Pelkäsitkö sinä toisen / kolmannen / neljännen lapsesi vauva-aikana

["äitee"]

kätkytkuolemaa?

Jotenkin vain pelko on alkanut hiljalleen tulla mukaan ajatuksiini. Enkä tiedä mistä tämä johtuu. Vauva on toka. Ikää pian 4kk. Eniten tätä pelkoa tulee näissä hetkissä, kun hän nukkuu itsekseen omassa sängyssä ja jos hän nukkuu tietyn ajan ylitse. Illalla laitoin hänet nukkumaan noin yhdeksän maissa ja hän nukkuu vieläkin. Saisi jo kohta yösyötölle herätä.

Kuitenkin olen ajatellut, että parempi se on tässä vaiheessa pieni alkaa hiljalleen nukkumaan ainakin osan unestaan omassa sängyssä, kuin vasta sitten lähempänä vuoden ikää. Sitten se voikin olla hankalampi juttu.

 

[njoo]

mulla vaan yksi "vauva" 1v. vielläkin käyn tarkistelemassa hengittääkö.. kai tuo on ihan luonnollista. kai kahden kanssa sulla omatunto on huonompi pienempää kohtaa kun sulla ei ole yhtäpaljon hälle aikaa kun esikolle, joten se osoittautuu esim kuoleman pelkona..

 

[alkuperäinen]

njoo, koen, että enemmän aikaa annan tälle pienemmälle kuin isommalle. Mutta jotenkin olen eri tavalla kiintynyt tähän tokaan jo näin alkumetreiltä lähtien, kuin mitä ekaan aikanaan ja sitten tulee tätä pelkoa kätkytkuolemasta, että toivottavasti en tätä aarrettani yks'kaks menettäisi.

 

[fortunate]

Mä tarkistelin muksun vauva-aikana useamman kerran yössä, että hengittääkö se.
Jos tuhina loppui, piti heti laittaa kättä suun eteen, että tuntee sen hengityksen.

Tein tuota viikottain johonkin siihen saakka, että muksu oli 1,5-vuotias.
Kyllä mä edelleenkin välillä tarkistelen ja jos kauhean myöhään nukkuu, niin saatan mennä hieman hepuliin ja olla aivan varma, että se on kuollut sinne sänkyyn tai jotain.
Sit meen tarkisteleen ja ilokseni aina huomannut, että hyvin hengittää.

Lähipiirissä yksi pieni kuollut ja siitä kai jäänyt sellanen, että aina pieni pelko takaraivossa.

 

["vieras"]

Mulla on kaksi lasta ja pelko on ollut molempien kanssa. Käyn edelleen illalla tarkistamassa, kun pian 3-vuotias nukkuu omassa huoneessaan, että onko se hengissä ja kaikki hyvin

 

[astrolabe]

Oma sänkyhän on turvallisempi kuin vanhempien sänky.

 

[Rosabella]

Olen pelännyt molempien lasten kanssa. Toinen lapsi nyt 6kk ja vasta pikkuhiljaa pelko kätkytkuolemasta on hiipunut. Tosin kyllä mä usein yön aikana tsekkaan että toi lähes kolmevuotiaskin hengittää

 

["vieras"]

Kuopuksesta en nukkunut synnärillä ekana yönä lainkaan, kun tarkistin noin minuutin välein, että hengittääkö vauva vielä vai onko tukehtunut mun kylkeen :/ Nyt beibillä ikää 4kk ja pelko on vähän hellittänyt. Silti pieni paniikki iskee, jos nukkuu joskus pidempään, kun yleensä vetää pätkäunilla koko päivän. Se tunne on kyllä hirveä, kun alkaa kurkkua kuristaa ja ahdistus hiipii päälle ja on mentävä kurkkaamaan, että mikä n tilanne.

 

[Elisa Day]

Molemmista olen pelännyt. Tarkistelen kyllä vielä tuotakin nelivuotiasta, että hengittääkö kun nukkuu.

 

["vieras"]

Pelkäsin molempien kohdalla. Tavallaan toisen kohdalla pelko oli vielä pahempi, koska jotenkin tiedosti sen, että mitä tahansa VOI sattua.

 

["Vieras"]

Todellakin tän toisen kanssa pelkään melkein koko ajan. Raskausaikana pelkäsin keskenmenoa tai että vauva on sairas, tai syntyy ennen aikojaan ja joutuu keskoskaappiin, tai ei selviä synnytyksestä lainkaan.syntymän jälkeen alkoi kätkytkuoleman pelko ja pelko siitä, että poika sairastuu johonkin vakavaan sairauteen.
Harkitsin jo kätkypatjan ostamista, mutta mies toppuutteli.

Eikoisen kanssa ei ollut mitään huolta. Paitsi nyt, kun huoli on tuosta kuopuksesta, niin käyn mä öisin tarkistelemassa tota eskarilaistakin..