PArit, jotka yhdessä olleet yli 5vuotta!!kysymys:

Me ollaan oltu melkein 10 vuotta yhdessä ja enemmän me ollaan nyt "hömppärakastuneita" kuin silloin vastarakastuneina Nyt tunnetaan toisemme läpikotaisin ja on helppoa elää. Saatetaan pusutella jopa kaupassa pikaisesti, kuljetaan käsi kädessä jne. Lapsiakin on siunaantunut jo 3kpl, mutta ei ne ole mitenkään meidän suhdetta huonompaan tai arkisempaan suuntaan muuttaneet. Meillä on niin hyvä suhde, että tämä on melkein harvinaista, ainakin meidän lähipiirissä. En ole nähnyt muita pariskuntia joilla menis näin hyvin vielä noin monen vuoden jälkeen. Moni on eronnutkin... Juuri viimeks kun miehen kans rakasteltiin, meillä soi taustalla hempeä musikki ja kaikki oli täydellistä. Seksi parantunut 10 vuodessa tosi paljon, se on nyt taivaallista. Rakastelun välissä sanoin miehelle, että mä rakastan sua ja mies sanoi kans, siinä hetkessä oli niin paljon tunnetta ja rakkautta ettei tosikaan. Melkein aloin itkemään kun sydän meinas pakahtua onnesta. Aah <3

 

Meillon 7,5 v täynnä ja perhoset on lennelleet muitten parien kimppuun, mutta kovasti rakastamme toisiamme. Pusut ja halailut on "päivärutiinia" ja me ei olla oikeestaan koskaan kävelty käsikädessä, mies sanoo ettei sitä tartte taluttaa =)

 

Yhdessä oltu 5vee ja välillä ollaan hyvin rakastuneita, välillä taas ei eli sitä normaalia ylä- ja alamäkeä.. Synnytyksen jälkeen tosin yhteinen aika ollu kortilla joten haliminen ja yhdessä leikittely jäänyt vähemmälle :'(

 

Ollaan oltu yhdessä 7 vuotta, enkä voisi sanoa, että ollaan niin rakastuneita toisiimme. Arki on tullut elämään.

Mutta kyllä me kävellään välillä käsi kädessä, kerrotaan rakastavamme toisia, näytämme hellyyttä toisillemme eri tavoin niin kotona kuin julkisella paikallakin. Mutta ei me kyhnätä iltaisin vierekkäin, usein mennään samaan aikaan pihahommia tekemään ja välillä istutaan keinussa samaan aikaan, mutta mitään suurta hullaannuttavaa rakkautta en ainakaan itse tunne. Mutta jos toinen lähtee työmatkalle, niin kyllä mulla on ainakin ikävä toista ja soitetaan päivittäin toisille.

 

Me ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä 11-vuotta ja rakkaus, viha, hellyys, suojeluhalu, yhteenkuulumisentunne jne jne tuntuu vaan kasvavan vuosien myötä. Oma mies se rakas ja ah niin ärsyttävä seisoo rinnallani vaikka paskoisin housuun keskellä kaupunkia. Se valtavan suuri luottamus ja vakaus tasoittaa ihmisen kuin ihmisen. Arki tuntuu hyvälle. Mä en ikinä enää aloittaisi alusta parisuhdetta. Taas joutuisi illalla treffien jälkeen palaamaan kotiin maha suolikaasusta turvonneena. Nukkumaan mennessä saisi naulata peiton reunat sänkyyn kiinni ettei ne lähde koko päivän pantattujen pierujen vapaaksi pääsyn jälkeen lentoon. Taas joutuisi miettimään "mitä jos tulee pakottava tarve päästä pjaskalle, kun menen uuden poikaystävän luo illalliselle?" Tosi epäromanttista käydä huusissa kesken reffien. Ja entäs sitten ne ruokailu tavat. Taas joutuisi syömään sivistyneesti hiiren kokoisia annoksia ja puolivälissä valitta "oi voi kun mä oon jo ihan täynnä..." Ja aina pitäisi laittaa itsensä kuntoon ja vaatteet vimpan päälle kun tavataan. Ei herra isä! Ei ikinä enää

 

Me ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä 11-vuotta ja rakkaus, viha, hellyys, suojeluhalu, yhteenkuulumisentunne jne jne tuntuu vaan kasvavan vuosien myötä. Oma mies se rakas ja ah niin ärsyttävä seisoo rinnallani vaikka paskoisin housuun keskellä kaupunkia. Se valtavan suuri luottamus ja vakaus tasoittaa ihmisen kuin ihmisen. Arki tuntuu hyvälle. Mä en ikinä enää aloittaisi alusta parisuhdetta. Taas joutuisi illalla treffien jälkeen palaamaan kotiin maha suolikaasusta turvonneena. Nukkumaan mennessä saisi naulata peiton reunat sänkyyn kiinni ettei ne lähde koko päivän pantattujen pierujen vapaaksi pääsyn jälkeen lentoon. Taas joutuisi miettimään "mitä jos tulee pakottava tarve päästä pjaskalle, kun menen uuden poikaystävän luo illalliselle?" Tosi epäromanttista käydä huusissa kesken reffien. Ja entäs sitten ne ruokailu tavat. Taas joutuisi syömään sivistyneesti hiiren kokoisia annoksia ja puolivälissä valitta "oi voi kun mä oon jo ihan täynnä..." Ja aina pitäisi laittaa itsensä kuntoon ja vaatteet vimpan päälle kun tavataan. Ei herra isä! Ei ikinä enää

No sulla taitaa kyllä olla pahemmanlaatuisia paskaongelmia. Kaikki hyvä mitä teidän avioliitossa on, liittyyy paskaan? Saat piereksiä rauhassa. Tai paskoa housuun. No ilonsa kullakin.

 

Ollaan oltu yhdessä 7 vuotta, enkä voisi sanoa, että ollaan niin rakastuneita toisiimme. Arki on tullut elämään.

Mutta kyllä me kävellään välillä käsi kädessä, kerrotaan rakastavamme toisia, näytämme hellyyttä toisillemme eri tavoin niin kotona kuin julkisella paikallakin. Mutta ei me kyhnätä iltaisin vierekkäin, usein mennään samaan aikaan pihahommia tekemään ja välillä istutaan keinussa samaan aikaan, mutta mitään suurta hullaannuttavaa rakkautta en ainakaan itse tunne. Mutta jos toinen lähtee työmatkalle, niin kyllä mulla on ainakin ikävä toista ja soitetaan päivittäin toisille.

Mulla iski jo ahistus että voiko kaikilla vaan lennellä perhosia jne....

Meillä samaan tapaan kuin Tiikeri kirjoittaa. Tosin yhdessä ollaan oltu jo 16 vuotta, lapsia siunaantunut 4. Mitä ilmeisemmin oma ikäkriisini vaikuttaa nyt suhteeseemmekin, yksinkertaisesti olen aika poikki.

 

Me ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä 11-vuotta ja rakkaus, viha, hellyys, suojeluhalu, yhteenkuulumisentunne jne jne tuntuu vaan kasvavan vuosien myötä. Oma mies se rakas ja ah niin ärsyttävä seisoo rinnallani vaikka paskoisin housuun keskellä kaupunkia. Se valtavan suuri luottamus ja vakaus tasoittaa ihmisen kuin ihmisen. Arki tuntuu hyvälle. Mä en ikinä enää aloittaisi alusta parisuhdetta. Taas joutuisi illalla treffien jälkeen palaamaan kotiin maha suolikaasusta turvonneena. Nukkumaan mennessä saisi naulata peiton reunat sänkyyn kiinni ettei ne lähde koko päivän pantattujen pierujen vapaaksi pääsyn jälkeen lentoon. Taas joutuisi miettimään "mitä jos tulee pakottava tarve päästä pjaskalle, kun menen uuden poikaystävän luo illalliselle?" Tosi epäromanttista käydä huusissa kesken reffien. Ja entäs sitten ne ruokailu tavat. Taas joutuisi syömään sivistyneesti hiiren kokoisia annoksia ja puolivälissä valitta "oi voi kun mä oon jo ihan täynnä..." Ja aina pitäisi laittaa itsensä kuntoon ja vaatteet vimpan päälle kun tavataan. Ei herra isä! Ei ikinä enää

No sulla taitaa kyllä olla pahemmanlaatuisia paskaongelmia. Kaikki hyvä mitä teidän avioliitossa on, liittyyy paskaan? Saat piereksiä rauhassa. Tai paskoa housuun. No ilonsa kullakin.

Kulta pieni kun niitä fetissejä on niin kauhean monia Antaa kaikkien kukkien kukkia. Eikö se niin mene?

 

Ollaan oltu yhdessä 9vuotta

Edelleen vahvasti rakastuneita. Ihan alkuhuuma se kun ei malttanut edes teeveetä katsoa kun tuijoteltiin vaan toisiamme kesti 2 vuotta.

Komea tuo mies on edelleen ja viisas. Samat kehut kuulen itse. Koemme että olemme sielunkumppaneita.

Parisuhde on toki muuttunut alusta, mutta edelleen teemme asiat yhdessä. Rakastamme toisiamme ja nautimme perheen arjesta jossa on myös poika mukana.

Ihanaa että joskus on myös ketju missä on onnellisia parisuhteita.

 

Käsikädessä ei olla ikinä kävelty, mut kaikkea tuota muuta on lähes päivittäin.. Varsinkin suukottelua, halimista, sohvalla kainalossa köllimistä, Takana nyt reilu 8 vuotta...

 

Joo tällasia ketjuja enempi eikä mitään toisten haukkumisia =)

 

kyllä väpättää massussa, suukotellaan, halitaan, kullitellaan, höpötellään jne... ja yhdessä ollaan oltu kohta 6 vuotta :heart:

 

Pyritään huomioimaan toiset jne. mutta kyllä se on niin, että arki on astunu voimakkaasti kuvioon, kun lapset on tullu. Ei aina ehdi eikä jaksa. Ja ei se enää samanlaista oo ku nuorempana ku tavattiin, mutta ei me silti ilman hellyyttä olla. :heart:

 

Rakkaus on syventynyt, vaikka meillä ei koskaan ole hirveästi ollut julkisia hellyyden osoituksia. Teinimeininki ei oo kolahtanu...Mutta esim. autossa pidetään toisiamme kädestä kiinni, jos ei hirveesti tarttee kääntää rattia ja vaihtaa vaihdetta ja nekin onnistuu yhteistuumin. Me toimitaan yhdessä ja se on osa sitä hellyyttä..harvoin vain istutaan ja halaillaan.

 

No ei enää sellasia perhosia nyt lennä masussa kuin sillon alkuaikoina vastarakastuneina.
Mutta kyllä joka päivä halitaan hellitään ja pusutellaan.
Iltaisin ollaan toistemme kainalossa telkkua katsomassa :heart:
Yhdessä oltu yli 6-vuotta. :heart: :heart:

 

ollaanko me ainoa pari joka ei hoe toiselle kokoajan sitä kuinka rakastaa toista. Musta se alkaa kuulostaa jo tyhmältä ja arkiselta kun toinen tunnustaa rakkauttaan kokoajan. niinkun siinä mainoksessa. Mitä harvemmin sitä sanoo, sitä enemmän se koskettaa :heart:

Samaa mieltä ja meillä sama juttu!!!!

Näin meilläkin!
Pusutellaan ja halitaan kyllä paljon. Vastarakastuneen tunnetta ei niinkään, syvästi vaan rakastamme toisiamme. Ikävä on kyllä kova jos toinen on poissa pidempään, esim. yön yli.
Käsikädessäkin kävelemme joskus.
Niin ja yhdessä olemme olleet jo 22 vuotta, siitä naimisissa 20!
:heart:

 

Kyllä meillä halitaan, suukotellaan, kullitellaan ja kyhjötetään vierekkäin edelleen ja yhdessä oltu 10 vuotta.
Välillä rakkauden tunne on voimakkaampaa ja silloin tuntuu että perhosia lentelee mahassa kun katsoo omaa kultaa, mutta harvassa on ne kerrat

Voi <3 Minusta on ihanaa lukea näitä. Ehkei se suhde sitten muutukaan ja ei olla epänormaaleja
Minä saatan katsella miestä kun hän nukkuu tai muutenkin.. sitten mietin "kuinka olenkaan saanut ihanan miehen" ja se tunne, joka täyttää mielen ei sitä osaa selittää.Ihanaa =)

olet siis löytänyt SEN oikean, kuten minäkin. met onnelliset.

 

me kyhnätään sohvalla kahdestaan ja möhkitään sängyssä aamukolmeen ja kikatellaan. käsi kädessä kuljetaan aina ku ei pieniä kuljetettavana. halaillaan ja pidetään autossa käsistämme kiinni, lässytetään toisillemme ku pikkumukulat, ei haluta olla toisissamme erossa mielellään vuorokautta pidempää. mussukka ja kultarakas on normit lempinimet. MUTTA, joskus on hyvä puhdistaa ilmaa pienellä kinauksella tai mökötyksellä. ja yhdessä 8 vuotta!

 

Vieläkö olette kuin vasta rakastuneet? Vieläkö kävelette käsikädessä,pussailette usein,kehutte toisianne, sanotte rakastavanne,masuunne tulee perhosia kumppanista jne.

Vieläkö näitä jotain teillä on?Oletteko erittäin rakastuneet vieläkin?

Minä ja mieheni yhdessä reilut 6v. Olemme vieläkin erittäin "hömppä"rakastuneita.Leikittelemme yhdessä,halimme yms.julkisestikin,masuun tulee perhosia,osoitamme(kerromme,näytämme) rakkautemme,vietämme yhdessä kaikki vapaa ajat,kyhnäämme viereikkäin sohvalla jne.

Mutta mietin tätä, että onko tämä sitten normaalia? Moni ystäväni ovat eron partaalla... koska "heille on arki vain" ??!! Ei siis aikaa kumppanille,riitoja usein,ei enää näytetä rakkautta,ei huomioida toista ja elämä on vain samanlaista rutiinia päivästä toiseen.Miksi?Mikä muuttaa suhteen?Miksi sitten ei koiteta yrittää ja aletaan kaipaamaan alkuhuumaa jne.
Miksi meillä sitten tämä alkuinen huumuus jatkuu? Loppuuko se joskus? Pelottavaa ajatella, että voisi näin käydä ja mikä muuttaisi tämän/nämä tunteet ykskaks?

En tiedä ollaanko miehen kanssa molemmat todella epäromanttisia, mutta ei me suhteen alussakaan kävelty käsi kädessä, pussailtu usein, sanottu rakastavamme, kyhnätty sohvalla vierekkäin tms.

Käsi kädessä kävelyt viimeisen kymmenen vuoden aikana voidaan suurinpiirtein laskea yhden käden sormilla ja hyvä jos kerta vuoteen sanotaan rakastavamme toisiamme. Arkea on kuitenkin hyvä elää, viihdymme yhdessä jutellen tai hiljaa ollen, seksiäkin on, tosin lapsen tulon jälkeen hieman vähemmän kuin ennen.

Muutama tuttavapariskunta on ollut yhdessä kymmenisen vuotta ja edelleen kiehnäävät yhdessä kuvailemallasi tavalla. En kuitenkaan koe, että mieheni kanssa olisimme yhtään vähemmän onnellisia kuin he. Ihmiset ja parisuhteet vain ovat erilaisia.

Yhdessä 9,5 v, naimisissa 5,5 v, poika 9 kk

 

Syksyllä tulee kaheksanvuotta täyteen yhteiseloa ja täällä rakastetaan syvästi, halitaan, pusutellaan, kehutaan, puristellaan perseestä ja sanotaan aika usein:minä rakastan sinua. Tietysti välillä pitää ottaa vähän yhteenkin, mutta enpä tota omaa ukkoa vaihtas kehenkään...

 

Meillä taitaa olla 15 v täynnä. Päivittäin tulee sanottua, että rakastan sua. Suhteen alussa olin itse aktiivisempi rakkaudentunnustuksissa, nyt se on mies. Kädestä pidetään joskus ja pussaillaan joka päivä. Jos erossa ollaan, niin ikävähän se tulee. Ei niinkään tunnu, että oltaisiin rakastumisen huumassa (alussa, silloin kun perhoset lenteli vatsassa), vaan rakkaus on syventynyt.
Vaikeitakin aikoja on ja sanat lentelee ja mökötetäänkin, mutta kaikki, lasten saantikin, on lujittanut liittoa. En vois parempaa miestä löytää, eikä hän parempaa naista.

 

Ei sillä lailla, kun silloin alkuaikoina...nyt ei valitettavasti aina ole semmoselle aikaa, kun nuo pojat verottavat oman osansa Mutta kyllä joka päivä muistetaan sanoa, että rakastetaan toisiamme ja kyllähän sen näkee ihan arkipäiväisissä asioissa, että toinen rakastaa.
Mä eikä mieskään tykkää pussailusta tai kähmimisestä julkisilla paikoilla.

 

Me olemme olleet yhdessä 17 vuotta ja emme ole koskaan emmekä ikinä näyttäneet vastarakastuneelta käsikädessäparilta vaan olleet aika arkisia eläjiä. En siis ymmärrä miksi alkaisimme sellaiseksi nykyäänkään.

Kerromme toki rakastavamme toisillemme, halailemme ja suukottelemme, mutta meistä ei ole kyllä ilta illasta kyhnäämään toistemme kyljessä, eikä ole koskaan ollutkaan.
Mutta on niin paljon muuta mikä kantaa ja yhdistää päivästä toiseen, esimerkiksi nyt kun päivä on ollut raskas mies keittää minulle kaurapuuroa kun se on ainut ruokalaji, joka tuntuisi menevän alas.

Piika-äiti

 

Me rakastetaan toisiamme enemmän nyt kuin alkuaikoina, vaikka perhosia ei vatsassa lentelekkään. Ei meidän koskaan ole tarvinnut julkisesti kaikille näyttää hellimisen taitojamme, mutta samalla lailla me pussaillaan, halitaan ym. kuin alussakin.

Meillä ehkä suhteen pitää tuoreena se, että näemme toisiamme niin vähän. Aina toista kovasti odottaa ja suhde kukoistaa (jos kukoistaa) kun tavataan. Välillä on tosin riitoja ja pettymyksiäkin. Kauheesti ei tee mieli aina kaulaan hypätä, jos toinen tulee sovittua paljon myöhemmin ilman pätevää syytä :/

 

No, kymmenisen vuotta takana ja aikas "pöhlöjä" ollaan vieläkin perhosineen kaikkineen...

Lienee kait jonkunlainen sukuvikakin, mun vanhemmat kun ovat olleet yhdessä yli 30 vuotta ja niillä samanlainen pöhlöys jatkuu edelleen. Sisarusten kanssa kun oltiin teini-iässä, vedettiin rullaverhot kiinni, ettei ohikulkijat vaan nähneet, kun meidän "vanhukset" halaili ja pusutteli...