PArit, jotka yhdessä olleet yli 5vuotta!!kysymys:

pakko sanoa, vaikka meillä on eloa yhdessä kestänyt nelisen vuotta (koskeehan tämä sentään yli 5v kulkeneita) että mulla ne perhoset ei oo hävinneet mihkään.. eikä näytä siltä, että häviäiskään. vaikka mies on päästä varpaisiin tuttu ja turvallinen.. silti jokainen kosketus ja katse tuo perhoset aina vaan uudestaan tähän massuun :heart:

 

Me ollaan oltu yhdessä yli 20v, ja päivittäin pussaillaan useasti, halataan, hipaistaan toista ohimennen, hymyillään, puristetaan persuksista, sanotaan rakkaaksi ja kullaksi jne. Emme ole kuin vastarakastuneet, mutta rakastamme syvästi :heart:

Vähän samaa meilläki =) Paitsi ei sanota rakkaaks tai kullaks.

 

Meillä ei mitään noista luetelluista. 19 vuotta yhdessä. Nukutaankin eri huoneissa, kun kumpaakin häiritsee toisen kuorsaus.

 

ollaanko me ainoa pari joka ei hoe toiselle kokoajan sitä kuinka rakastaa toista. Musta se alkaa kuulostaa jo tyhmältä ja arkiselta kun toinen tunnustaa rakkauttaan kokoajan. niinkun siinä mainoksessa. Mitä harvemmin sitä sanoo, sitä enemmän se koskettaa :heart:

 

Vieläkö olette kuin vasta rakastuneet? Vieläkö kävelette käsikädessä,pussailette usein,kehutte toisianne, sanotte rakastavanne,masuunne tulee perhosia kumppanista jne.

Vieläkö näitä jotain teillä on?Oletteko erittäin rakastuneet vieläkin?

Minä ja mieheni yhdessä reilut 6v. Olemme vieläkin erittäin "hömppä"rakastuneita.Leikittelemme yhdessä,halimme yms.julkisestikin,masuun tulee perhosia,osoitamme(kerromme,näytämme) rakkautemme,vietämme yhdessä kaikki vapaa ajat,kyhnäämme viereikkäin sohvalla jne.

Mutta mietin tätä, että onko tämä sitten normaalia? Moni ystäväni ovat eron partaalla... koska "heille on arki vain" ??!! Ei siis aikaa kumppanille,riitoja usein,ei enää näytetä rakkautta,ei huomioida toista ja elämä on vain samanlaista rutiinia päivästä toiseen.Miksi?Mikä muuttaa suhteen?Miksi sitten ei koiteta yrittää ja aletaan kaipaamaan alkuhuumaa jne.
Miksi meillä sitten tämä alkuinen huumuus jatkuu? Loppuuko se joskus? Pelottavaa ajatella, että voisi näin käydä ja mikä muuttaisi tämän/nämä tunteet ykskaks?

Ei ole mulla koskaan ollut mitään huumaa. Mies alkoi vaan väkisin oleilemaan luonani, eikä ymmärtänyt lähteä. Siinähän tuo on kohta 10v jo ollut.

 

Kyllä se rakastuminen on muuttunut rakkaudeksi toista kohtaan.
:heart:
Päivittäin pusitaan ja halitaan, harvemmin pystytään kävelee käsikädessä, yleensä lapset välissä. Mies kun tulee reissusta niin kyllä mun masussa pai jossain liikahtaa, silleen ihanasti.
Olen kauhulla odottanut sitä kuuluisaa 7v kriisiä, mutta ainakin meillä menee ihan hyvin.

 

Ollaan oltu yhdessä ensi kuussa viisi vuotta. Käsikädessä ei kävellä, se on molempien mielestä hankalaa Eikä pahemmin perhosia ole vatsassa enää, mutta muuten halitaan ja pussaillaan melkein aina kun ohi kävellään.

 

Perhosia ei tule, mutta muuten ollaan vieläkin lähekkäin. 15 vuotta takana yhteisiä vuosia ja 4 lasta.

Näin meilläkin, mutta sillä erolla että aviovuosia kohta 17v :heart: ja lapsia 5 =) :heart:

 

No ei me kyllä enää vastarakastuneita olla, mutta rakastuneita kumminkin. :heart:

(Perhosia ei kyllä enää ole...)

 

No en tiedä ollaanko ihan samalla asteella kun ennen,mutta kyllä sitä ainakin itsestä tuntuu että tämä aika on vielä ihanaa,tiedä sitten miehestä.Meillä aina paljon halattu ja osoitettu hellyyttä joten sen pohjalta mietin.Kyllä mä ainkain olen niin rakastunut mieheeni että pahaa tekee kun ajattelee jos tuota ei olisi.Me ollaan oltu yhdessä jo 12v.Musta tuntui että esikoisen jälkeen tunne vain syveni ja kakkosen jälkeen kaikki on ihana..milloinhan täältä tullaan alas ja lujaa.

 

Meillä yhteistä taivalta takana kohta 12v, joista 9v naimisissa. Lapsia on siunaantunut 3 kpl. Ja edelleen rakastetaan meillä kovasti. Päivittäin kerrotaan että rakastetaan (eikä tuo ole kärsinyt inflaatiota!!), pusitaan, halitaan. Soittelemme toisillemme muutamia kertoja päivässä (siis kun mieheni on töissä), kyselemme kuulumiset ja päivän tapahtumat. Olemme kiinnostuneita toisistamme!!! Nauramme myös yhdessä! Välillä tietysti on enemmän arkea kuin toisinaan, mutta rakastaminen ei ole tähän päivään asti hävinnyt mihinkään.

 

Me aletaan jo olla vissiin niin vanhojakin, ettei nyt yleensä ainakaan yleisesti kuherrella.
Mutta kun asiaa mietin, niin vähän eri tavoinkin voi osoittaa tunteita. Lämmin katse yms. Siis toinen ymmärtää jo pienestä eleestä, että toinen välittää. Hassutteluakin on joskus, mutta ei aina osu yksiin. Esim.keittiössä raataessani tyyppi tunkee (siis ei sitä sentään) takaapäin hellittelemään.

 

Vieläkö olette kuin vasta rakastuneet? Vieläkö kävelette käsikädessä,pussailette usein,kehutte toisianne, sanotte rakastavanne,masuunne tulee perhosia kumppanista jne.

Vieläkö näitä jotain teillä on?Oletteko erittäin rakastuneet vieläkin?

Minä ja mieheni yhdessä reilut 6v. Olemme vieläkin erittäin "hömppä"rakastuneita.Leikittelemme yhdessä,halimme yms.julkisestikin,masuun tulee perhosia,osoitamme(kerromme,näytämme) rakkautemme,vietämme yhdessä kaikki vapaa ajat,kyhnäämme viereikkäin sohvalla jne.

Mutta mietin tätä, että onko tämä sitten normaalia? Moni ystäväni ovat eron partaalla... koska "heille on arki vain" ??!! Ei siis aikaa kumppanille,riitoja usein,ei enää näytetä rakkautta,ei huomioida toista ja elämä on vain samanlaista rutiinia päivästä toiseen.Miksi?Mikä muuttaa suhteen?Miksi sitten ei koiteta yrittää ja aletaan kaipaamaan alkuhuumaa jne.
Miksi meillä sitten tämä alkuinen huumuus jatkuu? Loppuuko se joskus? Pelottavaa ajatella, että voisi näin käydä ja mikä muuttaisi tämän/nämä tunteet ykskaks?

tällästä on meilläkin ja meillä on yhdessä oloa jo kohta 7v ja naimisissa oloa 6v sekä meillä on neljä ihanaa lasta.ja haaveissa saada vielä yksi <3

kyllä meillä tapellaan,mutta meillä myös osataan näyttää tunteita..
istutaan sohvalla ja me pystytään jutteleen ihan mistä vaan ja sanoa toiselle ihan asiasta jos joku häiritsee..

pystytään myös oleen vakavia ja huumoriakin totta kait täytyy olla elämässä.mies saattaa jopa kaksikin (ellei enämmänkin ) päivässä rakastavansa tai saada yks kaks "rutistuskohtauksen" että pakko halia..
onko tämä sitä että olet toisen sielunkumppani??

 

ollaanko me ainoa pari joka ei hoe toiselle kokoajan sitä kuinka rakastaa toista. Musta se alkaa kuulostaa jo tyhmältä ja arkiselta kun toinen tunnustaa rakkauttaan kokoajan. niinkun siinä mainoksessa. Mitä harvemmin sitä sanoo, sitä enemmän se koskettaa :heart:

Samaa mieltä ja meillä sama juttu!!!!

 

Ollaan oltu yhdessä liki 10v josta 8 naimisissa ja ollaan kuin vasta rakastuneet :heart:

 

ollaan oltu naimisissa yli 8 vuotta,olemme entistä tiiviimmin rakastuneita,entistä "pöljempiä" =)... meillä on 5 lasta,joiden myötä rakkaus vain vahvistunut. ero ei oo kyny missää vaiheessa edes mielessä.

 

ei kylläkään yleisesti kuherrella eikä kovin tihiään sanota -minä rakastan sinua-,mutta senhän me jo molemmat tiiämme sanomattakin.

 

Ens kuussa tulee täyteen 7 vuotta seurustelua, josta vuos naimisissa ja kaksi lasta (kolmas toiveissa)..

Kyllä niitä hellyyden osoituksia tulee päivittäin ja lähelläoloa ja pussailua.
Ja kyllähän niitä perhosiakin välillä tulee.

Rakastan miestäni koko sydämestäni :heart:

 

ei kylläkään yleisesti kuherrella eikä kovin tihiään sanota -minä rakastan sinua-,mutta senhän me jo molemmat tiiämme sanomattakin.

Vähän tämmöstä meilläkin. Halataan kyllä joka päivä, muttei muuten niinkään kuherrella. Ollaan oltu 7-v. yhessä, nyt raskauden loppuvaiheessa hormoonit heittelee siihen malliin, että oon välillä kyllä aika rasittava :heart: (ainakin omasta mielestä)

 

Yhdessä oltu 8v...onpas muuten huisin pitkä aika Alkuaikoina seksielämä oli ihanaa,nyt se on aika rituaalimaista (mun puolelta) ja se joskus tekee kitkaa välille. Kaksi lasta saatu alulle ja kolmas tulossa,että silleen menee ihan mukavasti.

Harvemmin me riidellään ja joskus on niitä hetkiä,että mies osoittaa välittävänsä. Mutta kyllä ne perhoset on aikoja sitten liidelleet muille maille!

 

Me ollaan oltu yhdessä yli 20v, ja päivittäin pussaillaan useasti, halataan, hipaistaan toista ohimennen, hymyillään, puristetaan persuksista, sanotaan rakkaaksi ja kullaksi jne. Emme ole kuin vastarakastuneet, mutta rakastamme syvästi :heart:

Näin, paitsi että yhdessä ollaan oltu "vaan" 13 vuotta

 

miltei olimme jo eron partaalla. poika, 2.5, nukkui meidän sängyssä, nyt hälle on ostettu oma sänky, omaan huoneeseen ja nukkunut siellä noin kuukauden.. tämän jälkeen olemme löytäneet toisemme uudelleen, ja miksei toinenkin jo olisi tervetullut.. eipä jää paljon aikaa nukkumiseen mutta hyvä näin..

 

jatkan vielä.. arkikin sujuu mukavammin koska kaikilla on kunnolla tilaa nukkua, ja meillä miehen kans mahdollisuus viettää aikaa kaksistaankin..

 

Perhosia ei lentele, mutta muuten kyllä muihin kysymyksiin. Yhdessä yli 7v. Viime kuussa mentiin naimisiin.

 

Kyllä me ollaan ihan rakastuneita hempeilijöitä edelleen, vaikka ollaan oltu yhdessä 8 vuotta, siitä naimisissa kohta 5, lapsia on kaksi (3v ja 7kk) ja talonrakennuskin kesken. Eli kriisiä kai tässä pitäs pukata, mutta ei. Rakastetaan Paljon ja myös kerrotaan se. Onnellisempi en vois olla. Mutta uskon, että näin menee, jos löytää oikeasti just sen oikean kumppanin.

Niin no ne alkuhuuman perhoset ei ehkä lentele niin enää, mutta muuten mikään ei oo muuttunu. Päin vastoin nykyisin rakkauteen kuuluu ihana turvallisuuden tunne. Alkuunhan sitä mietti, että jos tuo toinen ei mua rakastakaan samoin ku minä sitä yms.