Pelkääkö 4- vuotias ihan kaikkea?

[ööööh]

Meillä sellainen vaihe ainankin menossa. Lapsi on sen suhteen mahdoton, kun tosiaan pelkää ihan kaikkea. Pelkää sitäkin, kun ei tiedä mitä kohta tapahtuu. Kuuluuko tällainen tuhon ikään? Meilä ei esim. voida pikku kakkosta katsoa koskaan, kun huuto on kova ja nykyisin on huuto kun vain sanoo, että katsoisiko. On kuulemma vain pelottavia ohjelmia. Pihalla autot voi ajaa hänen päälle ja mehiläiset ne vasta huutoa saakin aikaseks Välillä ihan huvittaa, mutta tämä vain tuntuu menevän pahempaan suuntaan, tämä hänen pelkäämisensä kaikkea kohtaa. Olen tietysti aina muistanut sanoa, (jos asia sellainen, että ei tarvitse pelätä)että ei ole mitään pelättävää kyseisessä asiassa, vaikka se ei käytöstä olekaan muuttanut.

 

["minna"]

Meillä vanhin tyttö alkoi tuossa iässä pelkäämään kanssa monia asioita. Meidän nyt 4-vuotias ei ole yhtään samanlainen, että varmaan luonteesta enemmän kiinni. Vanhin on nyt kova jännittämään kaikkea, varsinkin uusia tilanteita. muutenkin liiankin huolehtivainen ja pelkää turhiakin asioita. Eli mä en usko, että tuo on joku vaihe mikä tulee, vaan enemmänkin luonteesta kiinni ja varmaan tasottuu tuo pelkääminen jossain vaiheessa, kun oppii käsittelemään tunteitaan.

 

[Kermakakku]

Mikä on vikana tuon lapsen perusturvallisuudessa?

Ei meillä ole lapset mitään pelänneet.
7v tyttö nyt on ruvennut ujostelemaan vieraita, mutta ei täällä ole muuten mitään pelätty. Toihan on lapselle aivan hirveää.

 

[ääpeee]

Mikä on vikana tuon lapsen perusturvallisuudessa?

Ei meillä ole lapset mitään pelänneet.
7v tyttö nyt on ruvennut ujostelemaan vieraita, mutta ei täällä ole muuten mitään pelätty. Toihan on lapselle aivan hirveää.

Perusluonteeltaan todella vilkas, kaikkien kanssa toimeen tuleva, iloinen, halua tietää kaikesta kaikki, eli kyselee paljon, vierastamista ei ole tapahtunut koskaan..eli on kyllä vähän liiankin tuttavallinen vieraille ihmisille ja pitää olla tarkkana, että ei katoa silmistä hetkeksikään ja tosiaankin tosi sosiaalinen. Ja monelta taholta kuullut, että lapsi on hyvin kasvatettu. Että en usko hänen perusturvallisuudessa olevan mitään vikaa.

 

[olisiko ikäjuttu]

meidän neljävuotias ei kamalasti pelkää, mutta esim. ei uskaltanut kerran mennä vessaan kun oli ötökkö ovessa ja muuta vastaavaa. Vaikka on todella reipas muuten niin uudet jutut pelottaa. Ja asiat joista on varoiteltu niin ottaa todella vakavasti. Jos ollaan kävelemässä ja auto tulee vastaan niin menee kauas pientareelle ja jos sanoo kalaruuasta, että varoo vähäsen, jos on ruotoja niin ei uskalla syödä ollenkaan. Eilen tuli puhetta kyykäärmeistä niin ei halunnut enää mennä ulos...

 

[ja vielä]

lastenohjelmat voi olla ahdistavia. ostettiin lapselle taotao-dvd ja lapsi katsoi sitä innoissaan. Sitten alkoi painajaiset leijonista niin piti lopettaa sen katsominen. Omassa lapsuudessa taotaot olivat ihan parhaita ja lempeitä juttuja joista ei varmasti tullut pahaa mieltä, mutta olisiko tuossa dvd:llä sitten joku keskimääräistä pelottavampi jakso :/

 

[eeve]

Meidän nelivuotias pelkää kanssa monia juttuja. Ampparit on huudon aiheuttajista ja korkeat paikat. Ei uskaltanut ajaa uudella isommalla pyörälläkään kunnen yhtäkkiä viime viikolla ilmoitti että pyörä on nyt sopivan kokoinen ja lähti ajamaan. Puuhamaassa korkeaan liukumäkeen meneminen aiheutti huutoa mutta kun laski kerran niin sehän olikin hurjan kivaa.

 

[meiän]

5 v alkanu pelkäämään ainoastaan pimeää,muuten ei pelkää erityisesti mitään..

 

[luulempa]

että tuossa vaiheessa on vielä niin vähän elämänkokemusta ettei tiedä mitä kannattaa pelätä ja mitä ei ja jotkut lapset varmuuden vuoksi pelkäävät vähän kaikkea. Ei kai siinä muu auta kuin vanhemman rohkaista. Ötökkä pelkoon meillä on auttanut, kun kertoo että ötökkä on ystävä, joka on tullut tervehtimään tai hämähäkkien kohdalla suojelemaan itikoilta. Sen jälkeen lapsi on ihan innoissaan uusista ystävistään

 

["vieras"]

Meidän pian 4v täyttävä ainakin sai tässä yksi päivä kummallisen pelkokohtauksen, yhden päivän aikana panikoi ihan kaikkea. Menimme esim. kotieläintilalle, jossa ei uskaltanut mennä lähellekään yhtään eläintä, vinkui ja itki, että pois, mennään pois. Viikkoa aikaisemmin toisessa paikassa syötti eläimille ruohoa, ratsasti ponilla... Yhtäkkiä myös pyöräily oli jotain hirveätä hänelle, itki ja tutisi vaan pyörän selässä.

Me ei lähdetty noita pelkoja ruokkimaan, vaan rauhallisesti selitettiin että mitään hätää ei ole ja nyt mennään. Esim. pyöräretki tehtiin, vaikka menomatka oli pelkkää paniikkia ja itkua. Paluumatka menikin jo paremmin. Seuraavana päivänä poika oli taas entisellään, reipas ja rohkea menijä.