Pelkään olla öisin yksin.. :(

tuttu tunne...yöt ok-talossa yksin ilman vanhempia/ miestä oli piinaa,ihan kamala pelko päällä koko ajan...tuli ero muutin lasten kanssa kerrostaloon ja hankin vielä koiran seurakseni avot...enää en pelkää mitään,voin nukkua yöni rauhassa koira kainalossa vaikka nykyinen ukko olisikin yön poissa. Enää en suostuisi muuttaan maan tasalle,en halua edes mökille yöksi mennä jossei pirtti ole täynnä ihmisiä. Suosittelen!

 

[QUOTE="mies";28209181]Mukavan naisellista puhetta vaihteeksi palstalla Pidän kovasti naisista, jotka kaipaa miestä turvaksi.[/QUOTE]

Mies on mukava olla kotiturvana mutta "miestä" en siihen hommaan kaipaisi.

 

Minun pelot loppuivat, kun hankittiin kunnollinen hälytysjärjestelmä taloon. Voin laittaa hälytykset päälle, kun olen yksin yötä kotona ja mies on yövuorossa töissä. Korvessa ei varmaan vartiointipalveluja saa yhtä nopeasti paikalle kuin täällä kaupungissa. Koira voisi olla hyvä vaihtoehto, jos se muuten sopii elämäntilanteeseen.

 

Mies on harvoin pois kotoa mutta kun on niin uni antaa odottaa itseään. En pelkää mitään yliluonnollista mutta on orpo olo. Heti helpottaa kun lapsi nukkuu vieressä. Hänestäkin on vielä ainakin ollut lähinnä kivaa kun saa nukkua isin paikalla. Lapsi on 6 v.

 

Alan pelkäämään ja mielikuvitus laukkaamaan hullunlailla jos katson jotain pelottavia elokuvia esim. Saattaa mennä monta viikkoa että menee pois mielestä pelot. Siksi en enää katso mitään vähänkään pelottavia ohjelmia. En ole katsonut ainakaan vuoteen yhtäkään kauhuelokuvaa eikä ole myöskään ollut mitään pelkotiloja. Nuo ruokkii mielikuvitusta ihan hirveästi jos on vähänkään herkkä ihminen. Kaikilla toki ei ja monet mun tutut kattoo noita yliluonnollisia elokuvia yksin kotona pimeässä eikä heille vaikuta mitenkään. Eli jos jos rikas mielikuvitus ja muuten niin ei kannata ruokkia sitä..

 

Niin, meilläkin siis yksi lapsi, enkä haluaisi siirtää hänelle tätä pelkoa. Onneksi on vielä niin pieni ettei ymmärrä tai varmaan huomaa äidin pelkoa. Mutta pitäisihän minun olla se suojeleva vanhempi ja silti pelkään itse. Jos lapseni joskus myöhemmin pelkää pimeää, miten voin häntä vakuuttavasti lohduttaa jos itsekin pelkään..

Ihan pienestä asti olen pelännyt minäkin ja oikein väsyneenä sitä jo kuuleekin ja näkeekin vaikka mitä. Hassuinta on, että olen työskennellyt pari vuotta yöhoitajana vanhainkodissa jossa oltiin yksin yöllä ja aluksi pelotti mutta sitten järkeilin asiaa että turha pelätä. Miksi en osaa sitä tehdä kotonani?!
Vaikka eikai tässä pelossa mitään rationaalista olekaan..