"vieras"
En pelkää... en edes ajattele koko asiaa, se tulee kohdalle kun tulee sille ei voi mitään, turha sitä on miettiä tahi pelätä.
"vieras"
En. Pelkää. Olen kuollut jo kerran ja se oli oikeastaan ihan positiivinen kokemus. Minut on elvytetty ja siitä muistikuvia tai sekavia pätkiä. Elvytys lähinnä ärsytti, olisin laittanut hanttiin, jos olisin kyennyt. Olin jo antanut periksi kivulle ja tuskalle ja lipumassa pois. Olo oli hyvä, rento, unenomaisen ihana. Enää ei sattunut, en enää huutanut, enkä riuhtonut.
Mieheni oli mukana tilanteessa ja oli kokenut elämänsä hirveämpiä hetkiä. Tapahtumasta on vuosia aikaa ja edelleen hän halaa erityisen lämpimästi ja varmistaa hassuilla jutuilla, että pysyn täällä. Kuten ostamalla lenkkipaidoiksi neonvärisiä kammotuksia, ettei kukaan aja mun päälle.
Mieheni oli mukana tilanteessa ja oli kokenut elämänsä hirveämpiä hetkiä. Tapahtumasta on vuosia aikaa ja edelleen hän halaa erityisen lämpimästi ja varmistaa hassuilla jutuilla, että pysyn täällä. Kuten ostamalla lenkkipaidoiksi neonvärisiä kammotuksia, ettei kukaan aja mun päälle.
ilosanoma
En pelkää, koska minulla on turva Jumalassa. Jeesus on sovittanut syntini, ja olen antanut koko elämäni Jeesukselle. Tiedän, että kuolemani hetkellä Jeesus tulee minua vastaan ja vie luokseen Taivaaseen. Ja Taivas on varmasti paljon parempi paikka kuin tämä katoava maailma.
En pelkää. Itse asiassa tietoisuus kaiken päättymisestä omalta osaltani jonain päivänä on tärkeä osa elämää. Tämä on se ainutkertainen tilaisuus elää, muuta ei ole.
Tämä on se ainutkertainen tilaisuus elää, muuta ei ole.
Ken guru
Kyllä se vähän jännittää. Tällä hetkellä en voi sanoa peloksi, mutta jos nyt esim. joku osoittaisi aseella tai kuulisin että mulla on joku kuolemaan nopeasti johtava sairaus, niin uskon että pelottaisi.
"silakka"
En pelkää kuolemaa. Kuolema on aika väistämätöntä. Pelkään sitä että saan tietää koska kuolen. (esim. kuolemaan nopeasti johtava sairaus)
"silakka"
Ja pelkään että kuolen kun lapseni ovat pieniä. Kun ovat aikuisia ja omillaan toimeen tulevia ei haittaa vaikka kuolisinkin.
En pelkää. Ajatus kuolemasta tuo mieleen lähinnä levollisuuden ja rauhan, joten tuon takia en pelkää. Ei siinä mun mielestä ole mitään pelättävää, päinvastoin.
Itse pelkään enemmän sitä, että elän pitkän elämän jossain sairaalassa koneissa, tajuamatta todellisuudesta mitään, täysin yksin ja unohdettuna, pissoissa ja kakoissa, ilman ulkoilua ja toisinaan sais syötävää, kuhan hoitajat muistaa antaa jne. Toi olis jo pelottavaa ja toivon todella, että kuolen, niin että olen selväjärkinen ja muistan asiat, läheisimpien ihmisten saattelemana.
Itse pelkään enemmän sitä, että elän pitkän elämän jossain sairaalassa koneissa, tajuamatta todellisuudesta mitään, täysin yksin ja unohdettuna, pissoissa ja kakoissa, ilman ulkoilua ja toisinaan sais syötävää, kuhan hoitajat muistaa antaa jne. Toi olis jo pelottavaa ja toivon todella, että kuolen, niin että olen selväjärkinen ja muistan asiat, läheisimpien ihmisten saattelemana.
....
En pelkää. Kuoleman pelkoni on lähtenyt sen kautta, kun läheinen ihminen kuoli ja kuolema tuli jotenkin läheisemmäksi. Mutta suurin syy, etten pelkää, on uskoni iänkaikkiseen elämään, ja se että Jeesus on Vapahtajani ja syntieni sovittaja. Tiedän, kun kuolen, Hän on minua vastassa ja pääsen Jumalani tykö ja kaikkien rakkaideni, jotka ovat kuolleet uskossa Jeesukseen. Toivottavasti he kaikki tunsivat Jeesuksen, kun ummistivat silmänsä viimeisen kerran.
Kyllä, siten kun ylipäätään voi olla varma asioista.
kfkfkf
En pelkää omaa kuolemaani, toki mietityttää lasten puolesta et mitä heille käy jos kuolisin. Enemmän pelkään sitä, että joku läheinen kuolee. Mitä pelkäämistä siinä omassa kuolemassa on? Miten voi pelätä sellaista, minkä jälkeen ei ole mitään?