Pelottaa, että lapsi jää yksin koulussa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huolehtija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huolehtija

Vieras
Moi!

Miten teidän mielestä tulisi toimia, kun meidän pikku ekaluokkalainen on herkkä ja vähän ujo poika, ja näyttää haluavan vähän vetäytyä välitunneilla omiin leikkeihinsä, vaikka joku pyytäisikin leikkimään? Kouluhan vasta alkoi, joten asiaan voi tulla muutos, mutta mua huolestuttaa, että ei vain jäisi poika ilman kavereita, kun muut tutustuvat toisiinsa. :( Yritin tänään patistaa poikaa menemään leikkimään muiden kanssa, mutta hän rupesi vähän itkemään. Olisi mieluummin halunnut olla äidin kanssa (aamulla ennen kun eka tunti alkoi). Leikkii kyllä välillä muiden kanssa. Sanoin, että jos hän menee sivuun omiin oloihinsa, niin hän ei saa kavereita vaan muut ystävystyy keskenään. Nyt on vähän paha mieli, että olisiko kuitenkin pitänyt jäädä tunnin alkuun asti pojan kaveriksi ja antaa hänen ihan omaan tahtiin mennä kavereiden sekaan tai olla menemättä, jos ei halua??? Ehkä mulla on joku trauma siitä, ku ite olin aikoinaan ujo ja en niin kovin suosittu...
 
Kannusta vaan menee mukaan, mutta ei kannata sanoa että jää yksin jos ei mene. Se luo liikaa paineita lapselle, että heti pitää toimia jne kun vielä vähän jännittää koko koulu itessään. Eli anna mennä omaan tahtiin. Kun se koulu itessään alkaa tuntua tutulta, on lapsen helpompi rennommin mennä mukaan muiden kanssa. Jotkut vaan lämpee vähän hitaammin. Mäki olin pienenä sellanen.

Se veilä, että kaikkien ei tarvi olla suosittuja. Riittää ihan hyvin että on edes se yks tai kaks kaveria jos yleisesti ottaen tulee toimeen kaikkien kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Anna tosiaan tutustella rauhassa. Jos tilanne on viel loppusyksystä sama ja lapsesi itse kokee jäävänsä ryhmän ulkopuolelle ja haluaisi kavereita, ota silloin yhteys opettajaan. Opettaja voi järjestää parityöskentelyä yms, joissa ujonkin lapsen on helppo tutustua toiseen.
 
Mun ekaluokkalainen on ihan samanlainen ja niin olin itekin aikoinani. Olen kans käskenyt menemään vaan muiden mukaan,mutta ei kai auttais tosiaan painostaa,siitä voi tulla lapselle stressi. Onko hänellä ketään ennestään tuttuja siellä? Pidetään peukkuja ,että tilanne paranee,mutta jonkun ajan päästä kun koulu on päässyt vauhtiin,voisi kai puhua opettajalle asiasta.
 
Seuraa tilannetta. Meillä opettajat vaativat että kaikki otetaan mukaan. Isoin kysymys on että onko niitä kavereita sitten vapaa-ajalla? Meillä nyt 15 v:n kanssa se tilanne ettei yhtään kaveria (jos ei pikkuveljeä lasketa) kenen kanssa viettää vapaa aikaa. Siitä sitten aika isojakin ongelmia niin kotona kuin koulussakin.

Eli ite panostaisin siihen että tutustuu edes muutamaan. Pyydä teille ja kysy voiko teidän lapsi kyläillä heillä ym.
 
Oman esikoisen kanssa mietin ihan samoja. Ja sen kokemuksen kautta voi sanoa:
Tue ja kannusta mutta älä painosta!

Ja kunhan koulu pääsee vauhtiin, niin kutsukaan yksi kerrallaan luokan poikia kylään tms.
Kyllä se siitä toivon mukaan pikkuhiljaa helpottaa...

Meillä esikoinen aloitti nyt tokaluokan ja tilanne on aika mukava. Edelleen hiljainen ja vähän syrjäänvetäytyvä (varsinkin isommassa porukassa) mutta on saanut muutamia hyviä ystäviä, jotka käyvät meillä leikkimässä ja joiden luona omakin tyttö käy välillä (vaikkakin useimmiten ovat meillä).
 
Kiitos vastauksistanne! :) Kaikkea sitä äidin sydän huolehtii...toivoisin vaan niiiiiin kovasti, että pojalla (ja ihan jokaisella lapsella!!) olisi ystäviä eikä tarvitsisi tuntea oloaan ulkopuoliseksi. Eihän kukaan meistä halua kokea sivuun joutumista. Uskoisin, että asiat kyllä hoituvat omalla painollaan. Pojalla on kyllä joitakin kavereita vapaa-ajalla.

Kurja juttu tuo 15-vuotiaan kavereiden puute! :( Toivottavasti hän silti ymmärtää olevansa ihana, arvokas ja aarre! :)
 
[QUOTE="vieras";26916828]Seuraa tilannetta. Meillä opettajat vaativat että kaikki otetaan mukaan. Isoin kysymys on että onko niitä kavereita sitten vapaa-ajalla? Meillä nyt 15 v:n kanssa se tilanne ettei yhtään kaveria (jos ei pikkuveljeä lasketa) kenen kanssa viettää vapaa aikaa. Siitä sitten aika isojakin ongelmia niin kotona kuin koulussakin.

Eli ite panostaisin siihen että tutustuu edes muutamaan. Pyydä teille ja kysy voiko teidän lapsi kyläillä heillä ym.[/QUOTE]

Meillä täällä sama tilanne myös saman ikäisen pojan kanssa. Ikävää kun täällä ei ole muita sisaruksia kaverina.
 
Ja tuli itselle mieleen, jos haluaa oppia rohkaisemaan tutustumaan ja olemaan muiden kanssa, niin jotain harrastustakin mikä poikaa kiinnostaa voisi kokeilla?

Meillä ekaluokkalainen aloitti 2xviikossa pelaamaan jalkapalloa ja sählyä ja kaikki muutkin pojat on samanikäisiä ja samalta alueelta. Se on ihan sellaista 'hupipalloa' eli ei ole pelejä yms eikä vaadi ylimääräistä. Siinä on tutustunut uusiin kavereihin ja vähän rohkaistunut ihan huomaamatta.
 

Yhteistyössä