fyysisesti ole estettä konttaamiselle ja saamassa ohjeita konttamisen opetteluun. Kärsivällisyyttä vaadittiin kaikilta. Välillä mentiin kontallaan koko perhe tytön perässä pitäen kiinni hänen lonkista niin että ne pysyisivät konttausasennossa. Hiljalleen alkoi omatoiminenkin konttaminenkin kiinnostamaan, mutta vielä mentiin kuitenkin pyllylläkin. Mutta kokoa ajan vähenevissä määrin. Luulen että päiväkotikavereillakin oli iso vaikutus kun hän huomasi ettei pääse pyllykiidolla niin nopeasti kuin konttamalla. Kävelemään tyttö oppi samanikäisenä kuin isosisko ja isoveli, 1 vuoden 2 kk iässä. Vaikea sanoa olliko pyllykiidolla mitään vaikutusta kävelytaidon oppimiseen koska meillä kuitenkin kontattiin ennen kävelyä.

Meille terkkari ja fysioterapeutti selittivät miksi lapsen olisi hyvä oppia konttaamisen jalotaito. Sillä kuulemma saattaa olla tutkimuksien mukaan vaikutusta myöhäisempää oppimiseen, lukihäiriöt saattavat olla mahdollisempia kuin konttaajilla. Silloin jäi hieman mietityttämään että mites jos oppiikin tuon konttamisen vasta kävelyn jälkeen?

Nyt neiti on kohta 2-vuotias uhmaikäinen nuorineiti jolle mikään ei tunnu riittävän, ei vauhti. Koko ajan mennän enemmän taikka vähemmän juoksujalkaa. Ihan oikeasti puhumaan meillä neiti oppi 1 vuoden 6 kk iässä, silloin tuli parin kolmen sanan lauseita. Yksittäisiä sanoja tuli jo paljon aikaisemmin. Nyt puhuu jopa 5-6 sanan lauseita. Useimmiten lauseet ovat kuitenkin noita 3-4 sanaa.

Kaikki lapset ovat yksilöitä ja oppivat asioita eri tahdissa kuin esim naapurin taikka tutun muksut. Antakaamme lapselle aikaa. Ja suosittelen kysymään neuvolasta /fysioterapeutilta ihan mitä vain jos asia vaivaa. Itse ei kannata pähkäillä, asiat tuntuvat aina vain suurenevan ja pahentuvan.

Aurinkoista kesää kaikille!

 

Kaikki lapset ovat yksilöitä ja oppivat asioita eri tahdissa kuin esim naapurin taikka tutun muksut. Antakaamme lapselle aikaa. Ja suosittelen kysymään neuvolasta /fysioterapeutilta ihan mitä vain jos asia vaivaa. Itse ei kannata pähkäillä, asiat tuntuvat aina vain suurenevan ja pahentuvan.

Täysin totta! =) Meillä on juhannuksen jälkeen seuraava neuvola, jossa hieman kontrolloidaan tuota liikkumista ja kasvuakin. 1v oli vasta oppinut ryömimään eikä ottanut ollenkaan askelia kävelytettäessä. Sen suhteen en murehdikaan, terveydenhoitaja on ihana ja aikaistikin tuota käyntiämme.

Meillä on tänään menty konttausasentoon Aivan yllättävää miten on nyt nopeesti oppinu kaikkea. Ehkä tuo vielä oppii jotakin uutta jo ennen sitä neuvolaa. Viimeksi terveydenhoitaja oli miettinyt fysioterapeutille laittoa, mut se ryömimään oppiminen oli pelastanut.

Ihanaa kesää teille kaikille muillekin! :flower:

Muoks! Meillä opittiin tänään 4.6 konttaamaan! Aivan loistavaa, neiti lähti tuosta noin vaan yhtäkkiä liikkeelle

 

27.5.07 11:47
Tiiteni (vierailija)

"Onko kellään ollut peppukiitäjää?
Miten peppukiitäjänne on oppinut liikkumaan (ryöminyt, kontannut, kävellyt)? Oletteko joutuneet käymään fysioterapiassa? Onko lapsi muuten terve?

Meillä tyttö 11kk oppi juuri etenemään istuallaan ja jumpparilla kävimme kerran. Antoi ohjeita konttausasennon/konttaamisen ja ryömimisen harjoitteluun. Ei sanonut tuosta peppukiitämisen jatkamisesta mitään ennen kuin itse kysyin, että pitäisikö sitä touhua sitten rajoittaa. Silloin sitten sanoi, että pitäisi rajoittaa ja noita em. asioita yrittää harrastaa. Ei sanonut mitään syytä, miksi ei saisi pepullaan kiitää, mutta kuulin ystävältäni, että se voi jotenkin vaikeuttaa lonkankoukistajan toimintaa ja hidastaa siten kävelyn oppimista.

Neuvolan terkkari ei olisi vielä edes passittanut jumpparille, mutta pyysin itse ihan mielenkiinnosta päästä, että voisimme treenailla kotona. Neiti kun ei pääse edes itse vielä makuulta istumaankaan. En ole itsekään huolissani, mutta eräät läheiset jaksavat asiasta vaahdota ihan kiusaksi asti! Koen olevani nyt jotenkin huono ja vastuuton äiti kun en haluaisi rajoittaa tuota tytön liikkumisen riemua, mikä istuen maailman tutkimisesta tulee... :ashamed: . Tyttö ei yhtään tykkää noista "harjoituksista", mitä pitäisi tehdä. Jotenkin olen sitä mieltä, että jos nuo konttaamis- ja ryömimisharjoitukset saavat tytön tolaltaan, niin ei harjoittelusta voi kovin paljon silloin hyötyäkään olla. Luotan siihen, että lapsi kyllä oppii liikkumaan kun on itse siihen valmis ja nyt kaduttaa jo koko fysioterapeutille meno. Väsynyttä lasta vain huudatti siellä ihan hysteerisenä :'( .

Onko muita, joilla olisi ollut peppukiitäjää tai muuten hitaasti liikkeelle lähtevää lasta. Kaipaisin nyt kovasti vertaistukea kun noista omista läheisistä ei tunnu rohkaisijaa löytyvän. Kauhistellaan vaan, että kyllä ne ammattilaisen neuvot kannattaa ottaa tosissaan ja että vakavasta asiasta on kyse. Aika surkeaksi se saa olon nyt tuntumaan "


Tässä oman lapseni tarinaa parin vuoden takaa. Käy lukemassa koko ketju "onko kellään ollut peppukiitäjää?"

Konttaamaan siis opetettiin ihan vuorotahtisuuden oppimiseksi. Helpottaa kävelyn oppimista. 1v8kk lähti sitten viimein ihan kunnolla kävelemään.

 

Kiitos Tiiteni! Oli mielenkiintoista lukea Äepän ja sinun kirjoituksiasi, tietenkin muidenkin :flower:

Neidin kanssa tänään kontin lattialla, että harjoittelisi tuota oikein kunnolla nyt. Kahden viikon päästä, kun on se aika. Uusimpina taitoina meillä on alettu liikkua tukea pitkin (sohvan reunaa) ja kiipesi itse tänään siskonsa sänkyyn |O :heart:

 

Meidän keskimmäinen oli peppukiitäjä. Aloitti sen 11kk, sitä ennen ei liikkunu/tehnyt muuta kuin istui paikallaan ja rummutti jalkojaan lattiaan. Ei tiedetty, ettei olis saanu istuttaa, kun ei itse noussut istumaan, muksu ei siis viihtynyt makuulla yhtään.
Konttaamaan oppi pihalla 1v2kk, kun ei istuallaan oikein luistanut
Kävelemään oppi 1v6kk.
Nyt on jo 9v, eikä ole ollut luki- tai muitakaan ongelmia, mutta on ehkä hiukan kömpelö. Se tosin voi johtua siitäkin, että tyttö on pitkä ja laiha.

Mitään fysioterapiaa tai muutakaan ei tarjottu, vaikka itsekin hiukan ihmeteltiin lapsen passiivisuutta tuohon 11kk ikään saakka.

 

Meidän neiti oli pitkän aikaa peppukiitäjä. Aloitti sen n. 7kk ikäisenä, ja vasta 1v2kk oppi kävelemään. Konttaamisvaihetta ei ikinä ole ollut, mutta osaa kyllä kontata jos tarve vaatii/haluaa. Kävelyssä ja motoriikassa ei mielestäni ole mitään eroa jos vertaa kontanneeseen lapseen. Itseasiassa mielestäni neiti on hyvinkin näppärä liikkeissään.

 

Meillä poika 11 kk ja luin tämän ketjun ihan huuli pyöreänä, asutaan Italiassa ja täällä kukaan ei ole puhunut mitään näistä asioista, ei tosin ole neuvolaa eikä juuri mitään muutakaan seurantaa tarjollakaan :| . Olen aina luullut että antaa vaan pojan olla, kyllä se itse oppii aikanaan, mutta hidas taitaa olla tämä meidän pikkukaveri. Kävelemään ei mielestäni ole mikään kiire ja uskon että se tulee kun tulee, mutta ryömiminen tai konttaus...?
Eli meillä poika istuu 6 kk iästä hyvin, mutta ei nouse itse istumaan eikä ole koskaan viihtynyt mahallaan. Syytän kyllä itseäni kun en silloin ihan alussa jo alkanut pitämään mahallaan, otin jotenkin liian tosissaan kätkytkuolemapelon enkä sen seurauksena pitänyt päivälläkään paljoa mahallaan. En ole kuullutkaan että ei saisi pitää istumassa jos ei osaa nousta, mutta siis näin on? Tästä tulee kyllä kovaa huutoa jos nyt ei anneta istua, sillä leikkii pääasiassa istuallaan mutta myös kovasti tykkää reunoja vasten seisoa ja kävellä. Pitänee sitten kai vain yrittää ja kestää huuto?
Tuntuu että pojalla kädet on heikot, kun laitan vatsalleen on vasta ihan viime päivinä tajunnut miten työntää itseään taaksepäin käsillään, olisiko tuo nyt se polku että osaisi työntää itsensä istumaan joku päivä? Muuten ei ole varsinainen peppukiitäjä, mutta tekee ympyrää pepullaan, eli kiertää peppunsa ympäri jalkoja veivaten. Ei myöskään varsinaisesti ryömi, välillä siirtyy jonkun metrin erilaisin heivauksin ja kiertelyin lattialla JOS motivaatio on kova, mutta useimmiten mielenkiinto liian kauas mennyttä lelua kohti lakoaa ja ottaa lähempää helpommin saatavilla olevan.
Me saatiin viime viikolla kävelyteline tutuilta, olen itse ollut näitä apuvälineitä vastaan kun luin jostain että hidastavat kävelemään oppimista. Onko kukaan käyttänyt näitä? Olen välillä nyt tällä viikolla pojan siihen laittanut ja tykkää tietysti ihan hirveästi kun pääsee hurjaa vauhtia eteenpäin, mutta pitäisikö lopettaa alkuunsa? Ymmärrän kyllä että apuväline on vaan viihdytystä eikä auta oppimaan taitoja, joita nyt tarvittaisiin.
Mutta siis miten tuota konttausta harjoitellaan jos joku jaksaisi yksinkertaisen selityksen antaa?

 

aamupäivä: Ihan ensin pitää harjoitella sitä vatsallaan oloa eli laita kainaloiden alle paksu iso pyyhe rullalle jotta lapsi saa kädet lähes suoraksi kuten kontatessa. Vähän aikaa kerrallaan kovan viihdytyksen kera tätä useita kertoja päivässä. Toinen ei vielä ollenkaan liikkuvan lapsen hyvä harjoitus on istumaan nousu kyljen kautta ja selältä mahalleen ja takaisin kierähdys. Konttaamisasennon jne. harjoittelun voi alkaa sitten kun saa kädet pitämään tai jos osaa jo peppukiitää (ei suositeltavaa).

 

aloitin heti kokeilun, poika kyllä työntää pyyhettä kovasti pois, mutta jatketaan harjoituksia. Poika siis kyllä aina jonkin aikaa pitää kädet suorina ja työntää yläkehon 45 asteen kulmaan, mutta ei viihdy siinä pitkään. Pari kertaa on myös hinannut itsensä seisomaan istumasta, esim kylpyammeessa. Tuosta istumaan noususta kysymys, eli kun harjoitellaan kyljen kautta nousemista, pitäisikö lapsen käyttää kättä sivukautta työntämiseen? Tai jonkun tuen, esim huonekalun avulla? Kun olen katsellut tutun lasta, hän työntää itsensä polvilleen mahallaanmakuusta ja siitä sitten istumaan.

 

Jos vetää käsillään itsensä seisomaan, tapa on väärä mutta ei siitä pois tarvitse opettaa. Kyljen kautta istumaan on hyvä harjoite muuten, ei siis varsinaisesti harjoita istumaan nousua, johon oikeaoppinen tapa on mahallaan kontalleen ja pylly ylös jne. kuten kuvasitkin. Meille fysioterapiassa annettiin alkuun nämä kaksi harjoitusta ja niiden avulla oppi oikeaoppisen istumaan nousun. Ja kyljen kautta istumaan: toisella kädellä voi ja täytyykin työntää ja tämä harjoite ei siis varsinaisesti ole istumaannousun opettelua vaan muuta jumppaa. Toki niinkin lattialta ylös pääsee. Muista myös nostaa kyljen kautta, niin kyljet vahvistuvat (eli lapsi kyljelleen ennenkuin nostat).

 

Istumisesta vielä: sivuistunta olisi myös hyvä opetella. Vaikea selittää tässä mutta yritän: mene istumaan jalkojen päälle (jalat alla ja polvet koukussa) ja kellahda siitä toiselle puolelle lattialle istumaan niin että toinen jalka on koukussa edessä (kantapää sinne suuntaan mistä vauvat tulee) ja toinen sivulla koukussa polvi eteenpäin. :ashamed: oiskohan täällä joku kielellisesti lahjakkaampi selittäjä?

 

nyt sitten vaan jatketaan harjoittelua uusin ohjein! =) =) Ymmärsin kyllä sivuistunnan ohjeen, ihan selkeästi selitit, kiitos! :flower:

 

Tyttö sai valtavasti kehuja miten lyhyessä ajassa oppi paljon uusia asioita, samalla äiti sai kiitosta jaksamisesta vaikeiden asioiden (suvussa sattunut ja tapahtunut) ja valvottujen öiden jaksamisesta. Tarvetta fysioterapiaan ei ole, mutta peppukiito merkattiin neuvolakorttiin tulevaisuuden varalle. Seuraava aika 1,5 vuotis neuvolaan, jolloin katsotaan käveleekö.

 

Meillä ns. peppukiitäjä, 10kk. Eli siis ei sanan varsinaisessa merkityksessä ollut peppukiitäjä, vaan istuallaan lattialla ollessaan potki jaloillaan lattiaa niin että peruuttamalla liikkui paikasta toiseen. Sitte alkoi tuo ns. ryömiminen - konttaaminen, jonka tekee niin, että toinen jalka on koukussa lattiaa myöten toisen jalan edessä ja vetää itseään käsillään eteenpäin. Toinen jalka on kyllä ihan "oikein" koukussa kuten konttaajalla kuuluu, mutta jos toisenki jalan koukistaa toisen viereen niin vaan huutaa eikä suostu liikkumaan mihinkään. Kävelytyttänyt on itseään jo kauan, ja seisoo tukea vasten ja esim. sohvalla kävelee selkänojaa vasten sivuttain. Myös olohuoneen pöytää vasten kun seisoo, saattaa yhtäkkiä päästää irti, kääntyä ja lähteä kävelemään. Harmi vaan ku kaatuu ekan askeleen jälkeen. Menohaluja siis ON.

 

Oon kanssa kuullut että jos ei opi konttaan ennen kun kävelee niin saattaa olla vanhempana jonkinsortin oppimisvaikeuksia ja ainakin omalla kohdallani se pitää paikkansa, olin itse pienenä pyllykiitäjä ja lähdin konttaamaan vasta kun opin käveleen ja mulla on todettu lievä hahmotushäiriö. hiukan on saanu enempi tehdä töitä koulussa ja on ollu tietyt aineet vaikeita ja on vieläkin mutta muuten olen pärjänny hyvin!