Pelkään olla öisin yksin.. :(

Siis ihan kamalaa ja tyhmääkin tää on, mutta oon aikuinen ihminen ja pelkään pimeää ja olla öisin yksin. Mies on nykyään paljon poissa työn takia ja mua ahdistaa jo etukäteen aina ne yöt yksin. En ees oikein tiedä mitä pelkään.. Asutaan maalla "korvessa" ja kai se on yksi asia, että jos meille joku sattuu tulemaan niin apu on kaukana.. Tää on ihan kamalaa, en nuku niinä öinä kun olen yksin, vaan katon telkkaa ja oon paniikissa ja hikoilen jos kuuluu jotain ääniä yms. Jossain vaiheessa kun väsyn tarpeeksi saatan nukahtaa, mutta silloinkin herään painajaiseen..

En mä tiedä voiko tähän ees mitään apua saada ja kehtaanko ees hakea apua, mut oli nyt vaan pakko purkaa tää nimettömästi johonkin..

 

Voit hyvin nukkua rauhassa siinä telkan edessä. Pidä joku valo päällä ja telkka hiljasella, tuo turvallisuudentunnetta. Kännykän pidät auki ja jos jotain oikeesti tapahtuis niin kyllä sä siihen heräät, usko pois. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä että mitään edes tapahtuisi.

 

Mukavan naisellista puhetta vaihteeksi palstalla Pidän kovasti naisista, jotka kaipaa miestä turvaksi.

 

Et ole ystävä hyvä yksin ongelmasi kanssa, täällä on toinen samanmoinen kummajainen.

Meilläkin miehellä on syksyllä (elo-lokakuu) tiedossa reissuhommia eli tulee kotiin vain viikonloppuisin. Arjet pitää nukkua lasten kanssa keskenään.

Ja itse olen juuri sellainen kuin sinäkin, en vain millään unta yksinäni tahdo saada. Alkaa vain niin helposti kuuntelemaan kaikenlaisia ripsahduksia + rapsahduksia ja sitten alkaa kanssa itselläkin hiki virrata + sydän hakata tuhatta + sataa.

Yleensä turvaa tuo - jonkin verran - rentoutus-cd:n soittaminen + yövalo, mutta en tiedä voinko noita nyt syksyllä käyttää, kun huoneessa silloin kanssani nukkuu vauvakin. Saattaa herätä tuohon cd:n ääneen.

Tykkään myös yleensä pitää makkarin oven lukossa yöllä, vaan ei tuotakaan ehkä kannata syksyllä enää tehdä. Saattaa tämä tokakin olla pullosta syöjä ja kuitenkin pitää pitkin yötä hakea vauvalle juomista keittiöstä. Hankalaa on aina avata ja sulkea makkarin ovi. Se on vain totuttava auki olevaan makkarin oveen.

Usein eka yö on varsin hankala, mutta kyllä sitten vähitellen saan paremmin seuraavina öinä unta. Paitsi ei uni ole virkistävää mitä normisti. Se on sellaista kevyttä koiranunta ja aamulla saatan hetken aikaa olla ihan pirteä, mutta sitten iskee väsy.

 

Täällä ja yks pimeäpelkoinen o/. Miehellä kolmivuorotyö ja tasaisin väliajoin yövuoroja. Niinä öinä ei paljon eikä hyvin nukuta :-(. Aina välillä oon miettiny hypnoosia mut onko siitä sitten apua..

 

Ottakaa illalla magnesiumia, se rentouttaa.

 

Ihan ymmärrettävää...! Itse en kauhean mielelläni nuku yksin mökillä pimeään vuodenaikaan, vaikka asutusta on lähellä...:O Alan just kuunnella rasahduksia ja natinoita. En niinkään pelkää ihmisiä, vaan niitä kummituksia :headwall: Liikaa mielikuvitusta... Mutta yksikin elollinen olento, lapsi tai elukka, rauhoittaa jo kummasti unten maille... Joku pieni yövalo auttaa ja KORVATULPAT - eipä kuulu natinat

 

Minä pelkään kanssa olla öitä yksin kotona. En edes tiedä, mikä siinä on niin pelottavaa, mutta se vaan on.

 

Hanki koira, kun koira nukkuu sängyssä ei pelota Jos et koiraa halua, niin korvatulpat korviin ja virittelet esteitä joihin murtomies kaatuu (mielenrauhan vuoks, ei siksi että niitä oikeasti tarvittaisiini).

 

Minäkään en uskaltaisi olla yksin kotona jossain korvessa. Kerrostalossa uskallan olla, kun ei ole alin kerros kyseessä.

 

jos mies on yön poissa, on mullakin valot päällä ja telkkari. nukun sohvalla ja kuuntelen kaikenlaisia. joskun menee ihan hyvin että ei mitään pelkää joskus taas sydän syrjällään pelkää.kun aamu sarastaa pelot häipyy ja se oli siinä. joskus mietin että miten pimeellä voi olla niin suuri vaikutus.
mulla on pelkotila, mutta uskon että sullakin on omat joten juttelu jonkun kanssa vois olla hyväksi. ja jos nyt niitä unia ei tuu mitens unilääkkeet?

 

"Kiva" etten oo ainut outo pelokas.. Noita unilääkkeitä en kyllä varmaan uskaltais kokeilla, tai jotenkin se tuntuu niin hassulta kun ei ole ongelmaa nukkua kuin yksinollessa.. Saisko niitä ees pelkästään sillä perusteella, ettei osaa nukkua yksin.. ?

Aamuisin minäkin aina mietin, että mitähän pelättävää tässäkin muka oli ja sit vaan harmittaa kun oon niin väsynyt... Kesällä ei pelota niin paljon, kai se vaan on se pimeys.

Mäkin ehkä pelkään niiden oikeiden ihmisten lisäksi "kummituksia".. On niin naurettavaa mut totta! :/ Liikaa kauhuelokuvia yms. Nykyään en ees kato niitä kun tiedän mitä ne aiheuttaa mulle.

Auttaiskohan tuo jonkun mainitsema hypnoosi?

 

Minät taas nukun parhaiten yksin mökillä korven keskellä, ihanan turvallinen olo kun pimeys saapuu mökin ympärille syysyönä, kuin lämmin huopa peitellen uneen... E pimeyttä tartte pelätä. Mutta helppohan se on sanoa minä taas pelkään muita asioita, kaikki kait pelkää jotain.
Kysypä lääkäriltä melatoniinia, luonnon unihormoni, voisi auttaa nukahtamista. Ja iltarukous?

 

Miten te ihmiset olette ikinä asuneet yksin? Vai oletteko muuttaneet suoraan äidin helmoista miehen kainaloon?

 

Minäkään en uskaltaisi olla yksin kotona jossain korvessa. Kerrostalossa uskallan olla, kun ei ole alin kerros kyseessä.

Mä en enää suostuis muuttamaan rivariin/maatasokerrokseen ilman käsiasetta. Sen jotenkin tajus vasta kun muutti kerrostaloon korkealle. Vaikka mitään ei ikinä tapahtunutkaan edellisissä asunnoissa. Silti. Hrrr....

 

"Kiva" etten oo ainut outo pelokas.. Noita unilääkkeitä en kyllä varmaan uskaltais kokeilla, tai jotenkin se tuntuu niin hassulta kun ei ole ongelmaa nukkua kuin yksinollessa.. Saisko niitä ees pelkästään sillä perusteella, ettei osaa nukkua yksin.. ?

Aamuisin minäkin aina mietin, että mitähän pelättävää tässäkin muka oli ja sit vaan harmittaa kun oon niin väsynyt... Kesällä ei pelota niin paljon, kai se vaan on se pimeys.

Mäkin ehkä pelkään niiden oikeiden ihmisten lisäksi "kummituksia".. On niin naurettavaa mut totta! :/ Liikaa kauhuelokuvia yms. Nykyään en ees kato niitä kun tiedän mitä ne aiheuttaa mulle.

Auttaiskohan tuo jonkun mainitsema hypnoosi?

Sama homma. En voi kotonakaan kattoa mitään kauhuelokuvia tai leffoja, joissa on jotain "yliluonnollista" illalla, jos tiedossa on yö yksin... Heti alan kuvitella haamuja taloon... Ei ole ollenkaan kummallista mun mielestä! Valot pitää jättää eteiseen, että saa nukuttua. Hommaa joku lemmikki, sekin auttaa paljon <3!

 

täällä kans ilmoittautuu yks pimee pelkoinen. Musta on ihan hirveetä olla yö yksin jos mies jossain, katon telkkaria pitkään ja väkisin yritän valvoo kun en uskalla laittaa silmiä kiinni. Mää oon kyllä asunu yksinkin ennenkun miehen kanssa ollaan yhteen muutettu ja ihmettelen miten oikeesti pystyin, muistan kyllä, että sillonkin nukahdin usein sohvalle telkkari päällä tai sit yks minkä hankin ihan vartavasten oli taskulamppu joka oli aina yön päällä Kauhuelokuvia en kato enää ollenkaan ja muitakin vähänkään pelottavia ohjelmia vältän aina jos tiedän et oon jäämässä ilman miestä.

Oon alkanu tietosesti nykyään tekemään niin, että en anna itteni ajatella mitään. Jos kuuluu jotain naksahduksia ym niin oikein tarkotuksella alan ajatella jotain ihan muuta kun miettiä et mikäköhän se oli ym. Kun ei päästä mielikuvitusta valloilleen niin vähän helpompi olla yksin, vaikka tiukkaa tekee silti.

 

Mulla on pari koiraa ja muutama kissa. Ei niin mitään tehoa. Mä pelkään enimmäkseen kaikkea yliluonnollista, joten sellasten hyökätessä mistään elukoista mitään apua ole :-D. Korvatulpat on vihoviimeinen vaihtoehto, koska sit mä en kuule yhtään mitään ja pelko vaan lisääntyy... Television ääreen ei voi nukahtaa koska välkehdintä häiritsee plus sohva on ihan hiton epämukava nukkumiseen. Valoja ei voi pitää päällä koska nukahtaminen pitkittyy.. Tällä hetkellä mä lähinnä vaan roikun netissä ja pidän televisiota päällä niin kauan kunnes suurin piirtein nukahdan istualleen ja sitten nopeasti (mut ei liian nopeasti, sekin nimittäin kasvattaa pelkoa..) valot pois ja peiton alle. Uni tulee useimmiten tarpeeks nopeasti ettei ehdi kuuntelemaan kaikkia rasahduksia.

Onkohan kukaan kokeillut hypnoosia tällaseen? Mua vituttaa aivan suuresti tää pelko. Suomessa kuitenkin puolet vuodesta on aika pimeää ja loppukin melko pimeää niin ei tällaista jaksais.

 

Mäkin asun korvessa ja mies on paljon yövuoroissa, mutta mulla on koira. Schäfer- malinois-sekoitus. Tänne ei kukaan tulisi, ei edes pihaan, ilman että koira varoittaisi. Eikä sisälle olisi mitään asiaa.

 

Asun ihan lähiössä (joskin on tässä talon ympärillä peltoa ja metsääkin kiitettävästi), mutta pimeää olen pelännyt aina (en siis kuljeskele kotona yöllä ilman valoja vaikka olisi mies kotona ja meillä mies sammuttaa aina valot kun mennään nukkumaan) joten todella ymmärrän aapeeta itse kun olen muutamia öitä ollut lapsen kanssa kahestaan kotona niin nukun aina sohvalla ja tv on päällä koko yön. Lisäksi joka huoneessa (paitsi lapsen huoneessa) pitää olla joku lamppu päällä. Kerään kaiken tarpeellisen sohvan lähelle ja liikun mahdollisimman vähän ja makuuhuoneeseen en uskalla edes tyyliin katsoa

ja naurettavinta on että ihan oikeasti pelkään siis että täällä asuu salaisesti jotain zombeja / muita hirviöitä / haamuja jotka liikkuu erityisesti pimeällä..

Olen ihan pienestä pitäen ollut tällainen, lapsena pelkäsin niin paljon että nukuin kokonaan peiton alla (ihan päälakea myöten), nykyään saa jo yleensä kädet, hartiat ja pää olla peiton ulkopuolella

ihan ymmärrettävästi en nykyään katsele kamalasti kauhuelokuvia kun ne sitten kummittelee mun ajatuksissa ikuisesti....

pahoittelen ettei tämö nyt kauheasti auttanut varmaan ap:ta, mutta ihan vaan että ymmärrystä saat.

 

Mua vähän ihmetyttää.. Te jotka pelkäätte kaikkia zombeja ja kummituksia sun muita. Kuvitteletteko, että jos mies on kotona, ne kummitukset eivät muka jahtaisi?
Kun kauhuleffoissahan on nimenomaan niin, että miehet tapetaan ja riivataan ekaksi. Eivät ne pysty suojelemaan yhtään naisia yliluonnollisilta ilmiöiltä?

 

hallittu kaaos, itse olen kanssa lapsesta saakka pelännyt pimeää ja vieläpä kun jouduin osan yöstä nukkumaan yksin omassa huoneessani, oli lupa mennä vanhempien viereen vasta aamuyöstä. Enkä myöskään saanut ovea laittaa kiinni omaan huoneeseeni, kun siellä nukuin. Oven piti olla aina auki ja sitten katselin keittiöön yön pimeässä + näin kaikenlaista keittiössä - mielikuvitustahan tuo oli.

 

Olen kärsinyt kamalasta pimeän kauhusta, yksi monista osin itselleni järjettömäksi muodostuneista peloista. Opettelin siitä pois. Siis kirjaimellisesti ryhdyin altistamaan itseäni pelolle ja pelkotiloille esikoisen syntymän jälkeen. Lähinnä johtui siitä, että se pelko oli sillä hetkellä ainoa jonka hoitamiseksi minulla oli resursseja ja se muodostui häiritseväksi. En halunnut siirtää lapselle sitä pelkoa. Olin siis pelännyt pimeää yhtäjaksoisesti lapsuudesta.

Voi siihen ihan oikeasti hakea apuakin. Eikä se pimeän tai yksin pimeässä olemisen pelko ole niin kummallinen ottaen huomioon, että se tuntuu olevan yksi tavallisimmista peloista.

 

Siis kyllä, voit yrittää löytää apua siihen. Hypnoosi, itsehoito, kirjallisuus. Kannattaa yrittää saada apua tai yrittää päästä pelosta. Ei se kehokaan tykkää jatkuvasta stressitilasta.

 

Tokan odottaja, itse sain pitää pienenä makkarin oven kiinni, mutta kuten edelleenkin niin kyllä ne silmät herkästi alkaa näkemään kaikkea liikettä pimeässä kun alkaa katsomaan että sinänsä tiedän tunteen. Vanhempien vieressä minulla ei ollut tapana nukkua, en kyllä muista että sitä olisi kiellettykään.

#21. Minua pelottaa eniten silloin kun ei ole aikuista seuraa paikalla, mutta pelkään ihan aina - myös miehen ollessa kotona. Kuten sanoin en yöllä liiku ilman valoja kämpässä ja esim yöllisille vessareissuille pyydän aina miestä avaamaan valon jotta voin sinne mennä onneksi mies ei tuosta ole moksiskaan, olen kyllä siitä(kin) hirmu onnellinen!