Pelottaa oma käytös

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vierailija"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vierailija"

Vieras
Miten oppia itsehillintää lasten seurassa? Huudan ja raivoan pienestäkin asiasta, tänään mm. siitä kun isompi (4v) ei osannut riisua kenkiään ja haalariaan, vaikka yritin ensin rauhallisesti opettaa.
Eilen siitä kun oli kiire lähtö ja lapset (4v ja 2v) kiukkuili pukiessa. Sanoin vielä pienemmälle tosi pahasti, mm. että "opettele puhumaan" kun hän ei vielä puhu muuta kuin pari kolme sanaa. Ja sanoin myös että "jos olet kehitysvammainen niin en halua pitää sinua kotona vaan saat lähteä" vaikka en todellakaan antaisi lasta pois oli hänellä millainen diagnoosi hyväänsä. <3 Pienempi on muutenkin erityislapsi, mutta ei ole kehitysvammaa.

Kaduttaa tosi paljon, ollaan lasten kanssa kyllä puhuttu näistä räjähdyksistäni ja olen suoraan pyytänyt lapsilta anteeksi käytöstäni. Mutta onko jollain jotain vinkkiä miten saisi itsehillintää parannettua? Viime vuosi oli minulla tosi rankka ja olen tosi väsynyt nykyään, mutta ei se saisi purkautua näin että räjähtelen lapsille.
 
Sano, että olet provo. Se, että huutaa joskus lapsille on normaalia, mutta mollaaminen ja arvostelu ei. Itse olen sitä mieltä, että huutaa voi asiaa, mutta ei koskaan edes kuiskata mitään ala-arvoista. Eli ennemmin kiireessä huutamalla, että nyt hitto vieköön ne kengät jalkaan, kuin kuiskaamalla, että ootko niin avuton, että et osaa edes kenkiä jalkaas laittaa.
 
  • Tykkää
Reactions: bud
Lasten kanssa oleminen on useimmille elämän siihen saakka rankin kokemus, kiva kuulla että muidenkin mielestä ei ole luuserimamma jos joskus huutaa.

(ja ei- en nyt kaipaa yhden pienen vauvan äitejä kertomaan miten he ovat täydellisiä, enpä itsekään ollut vielä korottanut ääntä ennen kuin oli 2 lasta)
 
Nukun yössä 7-8h ja silti väsyttää. Olen päivät kotona lasten kanssa, toisaalta nautin, mutta välillä kaikkea muuta. Ehkä se on tää muutos kun mies lähti töihin taas pitkän ajan jälkeen kun oltiin useampi kuukausi molemmat kotona ja tottui että on toinenkin siinä apuna. Tuo pienemmän mollaaminen mua kaikkein eniten kaduttaakin. Syytön se lapsi siihen on ettei vielä puhu tai tee jotain muuta mitä ikätaso edellyttää. :(
 
Oletko muuten lyhytpinnainen tai sanotko muutenkin ärsyyntyessäsi asioita joita kadut myöhemmin, muillekkin kuin lapsillesi siis? Hyvä, että itse tiedostat ongelman ja yrität sille tehdä jotain.

Pystyisikö mies osallistumaan enemmän tai onko lähipiirissä jotakuta muuta joka voisi toisinaan auttaa? Neuvolasta voisi varmaan myös kysyä neuvoa tai mahdollisuutta saada apua.
 
Esim miehelle olen laukonut suutuspäissä vaikka mitä. En oikeestaan muille. Meillä kävi viime vuonna kotipalvelun perhetyöntekijä auttamassa mutta se palvelu loppui yhtäkkiä. Läheisiä ei oikeastaan ole ketään ketä voisi pyytää avuksi. :( mies osallistuu kotitöihin esim tiskikoneen täyttöön ja tyhjennykseen sekä imuroi noin joka toinen kerta. Mies on lasten kanssa kun itse käyn liikkumassa n. Tunnin kerrallaan 2-3x viikossa. Muuten minä hoidan lapset vaikka mies olisi kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;29487680:
Esim miehelle olen laukonut suutuspäissä vaikka mitä. En oikeestaan muille. Meillä kävi viime vuonna kotipalvelun perhetyöntekijä auttamassa mutta se palvelu loppui yhtäkkiä. Läheisiä ei oikeastaan ole ketään ketä voisi pyytää avuksi. :( mies osallistuu kotitöihin esim tiskikoneen täyttöön ja tyhjennykseen sekä imuroi noin joka toinen kerta. Mies on lasten kanssa kun itse käyn liikkumassa n. Tunnin kerrallaan 2-3x viikossa. Muuten minä hoidan lapset vaikka mies olisi kotona.

Oliko tuosta perhetyöntekijästä sun mielestä apua sun jaksamiselle? Eikö ko. palvelua enää ole olemassa, vai katsottiinko teidän kohdalla ettei olisi enää tarpeen? Jos oli apua, niin voisiko sitä kysyä uudelleen? Tai jos ei perhetyöntekijää ole mahdollista saada niin voisiko siivoojan palkkaaminen (edes toisinaan, esim. kerran tai kaksi kuussa) helpottaa?

Voisiko mies joskus hoitaa lapsia illalla, jotta sinä saisit keskittyä itsellesi mieluisiin asioihin? Jos susta siis tuntuu, että vastuu on tavallaan sulla koko ajan, ja se tuntuu väsyttävältä.

Varmaan sun omasta jaksamisesta huolehtiminen olisi avainasemassa. Mulla ainakin on paljon pidempi pinna silloin kun en ole väsynyt/ stressaantunut.
 
Ja kannattaisi varmaan miettiä voisitko itse laskea rimaa ts. jos sulla on itsellesi kovat vaatimukset esim. kodin siisteyden tai lasten harrastusten tms. kanssa.

Tai onko sun elämässä tällä hetkellä jotain sellaista ylimääräistä, joka aiheuttaa enemmän stressiä kuin hyvää mieltä. Siis esim. joku paljon aikaa tai energiaa vievä harrastus.
 
Oletko harkinnut töihin menoa.
Jollekin kotiäitiys sopii, mutta kirjoittamasi perusteella olisit onnellisempi töissä.
ja lapset onnellisempia tarhassa.
molemmat ovat jo siinä iässä, että tarhaan meno sujuu hyvin
 

Yhteistyössä