Miksiköhän raskaanaolevan pelkoihin ei suhtauduta asiallisesti vaan vähätellen???
Mä pelkäsin ekassa raskaudessa synnytyksen kivunlievitystä, varsinkin epiduraalia. Kaikki sen tehoa kehui, mutta mä pelkäsin kuolevani siihen, koska mulla on puudutusaineallergia. Juttelin tästä 1/2 välin lääkärissä ja sain lähetteen Jorviin keskustelemaan anestesialääkärin kanssa...
Venäläinen nainen ihmetteli ekana, että vittuakos sä tällä teet?? Sitten se totesi, että Epiduraali on hjuva, ei ongelmia. Kerroin hammaslääkärin luona saadun puudutuksen aiheuttamasta reaktiosta (paha rytmihäiriö, syke oli jossain lähellä 200 jne). Muija vähätteli sitäkin ja hoki vain, että Epidurali hjuva.
Poistuin paikalta itkien.
Synnytyksessä pyysin sitte sen Epiduraalin kun olin varmistanut, että papereissa on merkintä allergiasta ja vouhotin siitä vielä anestesialääkärillekin

Lääkäri oli ihana ja puudutus vielä ihanampi
Olen ihan varma, että jos olisin saanut kunnon tietoa ko. aineista ennen synnytystä, niin en olisi ollut niin kuoleman pelossa synnytyksen aikana. Nyt koko alkusynnytys meni siihen epiduraalin pelkäämiseen...
Nyt kakkosen kanssa en enää pelkää
