Itse sain kutsun kahteen tapaamiseen synnytyssairaalaan, kun olin neuvolasta pelkopolilähetteen saanut (olen ensisynnyttäjä). Ensiksi olis kai normaalisti kätilön tapaaminen ja sitten lääkärin, tosin mulla meni toisin päin kun jouduin kätilö-aikaa siirtämään. Lääkärikäynti oli mielestäni erittäin hyödyllinen, siinä keskusteltiin riskeistä alatie vs. sektio mielestäni asiallisesti (ei yritetty väen vängällä pakottaa alatiesynnytykseen vaikka sitä toki suositeltiin), kirjattiin ylös mikä alatiesynnytyksessä mua pelottaa (itsellä pahasti repeäminen ja mahdolliset isot vauriot alapäähän, imukupilla ulos repiminen, vauvan hapenpuute ja siitä mahdollisesti tulevat vauriot) jotta osaavat ottaa huomioon mahd. alatiesynnytyksessä sekä tarkistettiin alustavasti vauvan koko sekä omien paikkojen soveltuvuus alatiesynnytykseen (kävin rv26). Uusi käynti on vielä n. vko 36 jossa uudelleen tarkistetaan vauvan koko sekä tutkitaan vielä tarkemmin, onko mulla jotain joka tekisi synnytyksestä mahdollisesti vaikeaan (ahdas lantio, joustamaton kudostyyppi, vauvan tarjonta huono tms). Koin käynnin tosi hyödylliseksi koska kun tiedän olevani "erityistarkkailussa" näiden asioiden takia on suurempi mahis että kaikki menee hyvin, jos yhtään ainutta riskitekijää ei löydy (toki ei kukaan voi sitli taata mulle että synnytyksessä kaikki menee täydellisesti). Jos taas löytyy jotain pientäkin niin saan silloin sektion, joka ajatuksena auttaa ahdistukseen siinä mielessä, ettei tartte siis väkisin punkea alakautta jos siltä näyttää että se hankalaa olisi.
Kätilön luona käynti oli turhempi, siinä istuttiin synnytyssalissa jotta näin paikan ja keskusteltiin yleisellä tasolla mun peloista. Se keskustelu ei ollut niin kovin hedelmällinen, lääkärikäynnin jälkeen olin jo päättänyt yrittää synnyttää alakautta jos mitään syytä sektioon ei löydy, kätilökeskustelun jälkeen aloin taas harkita pyytäväni sektiota... lopullisen päätöksen jätän kuitenkin sinne rv 36 käynnin jälkeen.
Molemmilla käynneillä kävin yksin, kun en tiennyt tarkkaan mitä siellä tehdään ja ajattelin että miestä ei tarvita kun mun omia pelkoja tässä käsitellään. Lääkärikäynnillä kun sitten ultrattiinkin, niin siellä ehkä olisi ollut kiva että mieskin oisi ollut, ois päässyt kurkkaamaan taas vauvaa. Muilta osin en koe että miestä olisi käynneillä tarvittu.
Uskon että monille on apua pelkopolilla käynnistä jos menee avoimin mielin 
