Pelkääkö kukaan muu..?

Ne kenellä on taipumusta masennukseen tai muita mielenterveys häiriöitä niin pelkäättekö koskaan sitä että lapsenne saa saman sairauden?
Mä tätä vähän väliä pyörittelen mielessäni, en siis hysteerisesti pelkää, mutta mietin asiaa paljon. Koska tämä sairaus on yhtä helvettiä ollut mulle aina, niin pelkään että lapsenikin sairastuu. Mä en tätä sairautta toivo kenellekkään!

Siis lähinnä kyselen vaan että onko täällä yhtään kohtalotovereita?

 

Jonkin verran on mielen päällä. Lasten isällä on masentuneisuutta ja siskollaan kaksisuuntainen mielialahäriö. Meidän puolen suvusta löytyy myös masennusta erittäin vakavassa muodossa (siis äärimmäisenä sairautena, joka vienyt ainakin yhden ihmisen jo nuorena eläkkeelle).

Olemme puhuneet asiasta lasten kanssa. Tai lähinnä 11-vuotiaan esikoisen kanssa. Haluamme, että sellaiset asiat kuin masennus tai psykoottisuus eivät ole tabuja, vaan että kaikesta voi puhua rehellisesti. Jotta jos joskus lapsilla ilmaantuu masentuneisuutta tai muita oireita, heillä olisi jonkinlainen valmius havaita asia ja ottaa se puheeksi. Samoin olemme puhuneet terveellisistä elintavoista, jotka kannattaa opetella jo lapsena. Yöunet ovat tärkeät jne.

 

En ole miettinyt lapsen vointia oikeastaan vielä, niin lyhyellä mennään, mutta omaa vointiani raskauden, synnytyksen ja lapsen kasvatuksen aikana..

 

Meillä on myös lapsen (8v.) kanssa puhuttu näistä aiheista paljon. Toivon että huomaan herkemmin kun esim. oma äitini, jos lapsella rupeaa ilmaantumaan joitain oireita, että saisi ajoissa apua jos tarve vaatii.
Itselläni alkoi oireilu jo 11 vuotiaana ja asiaan puututtiin vasta kun olin 14v. En missään nimessä halua että lapseni joutuisi yksin kärsimään pahasta olosta.

 

Sen verran olen miettinyt, että jos mun tyttäreni joskus saa lapsen, aion tarkkailla hyvin intensiivisesti merkkejä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, jotta hän osaisi hakeutua hoitoon aikaisemmin kuin minä.