Saahan sitä kysyä, mutta pelkoni on, kuten sanoin, puhtaasti itsekkäät! Ja nyt saan "oikeita" synnyttäjiä kimppuuni kun kerron että olen myös hyvin paljon samoilla jäljillä kuin "poppeli", eli en HALUA että repeän tai että eppari tehdään, koska en halua sitä RISKIÄ että loppuiän alapään ompeleet kiristää ja kuristaa tai että menee virtsan- tai pahimmassa tapauksessa myös ulosteenpidätyskyky.
Ja jos nämä pelot minusta huonon ja itsekkään äidin tekee, niin tehköön, mutta kuten sanoin, itse mieheni kanssa riskit tiedostamme ja eipä ole sitten kuin itseä syyttäminen jos jokin menee vikaan; ei jää harmittamaan puolipakolla tehty eppari tai sen kieltämisestä johtunut repeäminen!
Olen leikkauksia läpikäynyt ennenkin (en tietty sektion suuruisia), enkä pelkää haavan jälkikipuja tai ruman näköistä arpea vatsassa. Intiimialueelle en moisia toimenpiteitä halua.
Ja vaikka kuinka potilaalle luvataan kaikki mahdollinen kivunlievitys, jokainen varmaan ymmärtää, ettei sitä täysin 100 varmasti voi saada, jos esim. synnytys etenee vauhdilla. Kivuissa välitön kipu pelottaa, ei se että jälkeen päin on kipeä. Paitsi jos kuvittelen että ne haavat ja tikit on jalkovälissä....
Ja en tiedä, olenko ainoa siinäkin suhteessa, että en tunne tarvitsevani synnytyksestä mitään "upeaa kokemusta", vaan haluan sen lapsen vain ulos ja päästä elämään perhe-elämää.
Henk. koht. kadehdin teitä oikeita synnyttäjiä, jotka uskallatte synnyttää lapset normaalia kautta, ja koette sen jopa hienona elämyksenä. Mutta minä olen mikä olen, jospa ne pelkopolilta ohjaisivat minut kallonkutistajalle niin saisin ihan viralliset hullun paperit