Pelkopolilla vastaanotto oli pettymys

Eilen kävin Oysin pelkopolilla johtuen kovasta synnytyspelosta. Aiemmissa synnytyksissä ollut monia komplikaatioita ja viimeisin sektio mutta synnytystapa arviota ei tehty vaan käynti olikin käännytyspaikka. Jälleen luvattiin kivunlievitystä mitä en ehdi saamaan koska synnytykset nopeita ja rajuja. Ei ottanut kantaa vaikka edellinen sektio vaan lässytti myönteisestä kokemuksesta ja voimaantumisesta. Nyt pelottaa tai oikeastaan hirvittää vielä enemmän. Parissa aiemmassa raskaudessa ollut kasvunhidastumia ja niin oli tämäkin tuleva vauva tipahtanut käyrien alapuolelle mutta ei seurata kasvua mikä huolestuttaa sekin. Pelko on vienyt yöunet ja vie varmasti huonoon kuntoon. Yritän olla miettimättä ja sulkemalla synnytyksen mielestä ajattelemalla ettei ole vielä ajankohtainen. Onko muilla samoja kokemuksia?

 

Ei ole omia kokemuksia, mutta parilta ystävältä olen kuullut samansuuntaista. Jostain syystä mihin tahansa muuhun pelkoon, ahdistukseen ymv suhtaudutaan vakavasti ja hoitoa tyrkytetään, mutta kun kyse synnytyksestä, otetaan se sellainen "älä nyt hysterisoi, kyllä se sieltä ulos tulee" -asenne.

 

Ei ole kokemusta. Mutta auttaako jos puhut tuosta neuvolassa? Eihän ne voi noin tehdä pelkopolilla. Tai ota yhteys pelkopolin ylempään työntekijään?

 

Neuvolassa olen puhunut josta sain lähetteen ja nyt vaan itkettää. Jospa sitten syksyllä kestän kivut ja selvitään hengissä. Lääkäri sanoi että lähetteessä maininta että ärsytän neuvolassa kun olen pelosta puhunut. En tiennyt että ärsytän koska olen hyvin hiljainen mutta en varmasti enää vaivaa neuvolaa puhumalla pelosta ja mahdolisimman vähän käyntejä ettei tarvitse voinnista kertoa. Edellisestä synnytyksestä 11v ja tänä aikana on neuvola palvelutkin vedetty minimiin. Kovista supistuksista huolimatta ja alapään vihlaisuja niin yhtään krt ei ole alapäätä tarkastettu ja nyt viikkoja 26+jotain eli näin mennään. kun olen kysynyt lääkärineuvolaa niin ei ole jos ei tarvetta. Olen jäänyt ilman aikaa vaikka oireita ja pelkoa on mutta nyt aion käydä yksityisellä. Ja Oulussa asutaan missä säästetään

 

Oho, mitä hyötyä on pelkopolista jos siellä kohdellaan tulevaa äitiä noin nuivasti ja huh mikä asenne neuvolassa...vai että oikein heitä ärsyttää.

Olen pahoillani siitä miten sua on kohdeltu

 

https://www.ppshp.fi/potilaan_oikeudet/prime105.aspx

Ole hyvä!

 

Outoa
Itse esikoisen kohdalla olin pelkopolin asiakkaana. Keskustelua kätilön kanssa, kirjattiin kaikki toivotut kivunlievitykset synnytyksessä ja tehtiin suunitelma, jos itse olisin jostain syystä hieman "sekaisin" Ultrattiin useamman kerran ja lasketun ajan tienoilla vielä tapasin lääkärin.

Itse synnytys meni hieman toisin, mutta loppupeleissä kaikki hyvin ja toisen vauvan pyöräytin ilman pelkoa

Jos mahdollista, ota neuvolakäynnille kaveri mukaan. Asenne voi hieman muuttua positiivisemmaksi neuvolan puolelta. Myös merkinnästä ja väheksyvästä asenteesta sinua kohtaan olisi hyvä ottaa puheeksi. Kyse on SINUN pelosta joka ei ole aiheeton ja eikä kenenkään muun kokemuksiin verrattavissa.

Yksityisellä saat toivottavasti asiallista palvelua ja tukea

 

Näin se vaan nykyään on, että täytyy marssia yksityiselle, että kuunnellaan ja saa hoitoa. Tsemppiä!

 

Sama TYKSissä. Hätäsektion, tyksin väärien ohjeiden vuoksi auki revennyt hätäsektiohaava, ja tyksin pelkopoli sanoo päin naamaa että mitä te täällä teette ei heillä ole meille mitää annettavaa. Tulkaa takaisin sitten jos joskus olette uudestaan raskaana.
Aha, ok.
Pelko selviämisestä ja kuolemisesta(oman tai lapsen) kuitenkin oli niin suuri ettei uutta vauvaa edes uskaltanut ajatella.

No nyt 5 vuotta myöhemmin raskaana... Ja polille taas lähete.... Täytyy ovella kysyä mitä tarjottavaa heillä sitten on ettei tule väärinkäsityksiä.

 

Kunnallisessa neuvolassa Oulussa ei todellakaan osata suhtautua synnytyspelkoon/traumaan. Sen takia viimeisimmässä raskaudessa kuljin koko raskausajan Gynekon yksityisessä neuvolassa ja se oli paras päätös siihen kohtaan. Siellä sai puhua asiasta ilman että tarvitsi pyytää anteeksi omia pelkojaan, ja tuntui että tuli ymmärretyksi ja sai oikeasti apuakin. Toki sieltäkin sai lähetteen Oysin pelkopolille, joka kokemuksena ei nyt aivan huonoimmastakaan päästä ollut, mutten kyllä siitä apuakaan kokenut saavani. Enemmän auttoi keskustelut siellä Gynekossa kätilön ja mahtavan lääkärin kanssa.Kokonaan pelko ei tokikaan lähtenyt mutta selvästi lieveni. Suosittelen, oli joka euron väärti.

 

Tosi ikävä kuulla tuollaisia kokemuksia Itsellä pelkopolista Oysissa hyvä kokemus pari vuotta sitten. Sekä kätilö että lääkäri olivat kumpikin hyvin empaattisia ja ystävällisiä. Myös neuvolassa sain keskustella peloistani neuvolapsykologin kanssa ja osana synnytyspelkokeskustelua vielä synnytyksen jälkeen sairaalassa keskusteltiin millaiset fiilikset tällä kertaa jäi (taustalla siis oli hätäsektio).

 

Ai hitto mua suututtaa synnytyspelon hoito suomessa. Olen juuri raskauden loppumetreillä ja käynyt pelkopolilla viimeksi viime viikolla. Tämä on toinen raskaus. Ensimmäisellä kerralla minulla oli jo synnytyspelko mutta minut ylipuhuttiin synnyttämään alateitse. Vaikka synnytys oli paperilla ihan ok niin se oli minulle traumaattinen kokemus. Tällä kertaa vaivaakin sitten sekä pelko että trauma. Mulla on ihan uskomattomia kokemuksia Kättärin synnytyspolin lääkäreistä. Onneksi monet kätilöt siellä ovat ihania. No, olen nyt menossa suunniteltuun sektioon synnytyspelon takia. Kyllä se sektiokin pelottaa mutta tuntuu minulle paremmalta vaihtoehdolta.

Olisi mahtavaa jos synnytyspelkoon suhtauduttaisi vähän paremmin. Synnytyspelkoiselle doula voisi olla hyvä tuki ja apu koko raskauden ajan ja myös synnytyksessä. En koe että olen saanut pelkopolilta apua pelon käsittelemiseksi. En edes terapiassa ole pystynyt käsittelemään asiaa.

 

Ai hitto mua suututtaa synnytyspelon hoito suomessa. Olen juuri raskauden loppumetreillä ja käynyt pelkopolilla viimeksi viime viikolla. Tämä on toinen raskaus. Ensimmäisellä kerralla minulla oli jo synnytyspelko mutta minut ylipuhuttiin synnyttämään alateitse. Vaikka synnytys oli paperilla ihan ok niin se oli minulle traumaattinen kokemus. Tällä kertaa vaivaakin sitten sekä pelko että trauma. Mulla on ihan uskomattomia kokemuksia Kättärin synnytyspolin lääkäreistä. Onneksi monet kätilöt siellä ovat ihania. No, olen nyt menossa suunniteltuun sektioon synnytyspelon takia. Kyllä se sektiokin pelottaa mutta tuntuu minulle paremmalta vaihtoehdolta.

Olisi mahtavaa jos synnytyspelkoon suhtauduttaisi vähän paremmin. Synnytyspelkoiselle doula voisi olla hyvä tuki ja apu koko raskauden ajan ja myös synnytyksessä. En koe että olen saanut pelkopolilta apua pelon käsittelemiseksi. En edes terapiassa ole pystynyt käsittelemään asiaa.

 

Minulle kävi (onnekseni) ihan päinvastoin kuin alottajalle.
Esikoinen syntyi aikoinaan hätäsektiolla joten hieman hirvitti alatiesynnytys mahdollisine tulevine ongelmineen.

Otin hurjan nivaskan dokumentoitua tietoa alatiesynnytys vs. suunniteltu sektio mukaani pelkopolille ja hämmennyin täysin kun lääkäri hyvin nopeasti tuumasi että eiköhän sovita leikkausajankohta ihan suosiolla niin ei mene aikaa hukkaan. Palasin sitten kotiin paperit kassissani ja totesin että turhaanpa olin varustautunut niin hyvin.

Ainoa mikä jäi tuosta polikäynnistä hieman harmittamaan oli sairaanhoitajan asenne. Olin nimittäin käynyt vain ja ainoastaan yksityisellä obstetrikolla eikä minulla ollut mitään neuvolakorttia esitettävänä. Sitä täti tivasi pariinkin otteeseen eikä meinannut rauhoittua vaikka annoin käteensä viikottaiset omaseuranta-paperini. (paino, verenpaine, verensokeri) Vikisi vain sen neuvolakortin perään.

Aloittajana pyytäisin kyllä yksityiseltä obstetrikolta uuden lähetteen sinne pelkopolille ja päästäisin siellä sitten "itseni irti" eli sanoisin aivan suoraan että oikeasti pelkään eikä minua saa ignoorata ongelmani suhteen.

 

Kunnallisessa neuvolassa Oulussa ei todellakaan osata suhtautua synnytyspelkoon/traumaan. Sen takia viimeisimmässä raskaudessa kuljin koko raskausajan Gynekon yksityisessä neuvolassa ja se oli paras päätös siihen kohtaan. Siellä sai puhua asiasta ilman että tarvitsi pyytää anteeksi omia pelkojaan, ja tuntui että tuli ymmärretyksi ja sai oikeasti apuakin. Toki sieltäkin sai lähetteen Oysin pelkopolille, joka kokemuksena ei nyt aivan huonoimmastakaan päästä ollut, mutten kyllä siitä apuakaan kokenut saavani. Enemmän auttoi keskustelut siellä Gynekossa kätilön ja mahtavan lääkärin kanssa.Kokonaan pelko ei tokikaan lähtenyt mutta selvästi lieveni. Suosittelen, oli joka euron väärti.

Gynekoon olen menossa mutta tuskin pelkoon auttaa sillä voivat toki puoltaa leikkausta mutta päätöksen tekee Oysin lääkäri. Neuvolassa eikä Oysissa haluttu ymmärtää pelkoa/paniikkia vaan kyllä nyt on niin että joudun pakolla synnyttämään alateitse. pelko on vallannut mielen kokonaan ja olen varma että menehdyn synnytykseen. Aikoinaan Oysissa minut pakotettiin synnyttämään lapsi perätilassa joka jäi päästä kiinni (v. 1995) ja tässä raskaudessa jo todettu jälleen kasvunhidastuma sekä väärä tarjonta (poikittain). Toki aikaa on kääntyä vauvalla mutta huonon tuurini tietäen niin synnytän lapsen vaikka poikittain koska Oys ei tunnetusti sektio tee. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon verenvuoto taipumukseni ja korkea ikä mutta ei. Nyt sitten kauhulla odotan niin voimaannuttavaa ja myönteistä kokemusta kun en välttämättä ehdi sairaalaan kun synnytykset rajuja ja nopeita. olen varautunut synnyttämään kotona koska ei poikkea sairaala synnytyksestä kun kipulääkkeitä en tule saamaan. Ps. Olen siis ap

 

Tosi ikävä kuulla tuollaisia kokemuksia Itsellä pelkopolista Oysissa hyvä kokemus pari vuotta sitten. Sekä kätilö että lääkäri olivat kumpikin hyvin empaattisia ja ystävällisiä. Myös neuvolassa sain keskustella peloistani neuvolapsykologin kanssa ja osana synnytyspelkokeskustelua vielä synnytyksen jälkeen sairaalassa keskusteltiin millaiset fiilikset tällä kertaa jäi (taustalla siis oli hätäsektio).

Kiva kuulla että sinulla hyvät kokemukset. Itse olen pettynyt myös neuvolan seurantaan kun yhtään krt ei ole ollut neuvolalääkäriä eikä kuulemma tule olemaan. Nyt viikkoja 27. Gynekoon aion mennä lääkärille ja ultraan ainakin 2krt koska julkisella ei enää katsota edes alapään tilannetta vaikka supistelee. Missä neuvolassa sinä kävit? Itse käyn kontinkankaan

 

en nyt lukenut missä asut mutta mene toiseen maakunnan sairaalaan synnyttämään onnistuu kyllä.

 

Mulla on kans kontinkankaalla neuvola. Kyllähän se pari neuvolalääkäri käyntiä kuuluu olla. Mulle on sattunu hyvät neuvolatädit kun kuuntelevat ja varmistelevat aina, että kaikki on ok. Mulla on pelkopolille loppuvuodesta aika, kun esikoinen syntyi hätäsektiolla ja siitä on jääny pienet traumat sekä mulle että miehelle. Miehelle niin kovat traumat, ettei meinannut toista lasta alkaa tehdä ollenkaan. Jos tämä menee samalla kaavalla, en varmasti saa enempää lapsia. Esikoisesta ei hirveää pelkoa ollu, pieni huoli vain, ja hirvee luotto osaavaan henkilökuntaan. Leikkaava lääkäri oli ihan huippu, eikä hätäsektiosta jäänyt isoa arpea ja se parani tosi nopeasti.

 

Jos ei uskalla ilman valtavia "tukitoimia" synnyttää, kandee käyttää ehkäisyä.

 

Mulle ei ole noin käynyt Taysissa. Minua kohdeltiin tosi hyvin ja pelkoni otettiin vakavasti. Olin kyllä varautunut henkisesti siihen, että sektiota en tule saamaan, mutta sain puhuttua sen itselleni. Jos nyt sattuisi niin, että vielä joskus tulisin raskaaksi, niin seuraavakin syntyisi sektiolla.

 

suomessa sektion saa pyytämällä ja niin voit siirtyä toiseen neuvolaan tai toiseen maakuntaan

 

Kiva kuulla että sinulla hyvät kokemukset. Itse olen pettynyt myös neuvolan seurantaan kun yhtään krt ei ole ollut neuvolalääkäriä eikä kuulemma tule olemaan. Nyt viikkoja 27. Gynekoon aion mennä lääkärille ja ultraan ainakin 2krt koska julkisella ei enää katsota edes alapään tilannetta vaikka supistelee. Missä neuvolassa sinä kävit? Itse käyn kontinkankaan

Eihän näin voi olla????

 

Kun on ollut viikon teholla tajuttomana sektion komplikaatioiden vuoksi... niin sanoisin että ei ne syyttä ole tiukkoja siitä milloin sektion saa. Mä olisin mennen tullen synnyttänyt vaikka ilman kipulääkkeitä kun ei olisi tarvinnut niin lähelle kuoleman portteja mennä.

Sektio on suurin vatsan seudulle tehtävistä leikkauksista. Liian usein se unohtuu. Miksi sitä ei sitten muka pelätä?? Ihan oikeasti sektiota on "romantisoitu" liikaa

 

Eihän näin voi olla????

Kyllä näin vaan on. Kävin tällä viikolla oys.n synnytysvastaanotolla kovien supistelujen takia ja sikiön liikkumattomuuden takia. Sydänääniä ei ensin löytynyt joten tilanne muuttuikin kiireelliseksi ja pääsin lääkärin luokse heti ja onneksi sydänäänet löytyi lopulta. Jälleen todettiin että kasvuhidastuma ja seur. aika vasta 2 vkon kuluttua. (nyt 33rv) Alapäätä ei vieläkään katsottu vaikka raskaus alkaa olla loppusuoralla. Myöskään synnytyspelkoon ei otettu mitään kantaa (koko asiasta ei keskusteltu). Kotiin vaan liikkeitä laskemaan ja kauhulla odottamaan synnytystä. Olen siis ap kirjoittaja

 

Kyllä näin vaan on. Kävin tällä viikolla oys.n synnytysvastaanotolla kovien supistelujen takia ja sikiön liikkumattomuuden takia. Sydänääniä ei ensin löytynyt joten tilanne muuttuikin kiireelliseksi ja pääsin lääkärin luokse heti ja onneksi sydänäänet löytyi lopulta. Jälleen todettiin että kasvuhidastuma ja seur. aika vasta 2 vkon kuluttua. (nyt 33rv) Alapäätä ei vieläkään katsottu vaikka raskaus alkaa olla loppusuoralla. Myöskään synnytyspelkoon ei otettu mitään kantaa (koko asiasta ei keskusteltu). Kotiin vaan liikkeitä laskemaan ja kauhulla odottamaan synnytystä. Olen siis ap kirjoittaja

Lisään vielä että sikiö ollut jo pari kk poikkitilassa, siihenkään ei ottanut kantaa. Totesi vaan että täysin poikittain köllöttelee. Vielä on aikaa kääntyä mihin en usko sillä yksi lapsistani oli perätilassa viikosta 25 jonka jouduin synnyttämään perätilassa ilman mitään kivunlievityksiä