pennin venytys

[äiti]

kuinka monen perhe kärsii työttömyydestä?
oletko itse töissä/mies?
monta lasta teillä on?
kuinka te aina selviätte?

 

[venyttelijä]

Mies otti lopputilin töistä, huomasi ettei ole ollenkaan hänelle sopiva ala, ei saa mitään tukia joten elämme minun palkallani. Kaksi alle kouluikäistä lasta on, ja opintolainoja. Raha on tiukassa mutta en koe että kärsimme, koska työttömyys (isän läsnäolo) on lähentänyt meitä perheenä ja entisenä materialistina on löytänyt aivan toisenlaisen tavan elää.

Viikon ruokalista suunnitellaan etukäteen ja ainekset ostetaan kerralla, suunnittelussa otetaan huomioon että esim. eilisen keitonjämät saa käytettyä tänään kastikkeeseen. Tarjousten perässä emme yleensä juokse vaan ostamme vain mitä tarvitsemme. Leivomme paljon itse. Olen huomannut että nälkäisenä ei ikinä kannata mennä kauppaan, silloin tarttuu turhaa juomaa ja herkkua mukaan.

Minulla on erikseen "hienommat" (tavalliset) työvaatteet, kotiin tultuani kuljeskelen virttyneemmissä vaatteissa ja paikkaan rikkinäiset sukkanikin, ompelukone on osoittautunut hyödylliseksi kapineeksi. Lapsilla on aina ehjää päällä, usein kirpputorilta hankittuja mutta täysin uudenveroisia vaatteita.

Käymme ilmaisissa näyttelyissä, museoissa ja tapahtumissa, kirjat ja musiikin saamme kirjastosta. Emme tilaa lehtiä vaan luemme uutiset internetistä. Emme käy ravintoloissa vaan teemme ruuat itse ja juhlapäivänä menemme vaikka piknikille.

 

[Kiin]

Meillä opiskelee molemmat. Ukko tosin valmistuu reilun kuukauden sisällä. Ukko käy myös silloin tällöin keikkatöissä. Lapsia ei ole, mutta 7 kissaa on, joihin uppoaa rahaa. Tiukkaa on kokoajan, loppukuusta pitää tarkkaan miettiä millaiseen ruokaan on varaa.

 

[hip]

Meillä toinen töissä ja toinen opiskelee. Yksi lapsi on ja tiukoilla välillä kyllä ollaan! Toinen lapsi olisi haaveissa, mutta ehkä täytyy maksaa autolaina ensin alta pois.. Itellä ei oo väliä vaikka söisi makaroonia viikon kunhan lapsella on terveellistä ruokaa joka päivä!! Kannattaa olla positiivisella mielellä, aikansa kutakin, kyllä elämä vielä taloudelliselta kannaltakin hymyilee!!

 

[harmaakatti]

Mieheni oli työttömänä vuoden ja minä silloin äitiyslomalla. Nyt mies töissä ja itse hoitovapaalla kahden lapsen kanssa kotosalla. Rahaa saa säästymään, kun ei tilaa mitään lehtiä vaan käy lukemassa kirjastossa lehdet. Viikottain käymme kirjastossa ja se on lapsille kohokohta. Esikoinen kuuntelee musiikkisatuja. Ruuat suunnitellaan(pyritään siihen) viikoksi eteenpäin ja tehdään paljon laatikkoruokia, joita pakastetaan. Tutkitaan kaupoissa kilohinnat tarkkaan ja ostetaan esm.3purkkia ruokakermaa 2eurolla tarjouksista. Vaatteet lapsille saadaan serkuilta ja suositaan kirppiksiä. Itse kärsin välillä rahattomuudesta, haluaisin saada uusia vaatteita ja käydä ulkona syömässä tai edes kahvilassa pullakahvilla. Meikeistä en säästä. Pääasia kuitenkin, että lapsilla on kaikki hyvin ja saamme syödä terveellistä ruokaa. Aikansa kutakin eli köyhyyttä, näin minä ajattelen =)

 

[Gluteus maximus]

\

kuinka monen perhe kärsii työttömyydestä?
oletko itse töissä/mies?
monta lasta teillä on?
kuinka te aina selviätte?

olen äitiyslomalla vakityöstäni ja mies opiskelee vielä. Odottelee saako apurahaa tutkimukseensa. Meillä on yksi lapsi ja koira , johon uppoaa rahaa. Hyvin pärjätään säästöillä ja katsomalla hieman mitä ostaa. =)

 

[krahu]

Minä olen kotona ja mies opiskelee (jota ennen oli myös kotona), eikä me kärsitä ollenkaan. Päin vastoin... elämä on ihanaa ja lepposaa, ei me sen kummempia haluta taikka tarvita, meillä on ihana vuokramökki ja pottumaa ja suku joka on tarvittaessa tukena ja jos tarvitaan jotain kalliimpaa niin (eteenkin miehen) vanhemmat kyllä aina auttavat hankinnoissa.

 

[Hay-D harmaana]

meikäläinen opiskelee ja mies on tällä hetkellä työttömänä (tammikuussa inttiin). Aina ollaan oltu pienituloisia (ellei kesiä oteta huomioon kun mies ollut töissä). Hyvin sitä on pärjätty, jättää vaan turhat ostelut pois. Ruokakaupassa vertailee hintoja eikä osta vaatteita/kenkiä aina uutena. Siinäpä ne perusjutut.

 

[marika]

Meillä molemmat töissä ja penninvenytystä elämä silti...velkaa turhasta liikaa, ilmeisesti asia niin on. Elämä kuitenkin on elämisen arvoista ja paljon olen oppinut näiden kituvuosien ansiosta mm. luonnosta ja rakkaudesta. Kuluttamisesta ei ole tullut elämäni sisältö, vaikka välillä tekee jotain uutta mieli...mutta pettymykset kuuluvat elämään. Vähälläkin saa paljon kun kehittää hoksottimiaan ja se on aika mielenkiintoista -aina oppii jotain uutta. En todellakaan kaipaa aikaa jolloin huolettomasti sain velkarahalla mitä halusin...KAIKEN JOUTUU AIKANAAN MAKSAMAAN TAKAISIN! Näin on hyvä...Puolentoistavuoden kuluttua tilanteemme on jo monin tavoin helpompi ja kolmas lapsi saa tulla jo tästä vuodenkin päästä. Ja minä ajattelin olla menemättä töihin ja jatkaa penninvenytystä...hullua, eikö totta.. Ja lainaa en taida haluta ottaa...edes asuntoa varten...