Pelkään näitä pakkoajatuksia....

Kiva kuulla Sirpaleen kuulumisia :hug: .
Parempia aikoja täällä odotellaan. Joitain ilon tunteita olen jo kokenut, ja jopa nauranut spontaanisti. Mieheni huomautti nauruasiasta, kuulemma hyvä kuulla iloista nauruani =) . Toisinaan tunteet heittelevät vuoristorataa, mutta onhan nyt vasta kolmas viikko lääkitystä päällä. Olen tutustunut alan kirjallisuuteen ja perehtynyt mahdollisiin tekijöihin, jotka laukaisivat tämän masennuksen. Luulen, että parantuminen alkaa tästä! Pienen lapsen äitinä vain univelka painaa päälle kovasti. Mummit ovat kyllä tietoisia tilanteestani ja ovat lupautuneet hoitamaan lastamme, mutta en millään raaskisi jättää pikkuista hoitoon :ashamed: . Viikonloppuna mies on kotona ja saan nukkua paremmin .

Kertokaa kuulumisianne edelleen =) !

 

Hei Sirpale!

Nyt välillä mennyt jo paremmin kun ollut töissä, mutta kyllä mielessä on joka päivä, ei enään välttämättä koko ajan niin nuo kaikki ja jännittää kovasti...Just nuo aamut ite oon ihan samaa huomannut ja yöunet on mennyt...Ei mulla ollut tunteita oikeastaan ketään kohtaa, muttei vihaa kaan, tuntu et olin kokonaan ilman tunteita...välilläkin vielä ristiriitaisia tunteita. Olen kyllä käynyt täällä useasti kattelemassa päivittäin ja ajatellu samaa, että paremmin varmasti menee, kun kenestäkään kuulu B) Mites itelläs, jaksatko jo tehdä paremmin hommia?

 

Kyllä mulla on aika ajoin ihan pirteitä tuokioita, että jaksaa jotakin puuhastella.

Ja sellaisen oon huomannu, etten oikein osaa puhua ihmisten kanssa mitään. Naapurikin kun tulee haastelemaan, niin olen ihan lukossa.Tuntuu ettei ole mitään asiaa.Koko ajan funtsii vaan et mitähän pitäis seuraavaksi sanoa...Ja yleensä pälätän kuin papu pata.
Ja puolison kanssakin ihan sama juttu...Hän aina soittelee duunista ja kyselee kuulumisia..niin en osaa mitään puhua. Ei vaan huvita, eikä ole asiaa...Ja jotenkin suukin tuntuu jännittyneeltä.Samat menee sekaisin hirveen helposti...

 

Kyllä mullakin saattaa mennä sanat sekaisin, kun joudun suht tuntemattomien kanssa juttelemaan. Tämä johtuu varmaan siitä, että olen niin paljon yksin kotona lapseni kanssa. En osaa oikein lähteä kotonta mihinkään, olen mökkitynyt.

Mulla on ihan kammottava hiki melkein kokoajan. Hikoilu on yksi lääkkeen sivuvaikutus ja vieläkin mielialat heilahtelee aika rajusti. Milloinkahan tämä väsymys helpottaa, mietin vaan........

 

Heippa!

Tänään taas aamulla kauhea väsymys tuntu, että menee silmät väkisten kiinni. Kävin apteekissa niin jouduin oikein miettimään, että olenko täällä...kaupassa myyjä anto mun puhelimen, kun olin laittanut senkin liukuhihnalle, kyllä alko pelottamaan, että muistiko tässä lähtee. Joutuu oikein miettimään kaiken tarkkaan, tuntuu että ei oikeen sytytä.Kauheeta...Onko teillä ollut samanlaista, kai se on sitä sekoamisen pelkoa tuo että menettää muistinsakin :saint:

 

Mulla on aika ajoin hajamielisyyttä.Tavarat unohtuu ja kannan niitä mitä ihmeelisempiin paikkoihin. Kai se johtuu siitä, kun mieli pyyhkityy jotenkin tyhjäksi silloin kun ahdistaa.
Minkälaisia teidän aamut on? Entä heräättekö yöllä koskaan ahdistukseen??
Minä taas toissayönä heräsin, ja ahdisti ihan kamalasti.Kaikki pelotti jotenkin, ja näin tilanteeni tosi epätoivoisena.
Mä olen muuten kaikin puolin paljon sulkeutuneempi nyt lääkkeen kanssa, tuntuu että jokin "reippaus" ja ulospäin suuntautuneisuus minussa on kuollut. Ennen heitin vitsiä ja nauraa rätkätin, nyt musta on tullut niin totinen torvensoittaja

 

Hei!

On kyllä ahdistuksia öisinkin ja aamut on aivan kauheita, tuntuu että elimistö ei lähe käyntiin millään, yleensä illat parempia. Monet aamut on aivan järkyttäviä ja tuntuu aina ettei selviä millään päivästä..mitenhän sitä jaksaa aina jotakin.

 

Sirpale: itsekin olen/olin ennen tosi pirteä pakkaus. Tällä hetkellä vain varjo siitä :ashamed:. Silloin tällöin kuitenkin jaksan iloita pikkuasioista jo! Minä en niinkään herää ahdistukseen, vaan vauvan herätessä yöllä, en pystykkään enää jatkamaan unia. Alan miettimään ties mitä yön pimeydessä ja silloin kaikki asiat tuntuvat kaatuvan päälle .

 

Hei Sirpale!

Miten menee???joko on parempaa,täällä ylä ja alamäkeä ja ahdistusta aina välillä ettei vaan pääse unohtumaan millaista se on

 

ees taas mennään täälläkin...

Ja edelleen ihmettelen, miksi sosiaaliset tilanteet ovat mulle nykyään niin vaikeita. Ennen lääkettä, vaik oli hirveä olo, ja joku tuli käymään, niin kyllä mä silti höpötin normaalisti, eikä tarvinnut miettiä puhumisiaan. Nyt olen koko ajan vaivautunut, mietin että minkä lauseen sanon seuraavaksi, ja olen äärettömän jännittynyt. En voi katsoa silmiin ja tuntuu että suu on jäykkä... itseasiassa ei edes huvita puhua enää kohta kelleen mitään, ja kaupassa huomaan että äkkiä luikahdan karkuun, jos näen tuttuja. En siksi että olo olisi niin kurja, vaan kun pelkään tuota puhumista, kun olen niin lukossa.
välillä kun olen joutunut olemaan sosiaalisessa tilanteessa pitkän aikaa...niin sen jälkeen pakottaa suorastaan poskia ja leukoja, kun ovat niin jännittyneet.

Siis mistä tää voi johtua.....??????????????

 

Sama täällä: oliks sulla muuten aamut helpompia ennen lääkitystä?
Ku musta tuntuu et ennen lääkitystä en ollut aamuisin heti silmät avattuani näin ahdistunut... Kun välillä tuntuu että on niin kurja olla, että ihan lamaantuu ja on vaikea saada itsensä "käyntiin" .

Ja on vielä paljon hetkiä, ettei mikään huvita, mutta sitten pakottaen vain lähden johonkin perheen kanssa, niin huomaankin että olo on kevyempi. eli tosi kovaa potkimista #&%?$!* vaatii, että täältä noustaan!!!

 

hei!!

En oikein muista kun ollut jo niin kauan tätä, että söinköhän vielä kun en jaksanut nousta sängystä ylös, mutta kauheeta se on...kun söin sitä viittä ja 7,5 mg aika kauan ennen tätä kymmentä. Luulen että oli jo ennenkin tuota kamalaa masennusta, (siis aamut vaikeita)mutta myös että se paheni niin ahdistavaksi että jouduin päivystäjälle...

 

Huomenta---Onpahan huonosti nukuttu yö takana...No, saas nähdä mitä päivästä tulee!!?

Sama täällä:

Tuli tuossa mieleen, et millainen sun olo oli ennen lääkettä..siis miks hakeuduit lääkäriin???
Oliko sulla masentava olo, vaiko ahdistunut olo koko ajan...?!!
Mulla se oli pahin tuo ahdistus ja yleinen huonotuolisuuskin vaivasi.. Mut ahdistus oli hirveää. Ajatukset tuntui pelottavilta..Kaoottisilta.

 

Hei Sirpale!!

Mulla oli kans ahdistusta, jonka takia hakeuduin lääkäriin ja just epätodellisia oloja.Omituisia, järkyttäviä ilmeisesti paniikkihäiriöita ja sit niistä masennusta. Aivan jotai kauheita, mitä lääkkeet alkuun vielä pahensi.

 

Sama täällä: Miten on menny?

Täällä yöt menee hirmu levottomasti, ja aamut on aina vaan pahoja. Tuntuu että sitä jotenkin lamaantuu sinnen sängyn pohjalle. Ei niinkään väsymyksestä, mutta jotenkin vaan pelottaa nousta. Kaikki tuntuu niin oudolta aamuisin. Sitä ihan kangistuu.
sit vaan pakosta ponkaisee pystyyn, ja aloittelee päivän.
Illemmalla on aika ajoin hyviä hetkiä...Pystyn jopa hetkeksi unohtamaan oman oloni!
Mut nuo aamupäivät tosiaan, tuntuu kuin mun ja muun elämän välissä olis joku lasiseinä..ikäänkuin en tuntisi mitään..tosi pelottavaa.
Ja just aamupäivisin tulee usein ajatuksia että mitä mulle on tapahtumassa,jäänkö tällaiseksi...Nää lääkkeet ei auta..ym.

entä riitu: miten sulla menee??

 

Kokemuksesta voin kertoa, että psyk.osastolla käyminen voi pelastaa jopa hengen, näin ainakin minulle kävi. Masennus pääsi niin pahaksi, että en nukkunut kuin pienen pätkän nukahtamislääkkeen avulla ja heräsin aina aamuyöllä kauheaan rinnan puristukseen. Osastolla etsittiin sopiva lääkitys ja siellä sai keskustella aina kun sitä kaipasi, jopa yöllä.

 

Onpa lohdullista (ja toisaalta surullista) lukea tätä ketjua. Huomaan etten ole ainut näistä oloista kärsivä. Mulla todettiin ahdistuneisuushäiriö kun viimein uskaltauduin hakemaan apua. Aloitin lääkkeet (citalopram 10mg) 2,5 viikkoa sitten . Ekat päivät oli ihan kauheita.....tuntui tosiaan siltä, että sekoan ja ahdisti enemmän ku koskaan . Olo kyllä tasaantui siitä ja nyt on jo aika hyvä olo. Välillä tietty tulee ajatuksia, että mitä jos ne olot tulee takasin jne.

TSEMPPIÄ kaikille ja kirjoitellaan täällä ja tuetaan toisiamme! :heart:

 

Onpa tosiaan ahdistavaa lukea tätä ketjua, ja huomata kuinka monta meitä on....... Mutta suuren suuri :hug: kaikille !! Kyllä se tästä vielä !! :heart:
Jos joku haluaa kirjoitella asian tiimoilta, niin mulle saapi laittaa postia tulemaan !! Osoitteeni on nelikko@netti.fi
Mulla siis Cipralex 10mg/pv käytössä paniikkiin ja tarvittaessa myös kohtauslääke..... Oon syönyt tota nyt pian 8kk.
Päät pystyyn vaan, selätetään koko pastat !!

 

Hengissä ollaan ! Nyt on kuukausi syöty Seronilia, annoksena ollut muutaman viikon 20mg, ja vaikutus alkanut näkymään! Edelleen tulee ahdistuskohtauksia, mutta ei enää niin usein. Yritän keksiä tekemistä täällä kotona, ettei aikaa jäisi synkistelyyn. Nämä lääkkeethän eivät paranna ketään, vaan auttavat tasoittamaan mielialaa ja näin on helpompi ajatella asioita järkevästi. Terapiahan olisi yksi purkautumisen vaihtoehto, mutta itse kirjoitan mieluummin päiväkirjaani tuntemuksiani. Olen myös lukenut paljon selviytymistarinoita, niistä saa yllättävän paljon vertaistukea! Nyt olen huomannut, etten muista keväästä ja alkukesästä mitään. Yhtäkkiä on vaan elokuu. Ihmisen mieli on omituinen. Miksi me nuoret naiset nykyisin sairastutaan masennukseen niin usein? Onko urapaineet, perhe, koti ja kiltteys meidän tautimme? Kun palaan työelämään, jätän ylimääräiset työtehtävät pois. Minulla on kotona perhe, joka kaipaa tervettä äitiä, eikä mitään stressaantunutta ja itkuista eukkoa. Parantuminen lähtee minusta itsestäni, joudun vain tekemään paljon töitä tulevien kuukausien ja vuosien ajan. Huomaatteko???? Olen saanut sisuni takaisin!!!!

 

\

Heips vaan!!

Määkin olen aloittanut tuon cipralexin, vasta neljä päivää on lääkettä mennyt. 5mg aamuisin.
ennen lääkitystä olin hysterian vallassa...pelkäsin sekoamista, psykoosia... Kaikkea mahdollista. mulla oli epätodellisia oloja...siis olin niin ahdistunut kuin ihminen vain voi olla. En osannut enää tehdä muuta, kuin miettiä omaa oloa, ja istua tietokoneella etsimässä vastauksia oireisiini. Välillä tuntui että sekoan, kun istuin vain internetissä, mutta muutakaan en enää olollani osannut ja voinut tehdä. Erkanin normaalista elämästä...
No, ensimmäisenä päivän kun otin cipralexin, niin olo oli tosi luottavainen. jo se helpotti oloa, kun tiesi että nyt saan apua. Mutta nyt sitten olo on ihan hurja. tunnen itseni syvästi masentuneeksi... omat lapsetkin tässä ympärillä ällöttää, tuntuu että vihaan niitä ja lisäksi nuo pelot omasta romahtamisesta, ovat vielä vaan yhtä voimakkaita, nyt ehkä jopa vielä enemmän mielessä.
Jotenkin tuntuu että tukehdun tähän oloon.
Mies jos kysyy, lähdetäänkö kauppaan..niin mä en osaa edes vastata. Ulko ovesta kun mnenen pihalle, niin koko maailma pelottaa, jotenkin tuo piha näyttää niin vieraalta, ja muutenkin silmät oudot.
Olen todella peloissani. Nousenko tästä ikinä... Ja mitä mulle on tapahtumassa. En osaa tahdä mitään, istun vain ja jumitan.toisaalta jos yritän esim. kotihommia, niin siitä ei oikein tule mitään, kun tuo ahdistus puristaa niin kovasti...
tuntuu että kaikki ilo mun sisältä on imetty pois... On vain tuskaa :'( :'( :'(

Kertokaa please, jos teillä on kokemusta pahasta ahdistuneisuudesta, ja sen hoitamisesta.

Minulla on ihan samanlainen olo, käyn psykiatrian poliklinikalla säännöllisesti ja käytössä on 4 eri lääkettä. Minua on hoidettu ahdistuksen vuoksi pitkään, mutta diagnoosina on ollut yli 10 vuotta masennus. Välillä on ollut parempia kausia, mutta ne ovat hyvin lyhyitä ja sen jälkeen olen aivan romuna. Juuri nyt en jaksa edes kirjoittaa, koska pelkään todella sekoavani ja tämä ahdistus on niin kamala etten tiedä mistä se puskee kohta ulos. Koko rintakehää särkee, itken, voisin nukkun vuorokaudet ympäri, en halua nähdä ihmisiä jne. Lääkäri on jo todennut, että tämä määrittelemätön ahdistustila ei parane lääkkeillä ja aion anoa nyt kelan tukea psykoterapiaan. Kun vain joku voisi puolestani etsiä sen terapeutin, koska en ole puolentoista kuukauden aikana saanut soitettua yhdellekään terapautille, niin paha olo on koko ajan :'( .

Ymmärrän tuskasi ja haluaisin auttaa, mutta en pysty. Pysty antamaan vaan ison halauksen :hug: .

 

Heissan!!

Huh, kurjaa huomata että meitä masentuneita on näin paljon.kun oma masennukseni alkoi raskausaikana,jonka seurauksena pakkoajatukset, paniikkikohtaukset yms..luulin todella olevani ainoa.Onneksi en ole, vaikken ikinä toivoisi tätä #&%?$!* sairautta kenellekään!

En ole kokenut mitään kamalampaa kuin tämä raskausaikana puhjennut masennus.Alkoi yhtäkkiä, ja hain apua aika pian.Käyn psykologilla ja syön Sepram nimistä lääkettä.Aluksi söin 20mg, nyt viikon olen syöny 30mg, kun mieliala ei vain kohoa vaikka kuinka haluaisi ja toivoisi.minulla on maailman ihanin mies, joka on hyvä tuki, ja maailman ihanin tyttövauva,mutta tunnen silti itseni arvottomaksi, ja tuntuu ettei minusta ole mihinkään, enkä osaa arvostaa itseäni.

Lääke on auttanut pakkoajatuksiin ja paniikkikohtauksiin, mutta "masentunut olo edelleen"
täytyy kokeilla miten onnistuu tällä 30mg:lla..huh! Kyllä tää masennus on kumma sairaus,ja tuskallinen niin itselle kuin läheisillekin.

Tiedän että tästä paranee, mutta joinakin päivinä tuntuu ettei minuun löydy sopivaa lääkettä enkä parane koskaan tästä.
Kavereita ei oikeastaan ole, en tiedä miksi.Olen karsinut huonot kaverit kokonaan pois, koska on joitakin jotka eivät ymmärrä eikä arvosta.

Kyllä kai tää tästä!?

Tsemmpiä kaikille!

 

Psyk.hoitaja, jolla käyn, muistaa muistuttaa siitä, että masennusta tulee alkaa hoitaa ajoissa, ettei sairaus muutu krooniseksi. Parasta lääkettä varmaan olisi etsiä syitä, miksi on taipuvainen masentumaa, mutta tämä vaatii taas luultavasti pitkää asiantuntija-apua. Joskus tuntuu, että minulle masennukseen vaipuminen on keino paeta vaikeita asioita. Onneksi nyt on parempi vaihe, lääkkeenä Efexor.

 

Hei Sirpale!!!

Olen ollut lomailemassa, enkä ole päässyt täällä käymään melkeen viikkoon...ens viikolla aika mielenterveystoimistoon...onneks pari päivää ollut yhtä tuskaa, siis aivan mieletön masennus ja kauheat ajatukset päässä.Mites sulla menee???

 

Onneksi olo alkanut jo pikkusen normalisoitua. =) Lääkkeitä olen syönyt nyt 3viikkoa. Voimia teille kaikille! :hug:

 

Mitä kuuluu Sirpaleelle ja muille?