Pelkopolilla käyneitä?

[a.p.]

Mitä siellä tapahtuu ja onko siitä ollut apua?
Ja onkohan mahdollista päästä enää, kun viikkoja on jo 38+ ja nyt vasta alkanut ihan järjetön paniikki ja pelko..

 

[Blue cat]

Mua kans kiinnostaa, ilmeisesti oon sinne menossa.

 

[onko]

Onkohan niitä erikseen sektion kokeneille.
En ikinä pääse siitä yli enkä uskalla hankkia lisää lapsia.

 

["Siiri"]

Onkohan niitä erikseen sektion kokeneille.
En ikinä pääse siitä yli enkä uskalla hankkia lisää lapsia.

Oliko sulla suunniteltu, kiireellinen vai hätäsektio? Mikä teki kokemuksesta niin kauhean?

 

["Bee"]

Mitä erityisesti pelkäät? Itse en enää noilla viikoilla sinne päässyt mutta rv 36 kävin synnytystapa arviossa ja kaikkeni tein että sektion olisin saanut. Suurin pelko olivat että saan sappikohtauksen synnytyksen aikana(silloin sitä ei vielä tiedetty että sapesta kipukohtaukset johtuivat mutta kipu aivan karmeaa ja kohtaus tuli missä vaan koskaa vaan.) Ja ponnistusvaihe oli myös pelottava, luulin etten lasta saa ajoissa pihalle. Sekä lapsen kuolema synnytyksessä pelotti. Eli siis sektiota en saanut ja lääkäri oli törkeä ei ottanut pelkoa huomioon ollenkaan. Tietoisesti en ajatellut 2vk ennen laskettua aikaa synnytystä ollenkaan. Ajattelin että jos kuollaan niin se on niin tarkoitettu ja asia ei minun käsissäni ole. Ja vielä kun synnytys käynnistyi olisin halunnut sekyion mutta kätilö oli ihana ja otti pelon hyvin huomioon kun sen vaan osaa ilmaista. Ponnistusvaihe 5min eli pelko oli minun kohdallani turha. Synnytys oli kyllä pitkä mutta kipulääkkeet toimivat kyllä ja olisivat tehonneet sappikohtaukseenikin. Ja tukihenkilöt olivat loistava apu ja tuki. Shokissa olin kun lapsi saapui maailmaan ja vielä hengissä.
Ja kyllä, niin kiitollinen olen etten sektioita saanut. Kiitos sille karmealle lääkärille.Pelkosi on varmasti turhaa, kaikki luultavasti menee hyvin mutta ota asia puheeksi jotta osaavat sen huomioon ottaa. Ja varmasti normaalia että nyt viimeisillä viikoilla alkaa jännittämään

 

["Mirja"]

Ota selville synnytyksen kulkua jotta tiedät mitä missäkin kohtaa tapahtuu ja pyydä tukihenkilö /isä mukaan ja pyydä heitäkin ottamaan asiasta selvää jos joku menisikin pieleen niin osaavat vaatia oikeaa hoitoa. Kätilö ei välttämättä ole läsnä koko aikaa ja jos synnytys pitkittyy niin osaavat vaatia sektiota.

 

["mä"]

Mä kävin kolmosta ja myös nelosta odottaessani. Molemmilla kerroilla halusin sektion, mutta kolmosen raskaudessa en sitä saanut, vaan mulle luvattiin alatiesynnytykseen kaikki kivunlievityksetsun muut. Mitään en sitten todellisuudessa saanut.

Neljännessä raskaudessa sitten taistelin itselleni pelkosektion, ja sain kun sainkin sen, enkä ole hetkeäkään päätöstäni katunut, oli mulle paras vaihtoehto.

Muuten en kokenut pelkopolilla käyntiä varsinaisesti hyödylliseksi, mutta pääsipähän ylimääräisiin ultriin, ja henkilökunta ainakin mun kohdalla oli joka kerta todella ihanaa. Olin hysteerikko raskausaikana (pelkäsin siis kaikkea, vauvan kuolemaa, verenvuotoja, synnytystä ym), ja oli ihanaa päästä aina keskustelemaan asiantuntevan henkilökunnan kanssa, ja tosiaan näkemään että vauvalla oli kaikki hyvin.

 

[a.p.]

Kaikkein eniten pelkään, että lapsi ei vaan mahdu ulos. En vaan pysty mitenkään uskomaan, että alatiesynnytys voisi onnistua ilman ongelmia. Sektioarven repeäminen myös pelottaa..
Synnytystapa-arviossa kävin viikko sitten, mutta en vaan saanut sanotuksi mitään. Lamaantuneena vaan kuuntelin "tuomioni" että alatiesynnytykseen tähdätään..
Aivan vamana saan järjettömän hysteerisen panniikkikohtauksen, jos ponnistusvaiheeseen asti tässä päädyn ja sitten ei ainakaan onnistu mikään...

 

["sama"]

[QUOTE="Siiri";22902179]Oliko sulla suunniteltu, kiireellinen vai hätäsektio? Mikä teki kokemuksesta niin kauhean?[/QUOTE]

Suunniteltu.
Kipu, paha olo ja muutenkin tosi karmiva kokemus. Olin niin kipeä, että taju meinasi monesti lähteä pienestä liikkeestä. Itkin ja ulisin viikon sängyssä.
Toivon koko sydämestäni alatiesynnytystä, mutta varmuudellahan sitä ei ole edessä joten se pelottaa että joudun kokemaan sen helvetin teurastamon uudestaan.

 

[Blue cat]

nyt mua vasta pelottaakin mennä, meenkö mä sinne sitten ihan turhaan jos joudun pelosta huolimatta synnyttämään alakautta? apua

 

["juu"]

Minulla on kuusi lasta ja nelosesta kävin pelkopolilla. Tehtiin synnytyssuunnitelma kätilön kanssa. Tilanteethan elää eikä suunnitelmiin voi aina luottaa mutta mulle se oli tod hyvä juttu. Kätilön kanssa sain jutella pariin otteeseen ja se oli hyvä. Sun kyllä kannattaa soitella ihan sinne synnytyssairaalaan ja pyytää jos pääsisit mahdollisimman nopeasti sinne. Kahden edellisen kohdalla ei ole tarvinnut synnytyssuunnitelmaa tehdä kun ollaan menty edellisellä. Tsemppiä sulle ja muista että suakin varten se pelkopoli on olemassa!! =)

 

[!!]

nyt mua vasta pelottaakin mennä, meenkö mä sinne sitten ihan turhaan jos joudun pelosta huolimatta synnyttämään alakautta? apua

Mitä niin hyvää sektiossa on että haluat sen? :O
Mä en ymmärrä, sori...

 

[a.p.]

Mitä niin hyvää sektiossa on että haluat sen? :O
Mä en ymmärrä, sori...

Mä tahtoisin suunnitellun sektion ihan vaan siksi, että haluan lapsen varmasti ehjänä ulos. Mua ei kiinnosta vaikka oma toipuminen kestäisi kuinka kauan.

 

[!!]

Mä tahtoisin suunnitellun sektion ihan vaan siksi, että haluan lapsen varmasti ehjänä ulos. Mua ei kiinnosta vaikka oma toipuminen kestäisi kuinka kauan.

Ehjänä, no eiköhän se nyt ehjänä alakauttaki tule :O
Saa vastustuskyvyn, maitosi nousee paremmin ja voit hoitaa häntä olematta kipulääkkeistä tokkurainen ja itkuinen kivusta... Asettaa rajoistuksen lasten lukumäärälle ja suraavassa synnytyksessä kohtusi voi jopa revetä pahimmillaan. Tulehtumisen riski johon äiti voi jopa kuolla.

Jos tuon kaiken jälkeen koet sektion jollain tavalla paremmaksi niin OK.

 

[frr]

Minä kävin ensimmäisen kerran pelkopolilla jo ennen kun toista lasta edes alettiin yrittämään. Ensimmäisessä syntymässä kaikki meni pieleen ja lapsi on hengissä ja terve vaikean elvytyksen jälkeen. Heti syntymän jälkeen luvattiin seuraavalle sektio, mutta sektioplupauksen perui myöhemmin toinen lääkäri. Pelkopoli auttoi minua ja pelkosektio mahdollisuus toiseen raskauteen luvattiin. Toista odottaessani en kuitenkaan halunnut sektioon ja pelkopolilla kävimme tulevaa synnytystä ja meidän erityistilannetta huomioon ja tehtiin suunnitelmaa synnytyksen varalle. Toinen synnytys oli äärimmäisen nopea ja helppo ja ole tyytyväinen etten päätynyt sektioon.

 

[a.p.]

Ehjänä, no eiköhän se nyt ehjänä alakauttaki tule :O
Saa vastustuskyvyn, maitosi nousee paremmin ja voit hoitaa häntä olematta kipulääkkeistä tokkurainen ja itkuinen kivusta... Asettaa rajoistuksen lasten lukumäärälle ja suraavassa synnytyksessä kohtusi voi jopa revetä pahimmillaan. Tulehtumisen riski johon äiti voi jopa kuolla.

Jos tuon kaiken jälkeen koet sektion jollain tavalla paremmaksi niin OK.

No alakautta yrittäessä se lapsi saattaa jäädä jumiin, kärsiä hapenpuutteesta, saada aivovamman, päädytään hätäsektioon ja siihen kuollaan sitten molemmat...
Ja tosiaan mulla takana yksi kiireellinen sektio, eli se kohtukin saattaa revetä alakautta yrittäessä.
Mä vaan uskon, että varmemmin saan terveen lapsen suunnitellulla sektiolla. Ehkä tää on vaan turhaa pelkoa, mutta ihan niin kuin korkeenpaikankammonen ei pysty olemaan korkealla mä en pysty ajattelemaan alatiesynnytystä vaihtoehtona.

 

[olkkis74]

Toivon todella ettei ap saa pelkosektiota... Turha leikkaus niin kuin varmasti moni muukin sektio. En tiedä monesko lapsi ap:lle on tulossa mutta varsinkin esikoisen kohdalla kaikki nuo ap:n mainitsemat pelot on ihan luonnollisia joita varmaan todella moni ajattelee. Niin myös minä kun esikoistani viimeisilläni odottelin.

 

["vieras"]

Ota yhteyttä nopeasti pelkopolille tai yksityiselle lääkäriasemalle jos siellä voisivat vielä katsoa tilanteen ja jos ovat samaa mieltä niin sitten yrität alakautta synnyttää ja mieti positiivisia asioita ja yritä hallita pelkoasi. Miksi aiemmin tehtiin kiirellinen sektio? Ja jos lapsi jumiin jää, niin kyllä siinä on monta ihmistä pian ottamassa vauvaa pois. Ja harvoin hätäsektioonkaan kuolee.

 

[a.p.]

Toivon todella ettei ap saa pelkosektiota... Turha leikkaus niin kuin varmasti moni muukin sektio. En tiedä monesko lapsi ap:lle on tulossa mutta varsinkin esikoisen kohdalla kaikki nuo ap:n mainitsemat pelot on ihan luonnollisia joita varmaan todella moni ajattelee. Niin myös minä kun esikoistani viimeisilläni odottelin.

Mä en ihan ymmärrä, miten se on sulta pois jos joku saa pelkosektion tai vaikka muuten vaan sektion... Ja ei se ole turha, jos sillä saadaan ulos terve lapsi. Ja tämä on mun toinen lapsi, eka tuli kiireellisellä sektiolla, kun ei paikat auennu.
Mutta tosiaan, mä tahtoisin ensisijaisesti päästä tästä pelosta eroon. Mutta jos vielä synnytystilanteessa hysteerisenä panikoin, niin ei siitä vaan voi seurata onnistunutta synnytystä.

 

["vieras"]

Usko pois kaikki menee varmasti hyvin ja olet ylpeä kun alakautta olet synnyttänyt ja siihen uskaltautunut. Se vaan on luonnollista. Ja sektiossa oli sitten suuniteltu tai kiireellinen niin riskit aina suuremmat kuin alatie synnytyksessä ja se on fakta. Ja vauva on toki tärkeä mutta olethan sinäkin ,ainakin esikoisellesi ja jos syytä ei ole löytynyt miksi et alakautta voi synnyttää niin onnea synntykseen!!! Ja positiivisia ajatuksia ,ja kannattaa tosiaan ottaa selvää synnyttyksen kulusta a mahdollisuuksista eri kivunlievityksiin.

 

["vieras"]

Jos et avaudu lääkkeistä huolimatta niin siinä on aikaa vielä paljon tehdä sektio ja yritys ei varmaan turhaa ole. Niin ne lapset vaan syntyy. Ja jos nyt jo aloitat rentoutumisen ja rauhallisen valmistelun ja YRITÄT LOPETTAA panikoinnin niin varmasti on mahdollisuudet parempaan synnytykseen. Ja tuki henkilöt tärkeitä ja osaavat rauhoittaa varmasti edes vähän mieltäsi eli jos miehesi on yhtä paniikissa kuin sinäkin mieti vaikka ystävän tai Doulan mukaan ottamista. Kuitenkin jonkun joka tietää asioista.Ja jotkut sairaalat suostuvat ottamaan vain yhden tukihenkilön (+doula koulutettu) mutta voitte ovella sanoa että synnytetään sitten tuohon pihalle ja kerrot pelostaisi tai soitat jo etukäteen niin asia varmasti järjestyy.Osasiko lääkäri sanoa miksi et auennut loppuun asti?

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";22902617]Jos et avaudu lääkkeistä huolimatta niin siinä on aikaa vielä paljon tehdä sektio ja yritys ei varmaan turhaa ole. Niin ne lapset vaan syntyy. Ja jos nyt jo aloitat rentoutumisen ja rauhallisen valmistelun ja YRITÄT LOPETTAA panikoinnin niin varmasti on mahdollisuudet parempaan synnytykseen. Ja tuki henkilöt tärkeitä ja osaavat rauhoittaa varmasti edes vähän mieltäsi eli jos miehesi on yhtä paniikissa kuin sinäkin mieti vaikka ystävän tai Doulan mukaan ottamista. Kuitenkin jonkun joka tietää asioista.Ja jotkut sairaalat suostuvat ottamaan vain yhden tukihenkilön (+doula koulutettu) mutta voitte ovella sanoa että synnytetään sitten tuohon pihalle ja kerrot pelostaisi tai soitat jo etukäteen niin asia varmasti järjestyy.Osasiko lääkäri sanoa miksi et auennut loppuun asti?[/QUOTE]

Kovasti tässä yritän rauhotella itteeni, välillä vaan menee ihan hysteeriks itkemiseks. Ja pahenee vaan kokoajan.. Osansa myös sillä etten oo pystynyt nukkuun kunnolla nyt noin viikkoon ja ahdistuneisuushäiriökin tässä lisäks..
En oo miehelle ees sanonut tästä mitään, enkä kyllä kellekään muullekaan, kun tiedän että asian ääneen myöntäminen sais aikaan vaan ihan järjettömän paniikkikohtauksen.. Oon siis yrittänyt vaan rauhotella itteeni hiljaa itsekseni. Päällepäin siis näyttää varmaan hyvin paljon siltä, et ei pelota sitten niin yhtään.
Ei oo mitään syytä sanottu sille kun ei auennu. Se ehkä osaltaan kanssa aiheuttaa epävarmuutta.